A
alkuperäinen
Vieras
Mies teki muutama vuosi sitten ison muutoksen urallaan ja vaihtoi alaa ihan kokonaan. Sen jälkeen on ollut tosi paljon vastoinkäymisiä, mutta nyt tuntuu, että on päässyt taas "vauhtiin" ja hommat sujuu. On tehnyt täysillä töitä koko tämän ajan. Työ on siis henkisesti aika raskasta, sellaista että omasta osaamisesta on kaikki kiinni.
Ensi viikolla selviää, jatketaanko miehen työsopimusta. Jos jatketaan, olen onneni kukkuloilla hänen puolestaan. Hän saa mahdollisuuden työskennellä tällä alalla, millä haluaa. Jos ei, niin muita mahdollisuuksia ei juuri ole kuin vaihtaa taas alaa, ainakin jonkin verran. Jos niin käy, niin se on miehelle tosi raskasta henkisesti.
Olen alkanut nyt jo stressata siitä ensi viikosta. Mitä teen, jos sitä työsopimusta ei jatketa? Mies on sellainen vähän masennukseen taipuvainen. En todellakaan tiedä, kuinka raskaasti se ottaa, jos taas tavallaan monen vuoden pitkäjänteinen työskentely menee hukkaan. Siis raskaasti, mutta kuinka raskaasti... Ja mitä sellaisessa tilanteessa voi sanoa?
Ongelma ei ole meidän taloudellinen pärjääminen tai mikään sellainen. Mulla on vakituinen työ ja pärjätään sillä palkalla ihan OK, kun ei törsätä turhiin, niinkun ei tehdäkään. Ongelma on siinä, että mun työuralla kaikki on mennyt jotenkin liian täydellisesti. Saan tehdä unelmieni työtä, olen jotenkin ihmeen kaupalla onnistunut pääsemään juuri siihen hommaan, mihin sovin täydellisesti. Mies on tehnyt tämän saman unelman eteen ihan hitosti enemmän töitä kuin minä, mutta sille tulee aina vaan joku ilkeä vastoinkäyminen, joka pilaa sen suunnitelmat. Miten minä voin sanoa mitään, mikä lohduttaisi mun miestä?
Ensi viikolla selviää, jatketaanko miehen työsopimusta. Jos jatketaan, olen onneni kukkuloilla hänen puolestaan. Hän saa mahdollisuuden työskennellä tällä alalla, millä haluaa. Jos ei, niin muita mahdollisuuksia ei juuri ole kuin vaihtaa taas alaa, ainakin jonkin verran. Jos niin käy, niin se on miehelle tosi raskasta henkisesti.
Olen alkanut nyt jo stressata siitä ensi viikosta. Mitä teen, jos sitä työsopimusta ei jatketa? Mies on sellainen vähän masennukseen taipuvainen. En todellakaan tiedä, kuinka raskaasti se ottaa, jos taas tavallaan monen vuoden pitkäjänteinen työskentely menee hukkaan. Siis raskaasti, mutta kuinka raskaasti... Ja mitä sellaisessa tilanteessa voi sanoa?
Ongelma ei ole meidän taloudellinen pärjääminen tai mikään sellainen. Mulla on vakituinen työ ja pärjätään sillä palkalla ihan OK, kun ei törsätä turhiin, niinkun ei tehdäkään. Ongelma on siinä, että mun työuralla kaikki on mennyt jotenkin liian täydellisesti. Saan tehdä unelmieni työtä, olen jotenkin ihmeen kaupalla onnistunut pääsemään juuri siihen hommaan, mihin sovin täydellisesti. Mies on tehnyt tämän saman unelman eteen ihan hitosti enemmän töitä kuin minä, mutta sille tulee aina vaan joku ilkeä vastoinkäyminen, joka pilaa sen suunnitelmat. Miten minä voin sanoa mitään, mikä lohduttaisi mun miestä?
