Miten löytää jälleen työnilo?

[jeesiä]

Joulukuun puolivälissä sain hieman negaa palautetta työpaikalla ja sen jälkeen on jokseenkin työnilo ollut kateissa. Noh, nyt tässä on ollut kolmen päivän vapaat ja että on jotenkin täyttä tervaa, kun huomenna pitää mennä jälleen töihin.

Muutenkin koen, että olen ollut pitkin syksyä ihan väsähtänyt ja uuvahtanut töistä, kun mielestäni teen parhaani mukaan töitä, niin koen, että ei enää energiaa riitä tänne kotiin asti. Kotitöiden tekeminen työpäivän jälkeen tökkii ja pahasti, muutenkin olen ollut hyvin äksyllä tuulella perheelleni.

Mutta nyt vapailla koen saaneeni takaisin menetettyä energiaa, olen ollut paremmalla tuulella ja nautin kotona olemisesta. Saa tehdä omassa tahdissa kotitöitä eikä tarvitse tehdä kauhealla vauhdilla kuten töissä täytyy tehdä.

 

[halipupu harmaana]

Riippuu kyllä aika paljon ammatistasi ja työpaikastasi, mutta mieti vaikka miksi teet sitä työtä? Negatiivisen palautteen vastaanottaminen ei aina ole helppoa, mutta koita kääntää se hyödyksesi ja ajattele, että sulla on vielä parannettavaa ja vaikka et ehkä nyt heti jaksa panostaa kovin paljon, niin kyllä sekin aika varmaan vielä tulee ja jos teet parhaasi, niin se riittää.

 

[alkuperäinen]

No tietysti asiakkaat ovat työn suola eli heidän takiaan työtäni teen ja heidän parissaan viihdyn. Mutta silti tuollainen nega palaute masentaa ja masentaa vieläkin. Ei jotenkin nappaa töihin paluu, mutta ei sitä voi tokikaan kotonakaan loisia.

 

["vieras"]

Mihin tuo palaute liittyy? Ethän vaan suotta masennu rakentavasta palautteesta, joka on tarkoitettu neuvoksi/kehittämisvinkiksi ?

 

[alkuperäinen]

Noh sanottiin, että en pärjää yllättävissä tilanteissa ja minulla ei ole kovin hyvää fyysistä nostovoimaa. Sanottiin myös, että puhetapani on liian nopea, pitäisi puhua yksinkertaisemmin ja selkeämmin. Sanottiin myös, että toisen sijaisen työskentelytapa on parempi kuin minulla ( tai noin minä asian rivien välistä tulkitsin ). Lisäksi sanottiin, että häslään liikaa eli kuljen liikaa paikasta toiseen, hommia tulee kuitenkin tehtyä vähemmän. Organisaatiokyvyssä on myös puutteita.

Ja kun minä koen tehneeni parhaani töissä, vaikka kuljenkin paikasta toiseen ( niinhän muutkin työntekijät tekevät ) niin mielestäni hommat etenevät. Puhetyyliäni olen näiden parin viikon aikana selkeyttänyt ja olen myös pyrkinyt toki paremmin organisoimaan tehtäväni. Silti tuo palaute kirpaisi enkä oikein vieläkään ole tuosta ylitse päässyt.

Koen myös välillä ulkopuolisuuden tunnetta työyhteisössä. Noh enhän ole tuossa paikassa ollut kuin kesästä asti. Ei mikään ihme, etten koe aina olevani osa työyhteisöä. Enkä toki muutenkaan kaikkia asioitani kaikille työntekijöille puhu, en vain luota heihin ja kun heistä suurin osa vain arvostelee muitten työntekijöitten tekemisiä.

Välillä tulee mieleen, että jos lähtisi koko paikasta pois, mutta luulen, että jäljelle jääneet vain jauhaisivat, että sepäs ei sitten kestänyt palautetta. En kyllä tuota iloa heille halua suoda, siksi on vain oltava tuolla paikassa töissä ja jotenkin jaksettava vain päivästä toiseen.

 

[.........]

Negatiivisen palautteen saaminen ei varmaankaan koskaan ole mukavaa. Ensin ehkä kiukustuu ja sitten tulee torjuntavaihe, ja lopulta koko homma (nyt työ) alkaa tuntua ihan vastenmieliseltä.

Sut on kuitenkin aikoinaan valittu tehtävääsi, joten sut on varmasti katsottu siihen sopivaksi. Ehkä nyt palautteenantaja katsoi ettet ole saavuttanut niitä tavoitteita, jotka hän/työnantaja on sinulle asettanut työt aloittaessasi? Onko tavoitteet käyty silloin työn alussa selkeästi läpi? Nyt palautteen saatuasi teittekö suunnitelmaa jatkotoimenpiteistä? Uudet/kerratut tavoitteet, uusi/väliarviointi jonkin ajan päästä?
Ei työpaikalla voida vain sanoa, että huonosti menee, vaan kyllä korjaaviin toimenpioteisiin pitää saada eväät ja tehdä yhdessä työnantajan kanssa suunnitelma ja saada apuakin tavoitteisiin pääsemisessä. Negatiivista palautetta ei tarvitse vain niellä, siitä voi ottaa opiksi ja parantaa omaa työskentelyä, mutta siihen voi pyytää ja odottaa saavansa apua.

Mutta miten löytää jälleen työnilo... Ajan kanssa? Mieti, miksi teet työtä. Miksi halusit juuri tuohon työpaikkaan? Mitä hyviä puolia siellä on? Mitä saavuttaisit työpaikkaa vaihtamalla? (ansaitut lomat palavat, paranevatko työtehtävät, palkka tai työaika? toki työkaverit vaihtuvat, se voi olla tietty hyvä puoli.)

Tsemppiä, ja toivottavasti löydät työnilon ja ainakin aluksi työrauhan itsellesi.

 

["opettaja"]

Mun mielestä tuo saamasi palaute kuulostaa siltä, että olet vaan vähän eloisampi ja sähläävämpi persoona kuin se "toinen sijainen", johon sua verrattiin. Itse olen työskennellyt opetustehtävissä pitkään ja siinä olen oppinut paljon palautteen saamisesta. Yksi asia, minkä olen oppinut, on se, ettei kaikkia voi miellyttää ikinä, eikä tarvikaan.

Olen melko eloisa ja sählääväkin välillä. Sellainen vähän touhutäti. Hymyilen ja nauran paljon ja näytän innostukseni ja muitakin tunteita ehkä keskimääräistä enemmän. Tästä johtuen jaan mielipiteitä paljon. Mulle tulee toisaalta paljon positiivista palautetta, jossa sanotaan, että olen innostunut asiasta ja se tempaa mukaan yms. Sitten tulee vastapainoksi niitä palautteita, joissa sanotaan, että sählään liikaa ja se häiritsee. Olen tullut siihen tulokseen, että kaikkia ei tosiaan voi miellyttää ja olen tällainen persoona enkä muuksi muutu. Toki osan palautteesta otan vastaan rakentavana. Pyrin vähentämään "turhaa sähläämistä" opetustilanteissa jne. mutta esim. nauramista en lopeta. Ja nyt en siis tarkoita, että kikattelisin hysteerisenä sielä opetustilanteessa, vaan sitä, että esitän asiani omalla iloisella tyylilläni. Toisia se ärsyttää ja toiset siitä tykkää.

Tsemppiä sulle ap! Kyllä se siitä...

 

[alkuperäinen]

------, ei mitään tavotteita käyty lävitse kun työt aloitin. Pomo vain tuumasi myös että keskityin alussa paremmin työn tekemiseen kuin nyt syksyllä. Eikä nytkään mitään jatkotoimenpiteitä suunniteltu. Pomo antoi palautteen ja se oli siinä sitten. Pomo käski myös juttelemaan omista työtavoista muiden työntekijöiden kanssa. Mutta tuota en aio tehdä. Minä en tietyiltä henkilöiltä ala kyselemään yhtään mitään. Koetan tässä nyt vain parantaa työtapojani ja se saapi sitten riittää.

Työtä teen siksi koska pidän asukkaiden kanssa työskentelystä. He ovat se miksi teen työtäni. Myös sekin on hyvä juttu, että työpaikka on lähellä. Uudesta työpaikasta ajattelen vain sitä, että jospa siellä olisi parempi henki työntekijöiden keskuudessa.

 

[alkuperäinen]

"ope", tuotahan yksi työntekijä sanoikin, että kyllä se siitä!! Mutta kun olen aina ollut tunnollinen puurtaja, niin kyllä tuommoinen kurja palaute vetää täysin maton alta ja ei tunnu pääsevän siitä yli eikä ympäri millään. Koko ajan vain pohtii, että mitä muut työntekijät minusta ajattelevat ja kun en kuitenkaan heiltä aio asiaa suoraan kysyä. Olen minäkin pyrkinyt vähentämään sähläämistä ja koetan yksinkertaistaa puhetta jne jne,,,,

 

[alkuperäinen]

Nostan tätä vielä

 

["kipsukka"]

Sen sanon, että työn takia ei kannata elämäänsä pilata. Jos tympii, niin kannattaa mieluimmin ennemmin kuin myöhemmin hakea ratkaisua. Mä olen kaksi kertaa tehnyt ratkaisuni "liian myöhään", siis niin, että olin pidemmän ajan ollut jo jaksamiseni äärirajoilla. Ja se vaikutti kokonaisvaltaisesti mun elämään. Nyt tein taas oman ratkaisuni, ja lähdin lipettiin töistäni. Olen ollut viikon poissa töistä ja eilen mietin, että joko uskaltaisin illalla mennä nukkumaan ilman uniapua, usean kuukauden jälkeen ensimmäistä kertaa. Mä en ole mikään työn vieroksuja, vaan reipas ja vastuunottava, siltä osin kuin pystyn (omat neurologiset rajoitteet on).

Tämä nyt oli vähän asian vierestä eikä auta sua ratkaisemaan ongelmaasi, mutta haluan kannustaa sua siihen, että aktiivisisesti pyrit jonkun ratkaisun löytämään.

Sen verran kysyisin, että oletko samaa mieltä palautteen esittäjän kanssa noista ongelmistasi, että ovat todellisia ja korjattavissa? Oletko mielestäsi erilainen kuin muut?