Miten miehenne tukee teitä raskauden aikana ?

Tuollasta pohdiskelin itsekseni tuossa ja oisi kiva kuulla miten muiden miehet tukee raskauden aikana vaimoaan ?
Tuleeko esim ultraan ja neuvolaan entä synnytkseen ja kiinnostaako perhehuone synnytyksen jälkeen vai haluaako pois sairaalasta... kaikkea tällästä ...


- Mun mies kyllä tukee kaiken mahdollisen,tekee kaikki kotihommat,hoitaa lapset ja tekee ruuat yms,siis mulla on oikeesti täysi ylläpito,olen todella iloinen miten hyvin mulla on,toivoisin että muillakin odottavilla mammoilla oisi näin,koska kyllä tässä kun oikein pahoinvoiva välillä on ollut niin ei sitten tee mieli tehdä mitään.

Saan vielä käytännössä kaiken sänkyyn jos haluan,kyllä mä yritän itsekkin aina jotain tehdä mutta sitten en saa melkeinpä tehdä,kamalasti tahtoo huolehtia.On yhtä hymyä mulle ihan kokoajan ja siis en tiedä,ihana mies ei voisi kait parempaa olla.Enkä osaa ees jotenkin kaikkea tähän listata mitä kaikkea hän tekeekään eteeni.

Mun mies haluaa tulla neuvolareissuille mukaan sekä myöskin ultraan,meillä on ennestään kaksi pikku prinsessaa ja niissä ollut sama juttu.Myös synnytyksissä haluaa olla mukana,sanoikin että loukkaantuisi jos ei saisi tulla mukaan.Haluaa myös perhe-huoneen ja hoitaa vauvaa sairaalassa kaiken mahdollisen että saan ottaa rennosti synnytyksen jälkeen...
nytkin sanoi että jos vaan mahdollista niin otetaan perhe-huone niin saadaan olla yhdessä sitten.

:heart:

Annu & Masu-asukki 10+1

 

Annu! Sinä olet sitten onnekas ja syystäkin saat olla onnellinen kun noin huolehtivainen mies.
Meillä mies on sellainen perusjurvelo-äijänkänttyrä, ei oikeen ymmärrä milloin pitäis pussata, halata tai antaa auttava kätensä. Melkeimpä se on suoraan käskettävä jos jotain haluu tekevän. Ei se ymmärrä kuinka väsynyt olen. Eikä se pidä tätä minään ihmeellisenä juttuna, maailman luonnollisin asian, sanoo mieheni joka ei tietääkseni ole ollut kertaakaan raskaana.
Pojan kanssa touhuilee, onneksi, todella kiitettävästi. Mutta siinäpä se.
Pojan synnytyksessä oli mukana, nyt ei halua enää tulla. Oli vissiin liian traumaattinen kokemus. Kumma juttu, mutta mua ei edes haittaa. Varmasti saan ´jonkun hyvän ystävän mukaan.

No, tälläistä meillä. Mutta empä jaksa valittaakaan. Kaikki kuitenkin ihan hyvin, ja kunhan tästä väsymyksestä toivun, en varmaan edes halua mitään erityistä kohtelua. Riittää kun tiedän että hän on siinä vierellä ja pysyy.

 

Helmi79 - Juu en voi tosiaan olleskaan valittaa enkä halunnut tuolla kerskaillakkaan vaan juuri kiva kuulla muiltakin mammoilta heidän tilannettaan.
Onko miehesi sanonnut että oli traumaattinen kokemus olla mukana synnytyksessä ? Olen joskus ennenkin kuullut että miehet ei kaikki tykkäisi olla mukana synnytyksessä,syitä sitten kyllä myöskin on riittänyt.
Ihana juttu kuitenkin että saat jonkun mukaan synnytykseen,ei se niin nannaa olisi yksin ihan synnyttää,kyllä se tuki on hurjan tärkeä siinä.
Kiva myös että leikkii poitsun kanssa,että ainakin yrittää tukea jollainkin tapaa sitten ja onhan se tärkeä että poikakin saa huomion.

 

No meillä miehen tukeminen on sitä että tulee mukaan synnytykseen ja kysyy neuvolan ja ultran jälkeen miten meni onko kaikki kunnossa. Ei oman työnsäkkään takia pääsisi niihin mukaan ja en itse edes tiedä mitä mies tavallisella neuvola reissulla mukana tekisi ei siellä niin ihmeitä tapahdu
Ei kai mies oikeasti edes tajua että raskaana olo vaikuttaa jotenkin johonkin no okei sen verran ettei anna minun kantaa kaikista painavimpia kauppakasseja parkkipaikalta kotiin.
Ja raskaudessa ei mieheni mielestä ole tietenkään mitään erikoista ainahan naiset ovat olleet raskaana ja hoitaneet kodin siinä sivussa. Ja tottakai minä hoidan kodin ja lapset kun olen kerta kotona.
Itse olen osittain samaa mieltä siis jos on normaali raskaudesta kyse niin mitään paapomista ei tarvita enkä edes haluaisi. Mutta kieltämättä joskus alkuraskauden pahoinvoinnin ja väsymyksen kourissa mietin että miksi taas minun pitää tuokin asia tehdä. Tosin kyse ei ole siitä että mies ei välittäis, mutta ei vaan osaa ajatella.
Edellisessä raskaudessa sain kyllä osakseni holhousta siinä vaiheessa kun viikolla 26 minut määrättiin sairaslomalle ennenaikaisten supistelujen takia. Olivat alkaneet jo siinä vaiheessa availla paikkoja. Eli kyllä meillä mieskin osaa hommat tehdä mutta vaatii jonkinlaisen "herätyksen" ennen sitä

 

Tulee mukaan synnytykseen ja esikoisen kohdalla oli sairaalassa päivät, heti töiden jälkeen tuli ja lähti kun vierailuaika loppui. Mä olisin halunnu sen perhe huoneen, haluaisin nytkin, mut mies hylkää sen ajatuksen, koska se maksaa.
Ensimmäisessä neuvolassa ja molemmissa ultrissa oli esikoisen kohdalla mukana. Nyt toisen kohdalla oli ekassa ultrassa mukana hetken, kunnes esikoinen nosti metelin.

 

Hippoliina - Niin tosiaan ultratutkimukseen ainakaan Porvoossa ei saa tulla mukaan lapset,tietysti ulkopuolella voi ootella.Me ollaan aina viety lapset siksi aikaa hoitoon mummolleen niin saa mieskin tulla mukaan.
Se perhehuone on tosiaan hiukan kalliimpi kyllä,se on tosi.

 

Hippoliina - Niin tosiaan ultratutkimukseen ainakaan Porvoossa ei saa tulla mukaan lapset,tietysti ulkopuolella voi ootella.Me ollaan aina viety lapset siksi aikaa hoitoon mummolleen niin saa mieskin tulla mukaan.
Se perhehuone on tosiaan hiukan kalliimpi kyllä,se on tosi.

Riihimäessä sai tulla, mutta kun tyttö ei jaksanut olla, niin sit mies lähti sen kanssa pihalle. Sattui tytön tuttikin unohtumaan matkasta. Sai mies kuitenkin sen verran olla että ehti vauvan ultrassa nähdä. Täällä päin nuo ultra ajat on aika niukassa, niin ei ollu lasta mahdollista saada hoitoon. Se ultra aika minkä antoi, niin se oli otettava, muuten käy pian niin ettei pääse ollenkaan.

 

Mies on mukana suunnilleen kaikessa. Lapsettomuushoidoissa on jo parempi ultran tulkitsija kuin minä! Aina sanomassa montako munasolua kasvaa milläkin puolella ja näyttääkö limakalvo hyvältä.

Nyt raskauden aikana on ihan samanlainen. Oli mukana neuvolassa ja on tulossa np-ultraan + synnytykseen. Lähinnä haaveilee siitä, että saahan Taysissa varmasti pehmistä sieltä kahviosta kun mennään synnyttämään..
Perhehuoneesta en niin välitä eikä siitä olla puhuttukaan vielä. Riittää kun mies on sairaalassa päivisin koska jonkun täytyy olla myös koiran kanssa ja mun levätä. Meiltä on sairaalaan vaan 5km niin helppo on käydä.

 

Voin kyllä yhtyä lähes sanasta sanaan pumppernikkelin viestiin, säästyipäs kirjottamisen ilo

 

Kysyin mieheltäni tästä tunteeko hän paapovansa minua yms.Hän sanoi ettei missää tapauksessa että on ilo olla mukana tukemassa raskauden aikana,ihmetteli sitten mistä olin tuollasta päähäni oikein saannut.
Sitten juteltiin siitä kuinka kaikki miehet on kuitenkin erinlaisia ja varmasti on tälläsiäkin tapauksia jotka tekee vaimonsa eteen kaiken vaan mitä pystyy,elämäntilanne huomioon ottaen tietystikkin.
Hän myöskin sanoi mulle että rakastaa minua siksi myös tekee eteeni sekä sanoi ettei se tarkoita että vaimon täytyy kaikki hoitaa kotona kun odottaa vauvaa ja muutenkaan,nyt elämme nykyajassa ja mieskin voi ja pitääkin tehdä kotona.

Itsekkin olen sitä mieltä että isästä täytyy olla tuki ei vaan siinä vauvaa tekemässä kohdassa mukana.

Annu ja Masu-asukki 10+2 :heart:

 

Minun aviomies haluaa olla raskaudessa mukana ja onkin ollut hyvä tuki =) Hän tulee mukaan neuvolakäynneille ja ultratutkimuksiin, synnytysvalmennukseen ja sitten itse synnytykseen.

Kotona ei kuitenkaan mitään kauheeta paapomista ole - onneksi. Jos normaali raskaus kyseessä eikä mitään ongelmia ole, niin odottava äiti voi tehdä itsekin. Haluan olla ja toimia suhtkoht samaan tapaan kuin ennenkin. Töissäkin käyn ihan normaalisti kun ei oo mitään ongelmia ollut. Ja harrastuksissa (jumpassa). Tietysti omaa kehoa kuunnellen. Ei raskaana oleva nainen oo mikään invalidi! Mä tulisin hulluksi jos koko ajan ois joku paapomassa ja suurinpiirtein laittamassa pyörätuoliin Ku osaan ja pystyn itsekin.

Tietysti aviomieheni kantaa aina painavat ostoskassit yms. ja silloin, jos olen väsynyt tms. auttaa kotona. Etenkin alkuraskaudessa hän auttoi kotitöissä ja muissa semmoisissa kun olin pahoinvoiva ja väsynyt.

 

Jaahas, mitähän sitä sanois.. Tuo oma ukkoni on sellainen mörökölli, että häneltä ei voi odottaa sitä, että ois koko ajan höösäämässä. Sitä en kyllä ees haluaisikaan.

Kaksi ensimmäistä raskautta olivat helppoja ei mitään aamupahoinvointia yms. Mutta jotenkin tuntui siltä, että yksin olin raskauksien kanssa..

Esikoisen synnytykseen tuli mukaan, vaikka olimme sopineet, ettei tarvitse tulla, ku mies ei kestä pahemmin verta.. Mutta yllätys oli, kun puolen päivän aikaan astui synnytyssaliin. Oli miehen oma opettaja sanonut, että mitä hää tekee koulus, ku toinen on synnyttymässä ja mun täti oli lähettäny miehelle viestin: "alahan mennä toisen tueksi synnytykseen".

Kuopuksen kohdalla ei enää tullut, mutta toisaalta en kaivannutkaan. Pärjäsin paremmin yksin kuin miehen kanssa . Luin harry potterin melkein kokonaan ja olin aika hiljainen, en huutanut melkein ollenkaan kuin ensimmäises synnytyksessä .

Nyt odotan kolmatta ja olen toista viikkoa jo sairaslomalla, koska väsymys, heikko/voimaton olo on sitä luokkaa, ettei ole mitään mahdollisuutta olla töissä. Mikään ei maistu yms. Luulin, että tämä raskaus menee erilailla, että mies osallistuisi ehkä enemmän.. Mutta valitusta vaan kuuluu, kun makaan sängyssä, enkä tee mitään.. En vain ole itseäni saanut sängystä, ku alkaa pyörryttää. Ja väsymys on tajutonta |O . Nyt alkaa pikku hiljaa helpottaa, ni saapahan mieskin huokaista helpotuksesta. Eniten kai tuon olotila tulee siitä, kun ei saa.. Minkäs teen, kun ei haluta.. :headwall:

Tavallisiin nla-käynteihin en ole halunnut mukaan, enkä mihinkään muuhunkaan, mutta tässä raskaudessa olen ajatellut, että lähtisköhän mukaan, mutta minne lapset.. Ei ole ketään kuka hoitais.

Kyllähän toinen tekee kotitöitä yms, mutta toisaalta vois enemmänkin tehdä.

Mutta sen sanon, että ei varmastikaan lähe nyttenkään synnytykseen mukaan

 

Hyvin on ollu mukana täs raskauden alussakin jo Ei anna mun kantaa painavia juttuja vaiks viikkoja on vast päälle 7 Tuli neuvolaan mukaan ja ihan haluamalla halus siis mukaan:heart: Muuttaa työvuorojaan sen mukaan miten mul nla-ajat on, et pääsee mukaan ja ultraan haluaa myös. Lääkäriin toki ei tuu ku en niin hirmusti halua ku tekkee vaa sen sisätutkimuksen.

Synnytysvalmennuksilleki näyttää vihreää valoa ja synnytykseen haluu ehdottomasti mukaan, toivot. ei ois missää hirmu kaukana ku synnytys alkais tai et synnytys kestäis sen verra et mies ehtis mukaan (on veturinkuljettajana) :heart:

Eli todella huolehtivainen ja puhhuu masulle välillä ja iloitsee raskaudesta, mut varmaan sit viel enempi ku "saa luvan" riemuita, eli sit ku on ultrassa käyty ja riskiraja ohitettu :flower:

 

Mulla on hurjan pahoinvoinnit niin siksi olen käytännössä sängyn pohjalla ja siksi mies tekee sitten eteeni kaiken.Sanoikin mulle ykspäivä että ihanaa kulta kun oksennat,no haloo aattelin hih,mutta selitti että tietää ainakin jotenkin että masussa tapahtuu,hänellä kun on vauvakuume ollut 04 vuodesta lähtien.

Mä kyllä katson että jos mamma menee todella huonokuntoon niin se ei ole paapomista olleskaan.

Itsekkin haluisin kamalasti tehdä ja mennä,yleensäkkin olen sellanen tehopakkaus,mutta ei tässä paljoa pysty tekemään,kun on paikallaan niin tuntuu olevan parasta kyllä.
Eikä esim mun mies ole laittamassa vaikka pyörätuoliin mua

Red Dragon - Harmi että olet mennyt huonoon kuntoon,ei se nannaa ole,ymmärrän sua hyvin,sama se on täällä,parasta on olla käytännössä paikalla.Mä oisin itselleni toivonut jo helppoa raskautta,kaksi edellistä on ollut sitä että olin sairaalassa käytännössä melkein kokoajan pahoinvoinnin takia,nyt en kyllä ole joutunut sairaalaan ainakaan vielä.
Ikävää että ei ole hoitajaa lapsille,meillä on yksi ainot samassa kaupungissa ja pyysin heti jo kuukausi sitten häneltä jos voisi katsoa tyttöjä ultran ajan,neuvolaan kyllä tytöt mukana on aina,se on sellanen että tottuu nekin ajatukseen että tulee vaaveli ja neuvolatäti juttelee niillekkin vauvasta ja saavat katsoa vauvaan liittyviä kirjoja sun muuta siellä.

 

Miracle - Ihana mies sinulla sitten kun muuttaa myös työaikojaan tarpeen mukaan.
Noin sen olla pitääkin

 

Miracle - Ihana mies sinulla sitten kun muuttaa myös työaikojaan tarpeen mukaan.
Noin sen olla pitääkin

No kaikilla ei ole mahdollisuutta muuttaa työaikoja. Voi olla jopa ettei mies pääse töiltään synnytykseen jos huono tuuri käy. Vaikka siis haluaa. Tämä johtuu siitä että mies osin reissuhommissa ja voi olla useamman sadan kilometrin päässä kotoa. Ja jos synnytys alkaa vaikka kolme vikkoa ennen laskettua aikaa ja yhtä nopeakin kuin kolmannen kohdalla oli n.1,5 tuntia niin ei kyllä ehdi mukaan
Sitä vaan ihmettelen että mitä se mies siellä normaalissa neuvolassa tekee katsoo kun vaimo punnitaan mitataan vernpaine. Sen ymmärrän jos eka käynnillä on mukana, kertaalleen käy esim silloin kun ekan kerran kuunnellaan sydän äänet ja ultrissa tottakai,jos pääsee, mutta itse tuntisin itseni jotenkin omituiseksi jos minulla olisi "saattaja" neuvolassa mukana
No me ollaan kaikki erillaisia. Onneksi teillä jotka tuollaista tukea tarvitsestte on sellainen mies joka noihin pääsee ja luojan kiitos minulla mies ei änkeä mukaan joka reissulle

 

Annu: Muuten kyl hoitajia ois, mutta ovat yleensä päivällä töissä .
Mut mie oon luonteelta jo sellainen, että toisten apu ei kelpaa, haluan itse tehdä kaiken, mutta sitten kun on niin voimaton itse, niin ei sitä apua silloin tuu..
Mutta kyl se välillä osaa olla kultainenkin, jos vain haluaa.
Tänään mies täyttää 27-vuotta :heart:

 

Pumppernikkeli - Juu ei kaikki pysty vaikuttamaan työaikoihin,sekin puoli on aivan tosi.Harmillista vaan varmasti sinunkin mielestä jos miettii ultraa.
" saattajaa " niin tuotanoin kuka mamma nyt neuvolaan sellasta kaipaa,jotkut menee mieluitenkin yksin mutta sitten joillakin mammoilla on miehiä jotka haluaa olla osana raskautta,kaikessa ja olla mukana muutenkin,joten miksi ei sellasta soisi,mies myös voi haluta kysyä asioita neuvolassa liittyensä vaimonsa raskauteen,huolenaihe tms.Kyllä vaikka nainen on raskaana niin kyllä se mieheenkin vaikuttaa,sen olen huomannut ettei se ole mikään naisen yksinoikeus
Minä en itseäni tunne mitenkään oudoksi vaikka mieheni on mukana neuvolassa ja yms. vaan olen todella onnekas nainen että on näin kun ja soisin muille myös näin.
Vaikka raskaus on normaali asia niin myös joillakin se on raskaampi kuin toisilla joten sekin täytynee ottaa huomioon aina.

Red Dragon - Minäkin oottelen innolla että pääsen tästä sängyn pohjalta pois,mieheni tuossa jo sanoi että pelottaa ihan ajatus kun pääsen taas vauhtiin no tykkää kuitenkin,mieluiten jokainen haluaa että on hyväolo ja tosiaan pääsee nauttimaan raskaudestaan.Ihan varmasti sinun ja jokaisen muunkin mies osaa olla kultainen.
Kivaa synttäripäivää teille sinne Mun mies täytti tuossa jokunen aika sitten 42v

 

Annu! Sinä olet sitten onnekas ja syystäkin saat olla onnellinen kun noin huolehtivainen mies.
Meillä mies on sellainen perusjurvelo-äijänkänttyrä, ei oikeen ymmärrä milloin pitäis pussata, halata tai antaa auttava kätensä. Melkeimpä se on suoraan käskettävä jos jotain haluu tekevän. Ei se ymmärrä kuinka väsynyt olen.
.

tämä kerto niin hyvin itsestäni tai lähinnä miehestäni.
lisättävää olisi paljonkin, mutta en jaksa :xmas:

 

No mun mielest ainaski on vaa kiva et mies tulee nlaankin mukaan, ei siin mitään saattaja meininkiä olekaan, osaisin itsekin ihan hyvin mut jos toinen tykkää kans mukkaan tulla ni mun mielest se on vain positiivista :heart: Toki voi olla et jossai vaihees en ehk haluakaa et mies tulee mukaan mut kahtelee sit miltä tuntuu

 

Meillä mies oli esikoiselta mukana muutamalla neuvolakäynnillä ja sitten ultrakäynneillä sekä synnytyksessä, missä hänestä olikin iso tuki. Nyt on sen verran vähän tarjolla lapsenvahteja, että joudun jopa niskapoimu-ultraan yksin . Mutta synnytykseen mieheni on edelleen tulossa. Ja muuten kyllä jaksaa kannustaa - mulla on sen laatuinen pahoinvointi tässä(kin) raskaudessa, että nyt on jo neljättä kertaa käyty tipassa. Mun ei tarvitse miehen kotona ollessa katsoakaan keittiöön päin, riittää kun saan hänen työpäivänsä ja työmatkojensa aikana esikoiselle ruokaa masuun. Samoin pesee pyykkiä ja tekee tosi paljon kotitöitä (muutenkin kyllä tekee aika paljon). Patistelee välillä mua lepäilemään ja kyllä täytyy sanoa, että hyvä on palvelu . "Normioloissa" me kyllä molemmat huomiodaan toisiamme ja tehdään pikku palveluksia (kuten esim. aamiaistarjottimia viikonloppuisin), mutta nyt minä olen kyllä voitokkaasti saavana osapuolena.

 

Kukkis2 - Kyllä se on tosi kun pahoinvointi on kamalaa luokkaa niin tuollasen miehen apu maailman isoin apu siinä vaiheessa.Kahden edellisen kohalla mulla on myös ollut noin että on saannut sairaalassa juosta tipassa kun on kuivunut niin pahasti.
Meilläkin on normioloissa puolin ja toisin toimimista

 

oisi kiva kuulla lisää näistä että miten muilla...

Eilen oltiin kylässä niin anoppini ystävä sanoi että ohhoh kun Annulla on hyvä palvelu ja olivat hyvillään kun näkee kuitenkin miten heikoon kuntoon meen helposti.

 

hienoa Annu82 et sul on tuommone mies

itse en enää tukea tarvitse raskausaikana nyt ainakaan kun km sieltä sit tuli. Mut hienosti on mies tukenu nytkin, otti töistä vapaata et oli mun tukena ja korvaa työvuoron sit vloppuna (sit sille tulee to-la aikasia aamuja ja myös ma alkaen on aamuja pari kolme), eli hieno mies on Toivot. tukee seuraavassakin raskaudessa jos ja toivot. kun raskaudun sitten joskus taas

 

hienoa Annu82 et sul on tuommone mies

itse en enää tukea tarvitse raskausaikana nyt ainakaan kun km sieltä sit tuli. Mut hienosti on mies tukenu nytkin, otti töistä vapaata et oli mun tukena ja korvaa työvuoron sit vloppuna (sit sille tulee to-la aikasia aamuja ja myös ma alkaen on aamuja pari kolme), eli hieno mies on Toivot. tukee seuraavassakin raskaudessa jos ja toivot. kun raskaudun sitten joskus taas

Harmi että sulla meni sitten noin Olen todella pahoillani.
On tärkeää että tukee tälläsenkin käydessä näin,hieno mies on kyllä sullakin.