miten miehesi lohduttaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tirlittan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tirlittan

Vieras
Tässä taannoin itkin yön sohvallamme. Minulla oli pahaolo. Olen niin ahdistunut että en tiiä mitä tehdä. Mies oli selvästi hereillä makuuhuonessaan ja kuuli itkuni. Hän kävi ""keittiössä"" muka juomassa jotain. Keittiöön matkalla hän ohitti minut, mutta ei lohduttanut, ei ottanut syliin eikä kysellyt. kävi juomassa ja lähti nukkumaan. Eipähän ollut ensimmäinen kerta kun näin tapahtui. olisi ollut mukavaa, että hän olisi edes tullut viereeni istumaan, mutta ei...

mItenkäs teillä? Miten miehenne huomioi surunne, ilonne tai muita olotilojanne?
 
Jospa hän ei ""osaa"" lohduttaa,ei tiedä mitä pitäisi tehdä.
Jutelkaa asiasta ja kerro hänelle että,se jo helpottaa jos hän vaikka ottaisi sinut kainaloon,pitäisi vaan siinä lähellä.

Meillä kyllä sulhaseni osaa sen taidon ja huomaa jos olen allapäin.Siinä sitä sitten kyhnötetään lähekkäin.
 
Kysyit, miten miehesi lohduttaa.. vastaan silti miehenä: Otan kainaloon, silitän hiuksia, annan itkeä murheet minuun pois. Sanoja ei välttämättä tarvita.. jos ei halua..

Mutta otapa, Tirlittan, okariina ja soittele ahdistuksesi pois! Sävelten mukana haihtuu murhe jos toinenkin..
 
Minun kulta syöksyy heti ottamaan syliin, jos mulla on paha mieli ja itku silmässä tai olen kipeä tms. Silittää tukkaa ja niskaa ja kysyy maailman ihanimmalla äänellä että, ""mikä minun pientä kultaa surettaa?"". Vaikka surun aiheeni olis miten tyhmä niin hän antaa minun rauhassa itkeä ja on lähellä. Täytyy sanoa että kyllä on sulla välinpitämätön ukko jos ei millään tavalla huomio, jos sinulla on selvästi paha olla.
 
Minusta ap:n mies ei välttämättä ole sen huonompi mies.
Hän ei vain jostain syystä tiedä, mitä nainen häneltä odottaa.
Miesten keskuudessahan usein mies, jolla on paha olla jätetään rauhaan. Annetaan miehen olla rauhassa ja surra surunsa loppuun. Ja sitä jotkut miehet itselleenkin haluaisivat itkiessään, eli että hänet jätetään rauhaan.

Joten ap:n kannattaa kertoa miehelle, että 'jos itken, niin ota syliin. piste.""

Ei kannata marttyyriksi ruveta, ja odottaa että mies itse sen keksii.
Miehillä on keskenään aivan eri etiketti tuollaisiin asioihin. Mies kai yrittää vain olla kohtelias; naisella on paha mieli; jätän naisen rauhaan.
 
Olen mies ja olen muutamaan otteeseen törmännyt siihen, että tyttöystäväni ei osaa lukea minua. Asia kyllä on toisinpäin niin, että minä kuulen jo toisen puheen painosta onko jokin vialla. Toki sitä odottaa toiselta samanlaista huomiointia ja empatiaa ilman, että pitää toiselle kertoa, että nyt olen surullinen.

Kaikki kait lähtee kotoa. Oma äitini tuppasi aina tulla kyselemään minulta mikäli asiat oli huonosti ja sitten itkettiin mikäli itketti ja halattiin. Huom noin 17-18 vuotiaaseen asti. Itse sain häneltä siis perintönä sen, että jos jollain on paha olo hänestä pitää ns. lypsää se huono asia pihalle ja puhua ja puhua kunnes se pahan olon aiheuttaja löydetään. En toki mitään äitiäni halua naida, mutta joskus huomaan, että kaipaan vastaavaa empaattisuutta kumppanissani.

No mitä olen oppinut. Kaikki ihmiset eivät toimi tämän koodin mukaan, vaan toisen kun toinen itkee niin he menevät myös itse lukkoon ja eivät tiedä mitä pitäisi tehdä. Joissakin perheissä ei yksinkertaisesti puhuta & itketä. Minun on vain pakko sopeutua tilanteeseen ja opettaa toiselle pikkuhiljaa kuinka minua tulee käyttää. Ei se vaan kaikilta heti luonnistu ;)
 
Ehkä miehesi ajattelee että olet vetäytynyt olohuoneeseen itkemään koska haluat vain omassa rauhassasi surra asiaasi etkä nimenomaan halua häntä viereesi lohduttamaan?
 
taas en kestäisi, jos toinen olisi ""lääppimässä"" ja paijaamassa surun keskellä. Haluaisin olla rauhassa.

Tosin en koskaan ole surullinen, ei ole tarvinnut miehen 15 vuoden aikana koskaan meikäläisen vetistelyjä katsella. Jotkut naiset nyt vaan on sellaisia poraajia, en kyllä jaksaisi itsekään sellaista jatkuvasti olla lohduttelemassa.
 
aina pitäisi olla kivaa, jännää ,mukavaa. mahtavaa mielellään.

Lohtua ja syliä ei, silloinhan on vaara joutua myöntää, ettei olekaan niin täydellinen mies.
 
Minun mieheni suuttuu jos/kun olen surullinen ja alkaa sättimään esim. olen lataamokamaa ja että minun itkeskely ei tehoa häneen,hän nimittäin olettaa aina että itken hänen takiaan itsekeskeinen kun on.
Olen kyllä aina yrittänyt sanoa mikä minun mieltä painaa mutta se ei kuulema häntä kiinnosta,minun pitäis pitää mölyt mahassani eikä pilata toisten päivää.
 
ei sitä ainaista vetistelyä ja huomionkipeyttä jaksa ... Lyönpä vetoa, että ap:n mies on useinkin lohduttanut ja silitellyt, mutta varmaan alkaa jo tympäistä koko ""teatteri"". Osaatko ap ihan kunnolla selittää itkusi syitä ??? Auttaako toisen pelkkä lohduttelu pitemmän päälle, en usko. Tää on sellaista arkipäivän teatteria .... naisilla hyvin yleistä.
 
Joskus hyvin, hyvin kauan sitten sairastuin vakavasti ja olin luonnollisesti asiasta murheellinen ja taisinpa itkeskelläkin. Ex-mieheni suuttui ja rupesi huutamaan, että koti ei se paikka, mihin kaikenmaailman paskajuttuja tuodaan! Kotona pitää saada rentoutua!
Sen jälkeen en enää koskaan kertonut hänelle huolistani, että hän sai rentoutua rauhassa.
 
Surullista.

Tulipa mieheelni oma ex. Kerroin hänelle murheistani (olin myös sairas) ja hän tokaisi kyllästyneen kiukkuisena, että mitä sä näitä mulle kerrot. Kysyin, että kenelles sitten. Hän vastai, että kirjoita vaikka kirja!
 
Samat on kokemukset. Meillä oli suuri perhe ja olin paljon yksin huolehtimassa siitä. Sitten sattui kaksi kuolemantapausta lähisuvussa, jotka yhdessä muiden asioiden kanssa uuvuttivat minut melko totaalisesti. Ajattelin sitten, että puhun miehelleni pahasta olostani, että saisin vähän tukea ja lohdutusta. Kun olin puhunut asiani suurinpiirtein kokonaan, hän seisahtui eteeni ja sanoi:Minä kieltäydyn ryhtymästä sinulle terapeutiksi.
""Vähäisemmät "" murheeni olin saanut murehti yksinäni jo ennenkin, mutta tämän tapauksen jälkeen en koskaan enää kääntynyt murheineni hänen puoleensa.
Jotkut ihmiset eivät vain kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan ja ovat kyvyttömiä lohduttamaan. Sille ei voi mitään. Avioliitoni päättyi eroon, kestettyään liki 30v. mikä on ollut minulle ainoastaan hyvä asia.
 
Kyllä ihmisen pitää toista lohduttaa ilman aneluita ja selityksiä. Onko miehelläsi tunnevamma? Onko kotona ollut etäiset vanhemmat jotka eivät koskettele tai puhu tunteista. Minulle on siunautunut tälläinen mies ja kärsin välillä todella paljon yksinäisyydestä. Ei ole kyseessä fyysinen yksinäisyys vaan jotenkin tunnen olevani henkisesti yksin. Tiedän että monesti ahdistus lähtee siitäkin kasvamaan kun tuntuu että toinen ei ole henkisesti läsnä ja silloinhan suhde ei toimi jos itse kaipaa muuta... Puhu asiasta ja katso ymmärtääkö hän oikeasti. Mikäli ei on parempi antaa itselleen mahdollisuus läheisyyteen ja oikeaan kumppaniin. Tsemppiä päätöksiin.
 
Tälllä palstalla selkeesti näkee miehen ja naisen eron tunnetasolla. Nainen odottaa, että mies lukee naisesta sen, mikä mättää. Itse väsyin siihen, että joka kyyneleelle pitää hakemalla hakea selitystä, koska enimmäkseen vastaus oli ""en tiedä"". Kuitenkin parisuhteen hoitaminen on joukko käytännön asioita tunteilun lisäksi; tienaamista, ostamista, ruoanlaittoa, tiskaamista, lasten kuskaamista jne. Tiettynä aikana kuukaudesta naiset ovat tunneherkkiä ja helposti tulee kyynel jos toinenkin tirautettua. Jossakin vaiheessa kuukautta ollaan näppis savuten tai nivuset hiessä kirjoittelemassa erotiikkapalstalla, kuinka tekisikään mieli, kun joku vain antaisi. Tällast tää on.
 

Yhteistyössä