Miten mä osaisin muuttaa suhtautumistani..?

[käly]

Eli kun joku ihminen vaan niin saa mut ärsyyntymään!! Tällä ihmisellä on yksi pieni lapsi, minulla kolme. Koko hänen elämänsä on niiiin täydellistä. Hän ei koskaan kerro, että jokin asia olisi huonosti. Tiedän, että hänellä on hyvä perhe, tiivis yhteys lähisukulaisiin, ns. onnellisen elämän elänyt kaikin puolin. Mutta miksi mua niin ärsyttää, olenko mä tiedostamattani kateellinen hänelle vai mistä tässä on kyse??
Heidän lapsi on tietysti täydellinen. Lapsi on "aina niin iloinen ja hyväntuulinen lapsi" jos kiukuttelee niin AINA syyn täytyy olla hampaiden puhkeamisessa tms. Lapsi ei koskaan voi olla vaan reilusti huonolla tuulella, sen täytyy johtua jostain, koska heidän lapsi on AINA niin iloinen.
Lapsi nukkuu myös yöt aina niin hyvin (vaikka sivulauseessa selviää, että lapsi tarvitsee yhä öisin maitopullon yms.) Eli siis sivulauseista kuitenkin selviää, että kaikenlaista "ongelmaa" on, mutta silti sitä ei reilusti sanota jos on vaikeuksia esim. öisin tai päivisin kiukuttelee.
En tiedä sainko tässä asian esitettyä ymmärrettävästi.
Minusta sellainen ihminen on ihana, joka reilusti osaa sanoa, että aina ei ole helppoa ja joskus menee hermot eikä elämä ole aina täydellistä yms. Se tekee ihmisestä normaalin, ei-teennäisen.
Ja lisäyksenä vielä, että ei ärsytä siksi, etteikö minullakin olisi kaikenkaikkiaa hyvä, tavallinen perhe-elämä jne. ei siis mene huonosti avioliitossa tms.

 

[jkms]

No onko sulla käynyt mielessä että ehkä hän ei ota asioita siten että ne tuntuisivat ongelmilta?

Kyllä mäkin hehkutan kysyttäessä kaikille sitä et meillä on asiat nyt todella hyvin. On helppo vauva ja kotona kaikki ihanasti. Tottakait välillä tulee jotakin arjen kärhämää mutta osaan laittaa ne oikeaan perspektiiviin eikä ole tarvetta niistä avautua kenellekään ulkopuoliselle. Samoin vauva-arki tuntuu erittäin helpolta vaikka vauva välillä itkee masuvaivoja tai nukkuu huonosti. Koska on PÄÄASIALLISESTI hyvin iloinen ja aurinkoinen tapaus ja eihän kukaan oletakaan että elämä vauvan kanssa olisi samanlaista kuin ennen vauvaa.

Sori vaan mutta sun kirjoituksen perusteella sä vaikutat katkeralta ihmiseltä joka saa nautintoa siitä että saa kuulla kuinka toisilla menee huonosti. Onneksi et oo mun ystävä XD

 

[käly]

Sitä mä olen miettiny, et onko vika minussa.
Minua vaan ärsyttää se, ettei voi reilusti sanoa ettei elämä aina ole niin ihanaa. Tulee vaan sellanen olo, että hän yrittää peitellä ongelmia ja sitä että heidänkin lapsi osaa joskus olla hankala. Musta on naurettavaa vedota lapsen ensimmäiset pari vuotta siihen, että hampaita tekee
Tällainen ihminen on vaan sellainen, jonka puolesta en osaa iloita, en millään, vaikka yritän. Kun ihminen on olevinaan niin täydellinen, niin ei huvita alkaa lisää killottamaan hänen sädekehäänsä, jos ymmärrätte.
Ja tätä ongelmaa ei ole muiden ystävieni kanssa. Olen iloinen heidän puolestaan, kannustan ja kehun ja otan osaa arjen "ongelmissa".

 

["murmur"]

Jospa tää ap:n kuvailema ihminen on sellainen ""positiivisen mielenlaadun omaava ihminen. Jospa hän ei vaan viitsi valittaa turhasta. Ja mitäs sitten vaikka lapsi tarvii yöllä maitopullon, maailmassa on vaikeampiakin asioita.
Meillä ihmisillä on tapa marmattaa ja valittaa kaikenlaisista pikkuasioista, ihan kiva et kaikki ei oo samanlaisia marisijoita!!

 

["vieras"]

Mä voin kuvitella, että joku kirjoittaisi minusta noin. En yleensä valita juuri mistään ja yritän keskittyä elämän hyviin puoliin. Se ei tarkoita, että mulla ei olisi mitään ongelmia, päinvastoin olen selvinnyt hyvin vaikeasta lapsuudesta ja nuoruudesta. En vain viitsi joka asiasta valittaa ja toisaalta olen aika yksityinen ihminen, sillä en halua puhua kaikista henkilökohtaisista asioista jokaiselle vastaantulijalle. Nyt mulla on asiat kaikenkaikkiaan hyvin, en ymmärrä miksi mun pitäisi valittaa koko ajan jostain, mikä ei ole edes oikeasti tärkeää. Tuttavapiirissäni on kyllä kaltaisiasi ihmisiä. Aistin heistä kateuden ja he toivovat, että mulla menisi huonosti. Heille kyllä pyrin korostamaan miten hyvin menee, koska en halua antaa heille sitä sairasta nautintoa, jonka he saavat vahingonilosta.

 

["suski"]

Joillakin ihmisillä vain on sellainen asenne, että eivät ne arjen pienet vaikeudet vaikuta onnellisuuteen. Enkä usko, että hän yrittää ärsyttää tai päteä. Mulle itselleni ainakin tulee hyvä mieli, kun toisilla on kivaa tai menee hyvin. Se ei ole multa pois . Toisaalta ymmärrän myös sua, sillä olen naimisissa miehen kanssa, joka pitää hehkuttamista v*ttuiluna.

En tiedä miten voisit muuttaa omaa asennettasi. Koita vain muistaa, että hän ei yritä saada sua tuntemaan itseäsi huonoksi vaan ilahduttaa hyvillä uutisilla.

 

[käly]

en missään nimessä siis tarkoita, että pitäisi koko ajan valittaa jostain.
Mutta inhoan teennäisyyttä, itsensä/elämänsä täydellisyyden koko ajan esille tuomista. Ikäänkuin oltais luettu joku elämänopas ja kerrottas vaan miten oma elämä menee näin ja näin -kuin suoraan kirjasta, kuten ns. täydellisen elämän kuuluu mennä.
Ja ongelmia peitellään, koska eihän meidän pieneen täydellsieen elämään sellaiset sovi alkuunkaan.
Ja siis kun ei mulla ole tällaista tunnetta kenenkään muun kaverin kohdalla. Mutta yleisesti inhoan ihmisissä sellaisia piirteitä, että tuodaan koko ajan esille oma erinomaisuus. En vaan ole keksiny kuinka osaisin muuttaa tunteitani ja suhtautua eri tavalla tällaisiin ihmisiin.

 

["vieras"]

Mutta jos tuttusi ei ota yöheräämisiä tai lasten kiukuttelua ongelmana? Pitäisikö hänen muuttaa positiivista suhtautumistaan jotta sulla olisi parempi mieli?

Mä kadehdin positiivisia ihmisiä, haluaisin olla samanlainen. Kaikki vaan aina valittaa, se on tosi tympeetä kuunneltavaa pidemmän päälle. Itsekin yritän päästä eroon turhasta valittamisesta.

 

[piina]

[QUOTE="suski";23144505]Joillakin ihmisillä vain on sellainen asenne, että eivät ne arjen pienet vaikeudet vaikuta onnellisuuteen. [/QUOTE]


Mä en jaksa yhtään jatkuvaa nurinaa ja narinaa, mutta toisinaan liika positiivisuuskaan ei ole välttämättä kaikkein paras piirre kavereissa. Mun mielestä ihmisillä saa olla myös huonompiakin päiviä ja sitten kun taas on hyvä päivä niin iloitaan siitä yhdessä. Tai monesti itsellänikin se huono mieliala muuttuu, kun saa hetken olla muiden positiivisten ihmisten seurassa ja ihana on kun saa kaverin päivän parannettua, kun tavataan. Mielestäni se on elämää ja ymmärrän ap:n ärsytyksen... vaikkakin jatkuva nurina on yltiöpositiivista pahempi.

 

[volverine**]

Minä vasta odotan ensimmäistä lastani.. olisi vielä 8 viikkoa laskettuun aikaan. Taidan olla juuri aloittajan inhoama tyyppi. Minulla on ollut ongelmia selkäni kanssa rv 20 saakka. Välillä iskiaskivut ovat olleet niin suuret, että olen itkenytkin niiden vuoksi. Silti minusta raskausaika on ollut aivan ihanaa aikaa.. olen tuntenut oloni ällistyttävän rauhalliseksi ja onnelliseksi. Puolisoni on pitänyt minusta aivan todella hyvää huolta ja osoittaa rakastavansa meitä molempia. Minulta kun siis on kysytty kuinka raskaus on mennyt, niin olen ensimmäisenä kertonut kuinka hyvä minulla on ollut olla koko ajan, vaikka ihmiset kyllä näkevät, että käveleminen ja liikkuminen tekee ihan oikeasti kipeää toisinaan. En vain näe kipuja niin suurena ongelmana, että niistä pitäisi valittaa koko ajan.. tämä muu olotila on vaan yksinkertaisesti niin hyvä, että se peittoaa mennen tullen selkäongelmat.

Mut älä murehdi.. on niitä huonoja päiviä minullakin, jolloin kaikki ketuttaa.. silloin vain olen omissa oloissani ja murpatan itsekseni.

 

[piina]

Ehkä myös omien ongelmien kertominen antaa toiselle myös vaikutelman, että kaveri on mukava ja hänelle voi luottamuksella kertoa iloja ja suruja. Jos toinen ei kerro muuta kuinka mahtavasti menee, niin kaverista alkaa tuntua, että kaverisuhde ei voi syventyä ja jää pinnalliseksi.

 

[v]

Ymmärrän täysin, että ainainen liiallinen positiivisuus on ärsyttävää. Minulla oli tällainen työkaveri, jolla kaikki asiat olivat aina ärsyttävän hyvin. Koskaan ei ollut mitään negatiivista sanottavaa. Meillä tilanne korjaantui, kun työkaverin lapsella ilmeni krooninen sairaus. Jotenkin sen myötä kanssakäymiseen tuli aitoa keskustelua ja empatiaa. Aikaisemmin keskustelut tuntuivat teennäisiltä eikä asioista oikein voinut edes puhua.

 

[ee]

Mutta jollei ongelmia ole? Ei kaikilla ole..

 

["Pöö"]

Ap:n tuttava on varmaan sellainen peruspositiivinen ihminen... itseäni ei sellaiset häiritse mutta olen huomannut työpaikallani yhden tällaiset perusposarin saavan aikamoista kateutta ja haukkumista niskaansa.

 

["vieras"]

Mä olen niin paljon paskaa kokenut elämässäni lapsuuden ja nuoruuden aikana,että jos joku multa kysyy että miten mulla nykyään menee,niin vastaan että kiitos loistavasti,ei vois mennä paremmin. Siinä ei paljoa vauvan satunnaiset kitinät paina.

Mä en ymmärrä ihmisiä jotka valittavat kaikesta. Ja sit kun ei muuta valitettavaa enää ole,niin valittavat vaikka säästä joka on aina väärä.

Miksi pitäisi tehdä tikusta asiaa ja kitistä siitä miten vaikka housujen sauma on vinossa,jos oikeasti on sitä mieltä että elämä on ihanaa ja että on täysin normaalia että joka hetki ei ole ruusuilla tanssimista,ilman sen enempiä valitteluja siitä.

Mikään ei oo rasittavampaa kuin ihminen joka valittaa siitä kun vauva vaan kitisee ja lapset riehuu ja ei oo rahaakaan ja anoppi on mulkku ja mieskään ei jhuomioi ja kissalla on matoja ja maito oli menny vanhaks ja julkiset maksaa liikaa ja kaikki on liian kaukana ja väärään aikaan. Ne asiat on niinkun ne on ja jos niitä ei voi muuttaa niin asennettaan voi.

 

["vieras"]

Vähän ohi aiheen,mutta en muutenkaan käsitä sitä asennetta mikä Suomessa on valloillaan. Koskaan ei saisi olla aidosti iloinen ja ylpeä omista saavutuksistaan,saati sitten että olisi tyytyväinen ulkonäköönsä tai menestyksestään työelämässä. Heti pidetään leuhkana ja supistaan miten tuokin taas pröystäilee. Aina pitäis kulkea katse lattiassa ja jos joku erehtyy joskus kehumaan niin ne kehut pitää torjua samantien ettei kehuja luule että nousee kusi hattuun.

 

[kanikka]

Ihmissuhteet on mystinen juttu. Joistakin vaan tykkää kovasti ja joidenkin sanomiset ja tekemiset äsyttää.
Jos toinen osapuoli haluaa pitää selkeästi hyvän elämän kulissia yllä, anna hänen se tehdä. itse pysyttelen sellaisista ihmisistä sopivan välimatkan päässä. He eivät halua avautua minulle, enkä minäkään heille.
Toisaalta myös sanotaan, että omaa onneaan ei tarvitse kantaa tarjottimella. Mielestäni siinä ajatuksessa on vinha perä. Häveliäimmät jopa neuvovat onnellisia kätkemään onnensa.
Eli ei mun mielestä tarvitse tuuletella, vaikka elämässä kaikki oliskin hyvin.

 

[käly]

Ehkä myös omien ongelmien kertominen antaa toiselle myös vaikutelman, että kaveri on mukava ja hänelle voi luottamuksella kertoa iloja ja suruja. Jos toinen ei kerro muuta kuinka mahtavasti menee, niin kaverista alkaa tuntua, että kaverisuhde ei voi syventyä ja jää pinnalliseksi.

Tämä on niin totta! Kaveuus ei tunnu aidolta, kun koskaan ei kunnolla jutella asioista, siis niistä ikävistäkin asioista. Ja toki on kiva kuulla kaverilta myös se, että menee mukavasti, mutta ei koko ajan sitä, kuinka supertäydellistä heidän elämänsä muka on. Tekis mieli joskus "ravistella" tätä ihmistä että kerro mulle miten sulla oikeasti menee. ei sun tarvi esittää!!
Mulle tulee aina tän ihmisen seurassa sellainen olo, että mun pitää yrittää myös päteä jotenki, että hän huomaisi jollakin menevän myös hyvin/ joskus jopa paremmin kuin hänellä, ettei hänen elämänsä välttämättä ole aina täydellistä. Ehkä tää on suuri osa tätä mun suhtautumisongelmaa.
Ja ei tee mieli kehua ja ihastella heidän elämää kun hän osaa sen niin hyvin tehdä itsekin. Sellaisia ihmisiä on kiva tsempata ja kehua, jotka kertoo elämän iloista ja suruista aidosti yrittämättä antaa siloitellumpaa kuvaa elämästään kuin se oikeasti on.

 

[Leukistinen aksolotli]

Ei voi olla totta! Olet kateellinen siitä, että hän on positiivinen.

 

["vieras"]

Ihmissuhteet on mystinen juttu. Joistakin vaan tykkää kovasti ja joidenkin sanomiset ja tekemiset äsyttää.
Jos toinen osapuoli haluaa pitää selkeästi hyvän elämän kulissia yllä, anna hänen se tehdä. itse pysyttelen sellaisista ihmisistä sopivan välimatkan päässä. He eivät halua avautua minulle, enkä minäkään heille.
Toisaalta myös sanotaan, että omaa onneaan ei tarvitse kantaa tarjottimella. Mielestäni siinä ajatuksessa on vinha perä. Häveliäimmät jopa neuvovat onnellisia kätkemään onnensa.
Eli ei mun mielestä tarvitse tuuletella, vaikka elämässä kaikki oliskin hyvin.

Niin. Mutta jos kaikki on päin persettä,niin ei siitäkään tarvitse kylillä huudella Vai negatiivisista jutuistako voi puhua,mutta ei positiivisista? Onneks mulla on semmosia peruspositiivisia kavereita,saan voimaa heistä ja siitä kun nään miten pienestä ihminen voi löytää arjen onnen. Mä pysyttelen kaukana sellasista möröistä joiden viikko on pilalla kun vessapaperi oli laitettu telineeseen väärällä tavalla.

 

["vieras"]

Käly, ymmärrän pointtisi. En jaksa jatkuvasti valittavia ja itsestään marttyyreitä tekeviä ihmisiä, mutta en myöskään jaksa ihmisiä, joilla kaikki on täydellistä.

Kyseessä ei ole se, että he olisivat vaan niin positiivisia luonteeltaan. Joskus tuntuu, että he vain haluavat antaa kuvan, että heillä asiat ovat paremmin kuin muilla. Ja en usko että alkuperäinen puhuu satunnaisesta tuttavasta. Itse puhun läheisistä ihmisistä, jotka kyllä valittavat muista asioista ihan avoimesti.

Esim jos itse sanoo, että menen nyt jo nukkumaan, kun lapsi on heräillyt viime aikoina öisin ja aikaisin aamulla. Vastaus on, että meidän lapsi onneksi nukkuu 12 tuntia yössä hyvin ja aamuisinkin kahdeksaan. Sitten kuitenkin selviää, että äiti on lisäksi niin sikeäuninen, että isä nousee lapsen takia pari kertaa yössä.

 

[käly]

[QUOTE="vieras";23145331]Käly, ymmärrän pointtisi. En jaksa jatkuvasti valittavia ja itsestään marttyyreitä tekeviä ihmisiä, mutta en myöskään jaksa ihmisiä, joilla kaikki on täydellistä.

Kyseessä ei ole se, että he olisivat vaan niin positiivisia luonteeltaan. Joskus tuntuu, että he vain haluavat antaa kuvan, että heillä asiat ovat paremmin kuin muilla. Ja en usko että alkuperäinen puhuu satunnaisesta tuttavasta. Itse puhun läheisistä ihmisistä, jotka kyllä valittavat muista asioista ihan avoimesti.

Esim jos itse sanoo, että menen nyt jo nukkumaan, kun lapsi on heräillyt viime aikoina öisin ja aikaisin aamulla. Vastaus on, että meidän lapsi onneksi nukkuu 12 tuntia yössä hyvin ja aamuisinkin kahdeksaan. Sitten kuitenkin selviää, että äiti on lisäksi niin sikeäuninen, että isä nousee lapsen takia pari kertaa yössä.[/QUOTE]

Ihanaa et joku ymmärtää!! Tässä moni haukkuu mua etten anna ihmisen olla positiivinen, kun ei ole kyse siitä! Vaan kuten yllä kirjoittanut sanoo, sehän se ärsyttää että tää haluaa antaa kuvan että oma elämä olis jotenki parempi. Ja just toi et kun itse kertoo miten vaik nukuttamisessa on ongelmia, niin heti ollaan kertomassa kuinka heillä ei ole ongelmia tässäkään asiassa.

 

[Leukistinen aksolotli]

Ihanaa et joku ymmärtää!! Tässä moni haukkuu mua etten anna ihmisen olla positiivinen, kun ei ole kyse siitä! Vaan kuten yllä kirjoittanut sanoo, sehän se ärsyttää että tää haluaa antaa kuvan että oma elämä olis jotenki parempi. Ja just toi et kun itse kertoo miten vaik nukuttamisessa on ongelmia, niin heti ollaan kertomassa kuinka heillä ei ole ongelmia tässäkään asiassa.

No mitäs kuule, jos sen elämä on oikeesti parempi? Jos sen lapsikin on älykkäämpi kun sun lapset ja mies ihanampi? Entä sitten? Mitä se sua vaivaa?

 

[käly]

No mitäs kuule, jos sen elämä on oikeesti parempi? Jos sen lapsikin on älykkäämpi kun sun lapset ja mies ihanampi? Entä sitten? Mitä se sua vaivaa?

Niin, se on tietysti vaikeaa tietää, onko hänen elämänsä todella parempi, kuka voi laittaa meidät paremmuusjärjestykseen.
Sanoin vain, että minua ärsyttää, en tunne oloani hyväksi tämän ihmisen seurassa (voihan tunne olla molemminpuolinen, en tiedä). Ja yleisesti tällaiset ihmiset saa mulla karvat nouseen pystyyn, en voi sille mitään. Ehkä olen ihminen joka ajattelee "kell onni on, se onnen kätkeköön".

 

[Leukistinen aksolotli]

Niin, se on tietysti vaikeaa tietää, onko hänen elämänsä todella parempi, kuka voi laittaa meidät paremmuusjärjestykseen.
Sanoin vain, että minua ärsyttää, en tunne oloani hyväksi tämän ihmisen seurassa (voihan tunne olla molemminpuolinen, en tiedä). Ja yleisesti tällaiset ihmiset saa mulla karvat nouseen pystyyn, en voi sille mitään. Ehkä olen ihminen joka ajattelee "kell onni on, se onnen kätkeköön".

Niin, ehkä olet itse vaan negatiivinen ihminen ja lisäksi kateellinen. Ehkä tosiaan on niin.