Miten kukaan voi tulla raskaaksi?

Päätin nyt avautua asiasta joka tuntuu nykypäivänä minusta täysin järjen vastaiselta. Luulen että saman aatteen jakaa kaikki enemmän lapsettomuushoitoja läpikäyneet.

Yli kymmenen täydellistä tai lähes täydellistä alkiota on siirretty alle 30v keskimäärin terveen naisen täydellisellä limakalvolla varustettuun oikeaoppiseen kohtuun viimeisen parin vuoden aikana. Ei yhden yhtäkään tärppiä... Kasassa on silloin kuitenkin jo se hedelmöittynyt solurypäs oikeassa paikassa oikeaan aikaan...

Miten on mahdollista että jonkun kondomin mikroskooppisesta reijästä pääsee livahtamaan muutama siimahäntä vääränä päivänä ja silti emäntä on paksuna?

Miten voi olla että koirat pistetään kuksimaan kerran oikeahkoon aikaan ja lähes aina on mahassa monta pentua? Juoksut kahdesti vuodessa!! Meillä on jyystetty nyt reilu 4 vuotta ja ei jumankauta... 12 kertaa vuodessa on "kiima" ja ei saakeli noillakaan määrillä tärppää...

Miten yleensäkin se oikeesti meniskään jos vaan päättäis että hankitaan lapsi ja vuodenpäästä se muka olis jo?? Hah!! Meillä mietitään nyt josko adoptioon siirrettäisiin katseet ja meillä olis lapsi jo 7 vuoden päästä sylissä ehkä... jos se syliin minkäkin ikäisenä sitten mahtuukaan.

Voi luoja kun joku tajuaisi mitä ihmeitä toisille voi tapahtua... Mitä pidetään täysin itsestäänselvyytenä... jopa taakkana.

Paksuksi tulemisen edellytyksenä on joku 100 asiaa mitkä pitää tärpätä ja mennä nappiin. Mut niin se vaan koulussakin meni... Jotkut sai kaikki kokeen vastaukset oikein ekalla yrittämällä ja piti kymppiä ainoana numerona mikä oli olemassa. Minä sen sijaan oli iloinen siitä 7 1/2 numerosta ja kaikki sen yli oli hyvää... Kymppi oli jo lottovoitto jolloin tähtien ja kuun piti olla oikeassa asennossa toisiinsa nähden.

 

Sä olet niin oikeassa. Mä olen manannut kanssa monta kertaa, että jollekkin riittää joku pieni hairahdus niin jo ollaan paksuna. Meillä ei auta ovulaatiotestit ja päällään seisominen aktin jälkeen. Se on niin väärin...

 

Mä olen miettinyt ihan samaa! Ja moni näistä "helposti raskaaksi tulevista" on vielä kaiken lisäksi täysin epäkelpoja vanhemmuuteen.

Veljelläni (asunnoton pummi, ei kanna vastuuta mistään, jäänyt älylliseltä kehitykseltään about yläasteikäiseksi vaikka on kohta jo 40 v) on kolme aviotonta lasta (kaikki eri naisten kanssa), näistä kaksi yhden illan jutuista alkaneita raskauksia ja minä (onnellisesti naimisissa jo 6 v) en vain tule raskaaksi, vaikka mitään estettä (haasteita kylläkin) ei ole. Katkeruus kyllä välillä nostaa päätään! Mutta ei auta, elämä ei ole reilua joten eteenpäin mennään ja toiveita elätellään josko nyt olisi vihdoin mun vuoroni.

 

Niinpä. Nämä on sellaisia asioita joihin on käsittämättömän vaikea samaistua ellei osu omalle kohdalle. Tänne(kin) osui. Vielä kun keksittäisi mitä kaikella tällä kertyneellä ymmärryksellä elämän ihmeestä ja sen ihmeen puuttumisesta tekisi. Miten hyödyntäisi edes sen mitä tässä oppi ymmärtämään, vaikkei lasta siellä kaiken takana sitten olisikaan lopulta lainkaan...

 

Tässä kun piinapäiviä viettelen niin olkapäillä positiivi ja negatiivi keskustelee aika tiuhaan.. Vielä kun on viimeiset solut meneillään nyt niin positiivi on nukkumassa ja aina välillä sille havahdun selittämästä että kyllä! Juuri näin joku tulee raskaaksi! Ihan oikeasti se voisi olla mahdollista vaikka nyt kokemukseen perustuen se olisi mahdotonta mutta teoriassa nyt voisi olla se tärppikerta.

Negatiivin ei tarvii paljoo suutansa avata. Sen opit on jo niin syvällä sisuksissa...

Tää "mitä tästä opimme" juttu on myös aika hauska... Emmehän me opi tästä mitään Yhtälailla ne pitkäänkin lapsettomat julkaisee sen laitoskuvan facessa... Ne lähettää ne vauvajoulukorttinsa.. ne julkistaa tiedon raskaudestaan kavereille raflapöydässä... Ne kysyy muilta joko teillä jo... Ihan ne samat jutut tekee ne lapsettomatkin kun vaan hetki on kulunut. Ja mikä hienointa!! Nää ex lapsettomat haluaa kovasti vaan kertoa aina niistä onnistuneista ja varsinkin kuinka toivoton oma tilanne oli ja silti tärppäs... Kun meidän kyllä pitäisi tietää että kuunteleminen olis se kaikkein tärkein juttu... Ei toivon luominen... Sitä toivetta kyllä jokaiselta löytyy itseltäänkin...

Että tälleen... Yleistäen..

 

Heh, saman huomannut minäkin kuin sinä Yrittäjä83. Yhden(kin) lapsen saaminen siirtää naisen peruuttamattomasti toisenlaiseen elämän todellisuuteen. "Jos minä onnistuin kaikilla teillä on mahdollisuus onnistua" on sellainen vähän amerikkalaistyyppinen ajatus, joka vain ei pohjaa toteen. Pohjamudat vaihtuu nopeasti onneen ja uskoon että kaikki on mahdollista. Ja kuitenkin osalla meistä on koko ajan siellä jossain geeneissä, kohdussa, olosuhteissa, sattumassa, tms. se jokin tai ne jotkin tekijät koko ajan taustalla jotka eivät lapsen saamista mahdollista.
Se vain on niin että ihan kaikilla meistä ei ole mahdollisuutta onnistua, ja sen totuuden selviäminen ottaa monta yritystä, monta tonnia rahaa ja paljon emotionaalista veroa. Mutta niin se menee. Muutakaan ei voi kuin yrittää.

 

Itselläni on täysin kadonnut seksin ja vauvan välinen yhteys, mikä toisaalta myös helpottaa suhtautumista toisten vauvayrityksiin ja uutisiin.

 

Kesäheinä kiteytti aika hyvin Toi lause pitää painaa muistiin!