Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Jessica Rabbit:
Musta tuntuu että sun ongelma ei ole niinkään makeansyönti vaan muu.. Sanoit ettet halua harrastaa liikuntaa, et kehtaa, et halua lenkkeillä yksin, mies ei anna ostaa kuntolaitetta, sokerista et kuitenkaan tahtoisi luopua koska et "voi" juoda kahvia ilman ja ilman kahvia et "voi" olla koska tulet kiukkuiseksi. Älä käsitä väärin, tarkoitukseni ei ole kettuilla sulle vaan näyttää mistä saattaisi kiikastaa. Mulla itsellä oli samoja ongelmia silloin kun olin tosi yliapinoinen, syitä löysin miksi en voi tehdä asian eteen mitään. Kannattaa miettiä mitä haluat, haluatko painaa vähemmän ja olla riippumaton makeasta, vai jatkaa samaa kuin tähän asti? Mulla auttoi elämäntapamuutoksessa se kun tiedostin että jostain on luovuttava. En voi vaan yksinkertaisesti syödä sokeria yms jos haluan painaa vähemmän ja voida hyvin. Makutottumukset ovat vain oman pään sisällä, ei ne ole ihmisen perustarpeita. Jos ihminen on kyllästänyt itsensä sokerilla ym niin ei sokeriton ja terveellinen maistu hyvältä. Esim. jos on koko ikänsä syönyt rasvaista ja sokerista maustettua jogurttia, ei maustamaton ja rasvaton versio tietenkään maistu yhtä hyvältä. Niihin parempiin vaihtoehtoihin on vaan totuteltava jos ei halua elää niinkuin ennen. Ja muuten, liikunnastakin voi oppia nauttimaan ja aina löytää kyllä itselle hyvän tavan liikkua
Nimim. entinen lihava ja liikkumaton sokerilla ja rasvalla kyllästetty sohvapeuna.
Jos ongelma ei ole makeasyönti niin mikä muu?
Tiedän että en jaksa/haluakaan harrastaa liikuntaa, en halua/voi (ei ole mahdollisuutta jättää lasta) lähteä yksin lenkille vaan tarvitsen kaverin tai ainakin lapselle hoitajan (mies ei halua hoitaa). Ei ole rahaa ostaa salikorttia (eikä halua mennä yksin) ja ei ole myöskään rahaa ostaa kotiin kalliita laitteita (ukko ei anna ostaa).
HALUAN laihtua, muistelen miten ihanaa oli ennen kun olin laiha... jaksoi tehdä mitä vain ja vaatteita oli ihana ostaa... mutta repsahdan joka kerta!
Mulla ei vaan ole tarpeeksi motivaatiota tai tahdonvoimaa...
Ongelma ei ole se että syöt makeaa, vaan se että joku asia saa sut tekemään sitä vaikka tiedät että se ei ole sulle hyväksi. Ei ne karkit sun suuhun itse pomppaa vaan sä itse ne syöt. Eikä se makeanhimo ole vaan joku asia jolle et mitään voi vaan opittu tapa. Mulla oli aivan sama tilanne reilu vuos sitten joten tiiän aika lailla mistä puhun. Ei ollut lenkkikavereita, ei lastenhoitajaa, mies ei jaksanut töiden jälkeen vahtia lasta eikä antanut ostaa kuntolaitetta, rahat meillä vähissä yms. Mutta mun oli vaan pakko mukautua noihin asioihin ja etsiä se aika liikunnalle jostain.
Ensinnäkin, jos lapsi on ratasikäinen niin laita rattaisiin ja lähde lenkille hänen kanssaan? Tee miehellä selvät sävelet että sun on laihduttava jotta pysyt terveenä ja hänen velvollisuutensa on auttaa ja hoitaa lasta silloin. Jos mies ei anna ostaa kuntolaitetta niin keskustele rakentavasti ja selitä tilanne, eiköhän kuitenkin oman vaimon/avovaimon terveys mene muun edelle ja laitteen saat hankkia jos sen haluat. Niitä saa osamaksulla kympillä kuussa ja sen summan voit nipistää vaikka niistä piirakoista, karkeista ja jätskeistä sekä mehuista. Osamaksu on kenkku juttu, mutta jos muuta vaihtoehtoa ei ole niin mieluummin mä niin tekisin kun olisin liikkumatta. Ja tuosta motivaatiosta, jos todella haluat laihtua niin sun täytyy vaan pskyykata ittees. Jos asenteesi on pessimistinen, tuskin onnistut. Jos asennoidut että mä pystyn ihan mihin haluan, niin silloin sä pystyt. Niin helppoa se on. :flower:
Oikeestiko?
