Aina vaan enemmän sapettaa. Kyllä minulla ja ystävilläni (ja sukulaisillani) on salaisuuksia ja ne (yllätys) vastoin useamman teidän ajatusmaailmaanne koskevat muutakin kuin navan alapuolista elämää. (Vakava sairaus, työttömyys, avio-ongelmat...) Elämässä on paljon asioita joita ei voi puolisonsa kanssa jakaa, eikä kaikkea pidäkään, joskus se toki helpottaisi kun voisi tukea toisen olkapäähän...mutta aikuinen ihminen pysyy tolpillaan myös omin voimin. Se mikä on minun omaani ei ole aina mieheni omaa ja toisin päin. Me olemme yhtä, mutta kuitenkin kaksi ERILAISTA persoonaa. Ei yhteiselämä tarkoita sitä, että kaikki olisi tarkoitus jakaa, se on toisen hyväksymistä, joustamista, luottamista ja ANTEEKSIANTOA ! Oletteko valmiita heittämään toisen ihmisen romukoppaan virheen vuoksi? Miettikää kaikkia ihania yhteisiä hetkiänne, eivätkö ne peitäkin paljon virheitä? Mitä!
En tietysti yllytä ketään syrjähyppyyn. Meistä jokainen vaan (uskoakseni) on ihminen ja ihminen tekee virheitä, joskus tosi isojakin.
En tietysti yllytä ketään syrjähyppyyn. Meistä jokainen vaan (uskoakseni) on ihminen ja ihminen tekee virheitä, joskus tosi isojakin.
