Miten miehenne tukee teitä raskauden aikana ?

Esikoista odottaessa mies oli "enemmän mukana" kuin nyt. Silloin oli molemmissa ultrissa ja ekalla neuvolakäynnillä mukana + synnytys-/perhevalmennuksissa ja sairaalan tutustumisessa. Plus tietty synnytyksessä. Perhehuonetta ei otettu, mies kävi välillä kotona syömässä, nukkumassa ja hoitamassa koirat. Pitkin raskautta tykkäs tunnustella vauvan liikkeitä ja puhua vatsalle.

Nyt on toinen vauva tulossa. Kyllä mies välillä kyselee mun oloa ja esim. kantaa kaikki kauppakassit + työntää rattaita, jos käydään kaupassa, ettei mua vaan suppailis. Kotitöitä kyllä tekee ja leikkii esikoisen kanssa, mut jotenkin ei sitä nyt tunnu kiinnostavan ihan samalla lailla tää raskaus, kun esikoisen odotus. No, eipä se oo enää niin jännää itellekään... ultraan ei päässyt mukaan, kun ei saanut työvuoroja vaihdettua, tavalliseen neuvolaan en ees haluis mukaan. Synnytykseen on kyllä tulossa mukaan, mut tuskin otetaan perhehuonetta nytkään, ei kumpikaan koeta sitä tarpeelliseks, kun osastolla saa kuitenkin vierailla niin pitkään kun haluaa ja jonkun pitää taas hoitaa koirat ja esikoinen :heart:

 

Alussa tuntui, ettei mitenkään oikein tukenut, ei osannut ihan suhtautua mun hormooni myrskyihin ja semmoisiin... Ei myöskään tajunnut, miksi en ehdoin tahdoin halunnut kantaa painavia kauppakasseja ylimpään kerrokseen(selässä paraneva hermovaurio, ei vaatis paljoa, että repsahtais uudestaan..)

Nyt, vikalla kolmanneksella on ihan mahtava tapaus, ei paapo turhia, mutta on tukena. Ei se edelleenkään kysele kummemmin, mutta tiedän, että on juonessa mukana joka ikinen päivä :heart: Ei se vaadi aina paapoilua ja lässytyksiä, jotta mies "huomio"

nyt, kun olen petilevossa supistusten takia, ni mies hoitaa itsenäisesti kaiken, muutosta koirien ruokintaan. Voin hyvillä mielin vaan olla jha keskittyä vauvan sisällä pitämiseen vielä tovin :heart:

 

Mymmelis - Mies on sitten hyvinkin ihana,on se hienoa että saat olla ihan rauhassa nyt ja varsinkin kun sut on määrätty petiin supistusten takia.
Kuinka pitkällä nyt olet ?

 

Olen kyllä ollut onnekas että on niin hyvä mies tullut kohdalle =) ymmärtää osoittaa huomiota kun olen ollut huonovointinen/itkunen.. Saa kyllä tuntea ittensä tosi rakastetuksi :heart:

 

Meillä esikoisesta ei oikein pystynyt tukemaan mitenkään( puhelimessa kuunteli kun itkin väsymystä), paitsi toki silloin hemmotteli kun oltiin samalla paikkakunnalla. Neuvolassa ei ollut eikä ultrassa -ei kukaan sanonut et mieskin vois tulla mukaan -en sit edes pyytänyt. Toisaalta en kokenut tarvitsevanikaan. Synnytyksessä oli mukana uskollisesti ja vauvaa hoitanut aina mielellään. :heart: nytkin nukkuvat tuolla esikoisen kanssa.

Kakkonen mahassa ja kohta la. Alussa tosiaan en voinut edes jääkaappia avata, saati tehdä ruokaa tai raahautua kauppaan. Hoiti kaikki tosi hyvin ja esikoinen täytti just 4v. opetti hänetkin. Neiti vaan totes aina et äiti on vähän väsynyt ja nukkuu, jos joku sattu kysyy. Eipä äiti muuta tehnytkään alussa. Mut ei se mies niitä mielialanvaihteluja oikein tajuu -ja vähän sitä hellyyttäkin olis saanut antaa enemmän, mut osoitti sitä monella muulla tavalla siivoamalla,aamukahvit sänkyyn yms. Kohta olis synnytys edessä :wave:

 

Mun mies ei esikoista odottaessa ollut juurikaan mukana odotuksessa. Ihan alkuraskaudessa asuttiinkin miehen työn vuoksi eri paikkakunnilla. Ultrissa oli mukana ja synnytyksessä. Synnytyksen jälkeen omikin vauvan itselleen ja silloin kun mies oli kotona, niin mun ei tarvinnut kuin imettää. Kakkosen odotuksessa oli myös siten mukana, että kävi ultrissa ja hoiti esikoista. Kotityöt ollaan aina tehty periaatteella se tekee, joka jaksaa.

Nyt kolmatta odottaessa on mies ollut ehkä vähän kiinnostuneempi odotuksesta. Syynä varmaan se, ettei tätä kolmatta pitänyt edes tulla, mutta kova pohdinnan tuloksena päädyttiin kokeilemaan, että saataisiinko terve vauva. Kahdella ensimmäisellä on vakava perinnöllinen sairaus. Mies on nyt ollut mukana istukkanäytteen otossa ja rakenneultrassa ja hän jännitti rakenneultraa ehkä enemmän kuin minä. Tällä kertaa se kun ei ollutkaan vain kiva tilaisuus, jossa katsellaan vauvaa, vaan ihan oikeasti oltiin pohdittu rakennevikojen mahdollisuutta.

Neuvolaan mies ei ole koskaan raskausaikana halunnut ja hyvä niin. En minä ainakaan kaipaa sinne ketään pitämään kädestä kiinni, kun mitataan verenpainetta tai hemoglobiinia.

Paras tuki on mun mielestä tullut siitä, että mies on huolehtinut vanhemmista lapsista ja tekee osansa kotitöistä.

 

meidän talouden tuleva-herra-isä on aivan ihana ja tukee mua kaikin tavoin. neuvolakäynnit on musta ihan normi-lääkäri/terkkarikäyntejä, siellä käyn yksin, ja perhevalmennuksistakin lintsattiin vaihtelevasti yhdessä, tosin jossain kyllä käytiinkin yhdessä.

sekin lämmittää, kun hän piiskaa mua puhelimessa tekemään itselleni kunnon ruokaa nyt ollessani yksin kesälomalla, kun ite yritän lintsata pekoni-kananmuna-viritelmillä :saint:

kaiken kaikkiaan ukkeli on ollut ihana, fiksu itsensä, ja lempi ja kunnioitus (outo sana ehkä tässä yhteydessä, mutten keksi osuvampaakaan ) vaan on kasvanut häntä kohtaan :heart:

ei hirvitä tuleva, tuntematon vauva-arki, kun on hyvä tuki kotona.

 

mies on ollu neuvolassa ja ultrissa ja tulee synntykseen mutta ihan sama kun on koko ajan ilkeä ja raskausaikana mielialat vaihtelee mutta meillä miehellä, sellaista käytöstä etten kehtaa tänne kirjoittaa. kohtelee minua kuin roskasäkkiä. on pilannut tämän ainutkertaisen kokemuksen koitan olla välittämättä. :wave:

 

jaa-a. taitaa mun ukko olla kans noita perusäijän urveloita! ekaa kun odotin ei välittänyt juuri mtn ja eleli vähän kuin poikamiehen elämää. tuli joku äkkinäinen menovaihe, kaippa raskaus ahdisti mies egoa ettei sitten myöhenmin voisi tehdä enää mitään. kyllä muutamassa ultrassa oli ja synnytyksessä ja ajoi sairaalaan aina kun meinasi keskenmeno tulla tai syntyä ennenaikojaan kun kuuli että ambulansi sinne kiikutti.
toisen kohdalla vähän parenmin. teki syötävää, saattoi siivota vähän, kävi neuvolassa ja hoiti osan aikaa tyttöä ja synnytyksessä mukana tietenkin.
nyt kolmatta odottaessa kuin toinen mies. hoitaa lapset, siivoaa kodin, välillä tekee ruokaa, käy kaupassa jne. kyselee vauvan vointia ja tuo minulle herkkuja/kukkia kaupasta lohduksi jos hormoonit on valinnut itkupäivän tosin tämä voi johtua vaikeasta raskaudesta ja tietenkin mieskin on kasvanut vuosien saatossa ihmisenä, isänä ja aviomiehenä nuorikin kun on (24v). ihana mies alkukankeuden jälkeen vaikka kyllä se sohvaperuna puolikin löytyy! :heart: :heart:

vauva rv20+6

 

Tähän on pakko vastata, että eipä juuri mitenkään..
Tosin en kyllä mitään tukea juuri kaipaakaan ennen synnytystä ja vauva-aikaa. Sitten on kiva kun hoitaa isompia lapsia, niin saan levätä ja ihmetellä vauvaa rauhassa.