Miten mä pystyisin olemaan niin, etten aina syyttäisi itseäni?

["vieras"]

Vaikka tietäisin että syy ei olisikaan mussa, niin kuitenkin ajattelen että on. Hyvä esimerkki taas, kun olen luvannut että tarvittaessa hoidan siskoni lapsia. Niin siskoni otti sen, että hoidan niitä sitten joka viikko ainakin kolmena päivänä 9h.
Siskoni on itse kotihoidontuella ja näinä päivinä tekee siis töitä, pimeitä töitä kaverilleen. Mulle kävisi vielä toikin, mutta kun mun pitäisi muka mennä 20 km päähän hoitamaan niitä. Hänelle ei käy, että toisi ne lapset meille. Mulla on omiakin lapsia. Syytä ei ole sanonut, mutta taidan tietää. Ensiksikin, bensa on kallista (niin, mulleko ei ole), toiseksikin meillä on kaksi koiraa ja siskoni on oikea siisteys-friikki. Hän ei halua, että lastensa vaatteissa on koirien karvoja.
Nyt se sitten suuttui tosissaan, kun kieltäydyin ajelemasta sinne eikä ole viikkoon kuulunut siskosta yhtään mitään.
Enkä tajua, miksi minulla on syyllinen olo tästä?
Ei tosiaankaan pitäisi olla, eihän? Varsinkaan, kun olen koko ajan tehnyt tätä täysin ilmaiseksi, en ole saanut edes bensarahoja.

 

["hmm"]

Ihan asiasta annoit palautetta.

 

[vierass]

Huh? Miten edes kehtaa olla maksamatta? Tai no joo, mä katoin yhden kesän siskon muksuja ja sisko lupasi kyllä maksaa, mutta ei niitä rahoja sit ikinä tullut Yllätys...

Ja turhaan syytät itteäs. Siskot on tommosia, tuskin tosiaan edes tajuaa, että on hänen oma vikansa... Koita sanoa suoraan vai tajuaako sittenkään?