Miten lapsi pitäisi opettaa ajamaan ilman apupyöriä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jelps
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Jelps

Vieras
Meidän 4 v. on jo hyvä ajamaan pyörällä appareiden kanssa ja potkupyörällä vetää tehokkaasti ja pysyy pystyssä. Mutta kun on koitettu tavallista pyörää ilman appareita, niin ei. Kaatuu heti. Nostettiin apupyörät ihan ylös ja nyt veivaa menemään ihan kallellaan koko lapsi, niin että vasemman puolen appari ottaa maahan. Tuntuu, että tuo nyt ainakin on haitaksi kun oppii ihan kummallisen ajoasennon.

mutta miten edetä tästä?
 
Älä huoli, meillä 6,5v ajaa kanssa vielä appareilla ja mummolassa lisäksi 12-tuumaisella pyörällä. Ei vain siellä suostu ajamaan 16-tuumaisella vaikka sellainenkin löytyy. Täällä kotonakin on 16-tuumainen pyörä appareilla, mutta senkään ajaminen ei lasta kovin tunnu kiinnostavan. Lisäksi lapsella on kanssa omituinen tapa ajaa pyörällä. Tasaisella ei polje kunnolla, vaan ajaa pätkän ja jarruttaa, taas ajaa pätkän ja jarruttaa. Olen sanonutkin hänelle että aja kunnolla vain tasaisella eläkä koko ajan jarruttele, ei tasaisella tarvitse jarrutella.
 
No en mä varsinaisesti huolissani ole, mutta sen tiedän, että nyt olis otollinen aika opetella, sitä vaikeammaksihan se tulee, mitä isommaksi tulee jne.

Mutta sen vaan haluaisin tietää, että miten se tehdään?
 
Kyllähän se on se vanha neuvo paras, vaikka itse aina epäilee sen toimivuutta. Eli, apupyörät pois, valitaan lievästi alamäkeä(tosin ei autotielle tms), rohkaistaan lapsia, lapsi pyörän päälle ja aikuinen pitää satulasta kiinni, muutamia mokia tulee mutta joka kerta täytyy rohkaista ja kehua lasta,,,
 
Meillä oppi poika juuri tänään ajamaan ilman appareita, se on ollut todella pitkä prosessi. En usko että se on yhtään vaikeampaa vanhempana, mutta lapsella pitää itse olla motivaatio ja halu oppia, pakottamalla ei tule. Meillä oli ongelmana juuri tuo roikkuminen toisella laidalla.

Sellainen työntötanko pyörään, niin on helppo vanhemman antaa tukea.
 
Meillä mentiin niin, että lapsen pyörästä pidettiin kiinni kun lapsi nousi pyörään ja alkuun niin kauan pyörästäkin, että meno näytti tasaiselta ja sitten irti. Missään vaiheessa en pitänyt lapsesta, jotta se huomio ei kiinnittyisi siihen milloin aikuinen päästää irti vaan pysyisi koko ajan siinä pyörän hallinnassa ja eteenpäin katsomisessa. PIkkuhiljaa ja paljon rohkaisua. Ei pakottamalla ainakaan. Meillä poju oppi ajamaan 3,5v , talvi vaan sotki harjoituksia ja hetkeksi kadotti taidon, ilman appareita ja nyt tänä kesänä kun ikää 4v 3kk niin vetää jo ilman mitään ongelmia. :) Tsemppiä harjoituksiin!!
 
Kyllähän se on se vanha neuvo paras, vaikka itse aina epäilee sen toimivuutta. Eli, apupyörät pois, valitaan lievästi alamäkeä(tosin ei autotielle tms), rohkaistaan lapsia, lapsi pyörän päälle ja aikuinen pitää satulasta kiinni, muutamia mokia tulee mutta joka kerta täytyy rohkaista ja kehua lasta,,,

No ei todellakaan näin. Oma lapsi ei olisi pyöräillyt enää ikinä jos olisi ensi töikseen kaatunut jossain alamäessä.
 
No meillä esikolla se tehtiin niin että oli oppinut jo pyöräilemään nopeasti että jarruttamaan.

Sitten vietiin hiekkakentälle. Apparit pois. Lapsi satulaan. Työnnettiin lujaan vauhtiin käskettiin polkea minkä jaloista irti sai. Ja kas lapsi pysyi pystyssä. Tosin tyttö oli jo 6,5 vuotias ja HYVIN halukas oppimaan ajamaan ilman appareita. Joten siksi kai se meni kerrasta läpi.

Kuopusta joudutaan varmaan vähän "pakottamaan" koska seuraavaan kokoiseen pyörään ei voida enää appareita laittaa. Mutta ensin pitää vielä harjoitella jarruttamista.
 
Meillä on annettu lapsille pieni pyörä, 12 tuumanen, ilman apurattaita ja sillä ovat harjoitelleet, helppoa kun yltää jalat hyvin maahan jos meinaa kaatua. Jonkun aikaa tarvitsivat apua liikkeelle lähdön kanssa.
 
Jaa, meillä isä antoi nurmikolla työntämällä vauhtia ja huusi polje. Aika monta kaatumista tarvittiin, jotta pyörä alkoi pysymään pystyssä. Lopputulos, useamman tuhat kilometriä vuodessa pyöräilevä pyöräilyn harrastaja.
 
Meillä opetettiin niin, että ne apupyörät säädettiin ensin niin, ettei ne koskettaneet maata kun ajoi, mutta jos olisi "kaatunut", olis "kaatunut" niiden varaan. Sitten otettiin toinen apupyörä pois ja lopulta toinenkin. Samaan tyyliin opetettiin uimaan...
 
[QUOTE="vieras";24064906]Meillä opetettiin niin, että ne apupyörät säädettiin ensin niin, ettei ne koskettaneet maata kun ajoi, mutta jos olisi "kaatunut", olis "kaatunut" niiden varaan. Sitten otettiin toinen apupyörä pois ja lopulta toinenkin. Samaan tyyliin opetettiin uimaan...[/QUOTE]

Ai että ensin toinen kelluke pois ja sitten toinen. Aika omituinen tapa :D
 
Meillä mies on opettanut molemmat tytöt suunnilleen kymmenessä minuutissa ajamaan ilman apupyöriä. Aluksi on vaan pitänyt kiinni tarakasta, sitten irrottanut "salaa", lapsi on siis luullut että iskä tukee ja ajanut ihan hyvin. Kun lapsi on huomannut, että tämähän onnistuikin, niin sen jälkeen ei ole ollut ongelmia.

Tytöt olivat jotain 4 -vuotiaita kun oppivat.
 
Meilläkin nostettiin noita apupyöriä reilu vko sitten. Ensinhän tuo polki ihan vinossa, mutta nyt näyttää jo menevän paremmin :) Esikoisen kanssa toimittiin samoin ja tuo osasi sitten hups vaan polkea heti, kun otettiin apupyörät pois. Esikoinen taisi olla viiden vanha, kuopus on nyt vasta kolmen, mutta polkee jo tosi hyvin :)
 
Ja minä syksyllä kouluunmenevän (6,5v) lapsen äitinä kyselen vielä, että onko 7v lapsen jo syytä osata ajaa ilman apupyöriä ja tuleeko siitä lapselle ongelmia jos hän ei vielä osaa, esim; kiusaamista?

Äitini vain tässä keväällä tohotti kauheasti sitä, että tänä kesänä lapsen olisi syytä oppia ajamaan ilman apupyöriä, ettei häntä sitten koulussa kiusata. Mutta minä taasen olen sitä mieltä, että kun lapsi menee pienryhmään, niin tuskimpa tuo porukka koulussa minnekään pyöräretkille edes lähtee.

Minä olen myös sitä mieltä, että jos lasta ei pyörällä ajaminen kovin kiinnosta, niin ei häntä voi siihen pakottaakaan. Ei pyörällä ajaminen ole minusta niin välttämätön osattava taito. Kyllähän sitä kävellenkin pääsee paikasta toiseen tässä lähiympäristössä. Ja eiköhän lapsi nyt viimeistään 10-12v ikäisenä osaa ajaa ilman appareita. Ja luulen, että lapsella se pyörällä ajamisen taito jossakin vaiheessa kuitenkin löytyy. Aikaa se taatusti vie, mutta mihin tässä nyt on kiire, ei mihinkään. Tuntuu, että lapsiltakin vaaditaan yhtä sun toista yhä pienempänä, kuin mihin he itse edes eivät välttämättä ole valmiita.
 
Meillä poika oppi ajamaan potkupyörätyylillä eli sanoin ettei laita jalkoja polkimille vaan opettelee ensin tasapainoilemaan pyörällä ja ottaa jalat maahan kun meinaa kaatua. Parissa päivässä oppi ajamaan sujuvasti ilman apupyöriä.
 
On minusta hiukan outoa jos ekaluokkalainen ei osaa ajaa ilman apurattaita, varmasti kiusataan jos kouluun polkee appareilla varustetulla pyörällä... Siis jos kyseessä on terve ja "normaali" lapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 6:
Ja minä syksyllä kouluunmenevän (6,5v) lapsen äitinä kyselen vielä, että onko 7v lapsen jo syytä osata ajaa ilman apupyöriä ja tuleeko siitä lapselle ongelmia jos hän ei vielä osaa, esim; kiusaamista?

Äitini vain tässä keväällä tohotti kauheasti sitä, että tänä kesänä lapsen olisi syytä oppia ajamaan ilman apupyöriä, ettei häntä sitten koulussa kiusata. Mutta minä taasen olen sitä mieltä, että kun lapsi menee pienryhmään, niin tuskimpa tuo porukka koulussa minnekään pyöräretkille edes lähtee.

Minä olen myös sitä mieltä, että jos lasta ei pyörällä ajaminen kovin kiinnosta, niin ei häntä voi siihen pakottaakaan. Ei pyörällä ajaminen ole minusta niin välttämätön osattava taito. Kyllähän sitä kävellenkin pääsee paikasta toiseen tässä lähiympäristössä. Ja eiköhän lapsi nyt viimeistään 10-12v ikäisenä osaa ajaa ilman appareita. Ja luulen, että lapsella se pyörällä ajamisen taito jossakin vaiheessa kuitenkin löytyy. Aikaa se taatusti vie, mutta mihin tässä nyt on kiire, ei mihinkään. Tuntuu, että lapsiltakin vaaditaan yhtä sun toista yhä pienempänä, kuin mihin he itse edes eivät välttämättä ole valmiita.

Miten ajattelit että se lapsi sitten ajelee vai ajeleeko ollenkaan ennen kuin 10-12-vuotiaana sitten yhtäkkiä oppii ajamaan ilman niitä appareita? Kun niitä ei enää saa 20-tuumaiseenkaan fillariin.

Meillä siis tänään oppi juuri 6 v täyttänyt eskariin menijä. Myöhemmin hänkin kuin moni kaverinsa, mutta ei kiinnostanut opetella aiemmin.
 
Meillä tehtiin niin, että polkimet pois pikkupyörästä. Sitten oli sellainen pieni luiska pyörätielle, niin siitä otti vauhtia ja liukui jalat ilmassa niin pitkälle kuin pääsi. Yritettiin aina uudestaan ja uudestaan, tasapaino löytyi hyvin eikä kaatuillut (muuta kuin sitten kun vauhti hiljeni ja jos ei tajunnut ajoissa laittaa jalkoja maahan, eikä sattunut siis sen pahemmin). Sitten polkimet takaisin ja liukumista jalat polkimilla. Ja kun siihen oli tottunut, niin käskettiin lähteä polkemaan siitä liukumisen vauhdista - ja siitä se sitten lähti =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja 6:
Jatkan vielä, niin, että onko pyörällä ajaminen edes välttämätön osattava taito? Eihän kaikki ihmiset osaa esim; uida.

Tuskin, mutta aika paljon jää elämässä kokematta jos ei osaa pyöräillä tai vaikka sitten uida. Kyllä se on aika keskeinen taito kun miettii että miten lapset esimerkiksi meilläpäin yleensä liikkuvat. Fillarilla kaikki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 6:
Jatkan vielä, niin, että onko pyörällä ajaminen edes välttämätön osattava taito? Eihän kaikki ihmiset osaa esim; uida.
Ei ole, mutta jos aina jää odottamaan, että sitten kun lasta kiinnostaa, voi se tulla liian myöhään tai ei koskaan. Pyörällä ajaminen ei ole välttämätöntä, mutta taito helpottaa elämää huomattavasti.
Kitaran soittaminen ei ole välttämätöntä, mutta sen soittamisen osaaminen ei helpota juurikaan elämää.
 
Mun poika vaan ulos mennessä otti pyöränsä,josta oli just otettu apparit pois ja lähti polkee..en edes kerennyt huomata,ku olin perässä tulossa. Tais olla neljä tai viisi.. Onhan tuo aika hyödyllinen taito osata,kun lapset yleensä kouluun pyöräilee tai harrastuksiin tai sitten koulun kanssa jonnekin. Ei mua ainakaan vanhemmat autolla paikasta toiseen kuskannut,enkä itsekaan aio ruveta miksikään taksi palveluksi. On mun mielestä vähän outoa kun naapurissa asuu neljäviiskymppinen nainen,joka ei osannu lastaan opettaa ajaa ku ei ite osannut..
 
Me taas aiomme kuskata lasta kouluun ja koulusta kotiin ainakin nämä ekat kouluvuodet. Ja matka kouluun ei ole kuin noin 1,5km. Tämän välin lapsi voi isompana (noin 10v) aivan hyvin kävellä, jos ei osaa pyöräillä. Lapsi on myös yksinään viihtyvää sorttia, luultavasti hänellä ei ole kavereita koulussakaan. Ei hänelle ole kavereita tullut päiväkodista eikä eskarista. Kyllä hän eskarilaisten kanssa oli tekemisissä eskarissa, mutta ei kyllä kaivannut heidän seuraa eskarin jälkeen.
 

Yhteistyössä