H
Hoitsu
Vieras
Eli 10 v siinä meni ennenkuin ihastuin lääkäriin (jos joku kuvittelee, että se on sairaalassa päivittäistä hupia...)
Tämä lekuri on ostolääkäri ja silmäpeliä ollut siis puolin ja toisin nyt parisen viikkoa. Mies mm. katsoo usein niin pitkään silmiin että vaivaannun ja joudun kääntämään katseeni muualle. Ei sen puoleen katselen minäkin häntä. Olen myös huomannut että kun ojennamme toisillemme jotain, saatamme tarkoituksella hipaista toista vähän liian pitkään.
Tässä yhtenä päivänä vein hänet töistä juna- asemalle, mutta en nyt sillä reissulla alkanut mitään ihmeempiä ehdottelemaan, juteltiin rennosti niitä näitä.
Tänään lounastauolla hän tuli samaan pöytään istumaan meidän muiden polilaisten kanssa. Kun muut olivat menneet, otin puheeksi hänen lähtemisensä tyyliin "eikö se ole rankkaa aina vaihtaa sairaalaa". Lopuksi kokeilin kepillä jäätä ja sanoin, että ehkä hänen lähtemisensä on ihan hyväkin juttu. Hän hölmistyneenä siihen että miten niin. Sanoin, että hän häiritsee mun keskittymistäni ja lähdin ruokalasta eikä hän ehtinyt sanoa mitään.
Sen jälkeen hän oli kuten ennenkin, katseli paljon silmiin ja hymyili. Okei, oletin siis että hän ymmärsi vinkin eikä joutunut paniikkiin eikä myöskään tullut "tunnustuksestani" kiusaantuneeksi. Toisaalta hän saattaa lähteä töistä henkilökohtaisesti minulle moikkaamasta vaikka olisin vieressä. Mitä ihmettä, vai enkö lukea jotain ilmiselvää viestiä??
Hän ei ole tehnyt mitään aloitetta tai jatkumoa. Itse asiassa en edes tiedä on hän edes vapaa.
Aikaa on enää 4 päivää, sitten hän lähtee enkä tiedä näenkö häntä enää koskaan.
Mitä teen, helppikää nyt!
A) odotan että hän tajusi vinkit ja lähestyy minua
B) annan hänelle numeroni ja sanon että harkitkoon itse mitä sillä tekee
C) laitan sähköpostia myöhemmin (kun hän on jo lähtenyt)
D) jotain muuta???
Sori pitkä sepustus, mutta ihan sekaisin taidan olla itsekin...
Tämä lekuri on ostolääkäri ja silmäpeliä ollut siis puolin ja toisin nyt parisen viikkoa. Mies mm. katsoo usein niin pitkään silmiin että vaivaannun ja joudun kääntämään katseeni muualle. Ei sen puoleen katselen minäkin häntä. Olen myös huomannut että kun ojennamme toisillemme jotain, saatamme tarkoituksella hipaista toista vähän liian pitkään.
Tässä yhtenä päivänä vein hänet töistä juna- asemalle, mutta en nyt sillä reissulla alkanut mitään ihmeempiä ehdottelemaan, juteltiin rennosti niitä näitä.
Tänään lounastauolla hän tuli samaan pöytään istumaan meidän muiden polilaisten kanssa. Kun muut olivat menneet, otin puheeksi hänen lähtemisensä tyyliin "eikö se ole rankkaa aina vaihtaa sairaalaa". Lopuksi kokeilin kepillä jäätä ja sanoin, että ehkä hänen lähtemisensä on ihan hyväkin juttu. Hän hölmistyneenä siihen että miten niin. Sanoin, että hän häiritsee mun keskittymistäni ja lähdin ruokalasta eikä hän ehtinyt sanoa mitään.
Sen jälkeen hän oli kuten ennenkin, katseli paljon silmiin ja hymyili. Okei, oletin siis että hän ymmärsi vinkin eikä joutunut paniikkiin eikä myöskään tullut "tunnustuksestani" kiusaantuneeksi. Toisaalta hän saattaa lähteä töistä henkilökohtaisesti minulle moikkaamasta vaikka olisin vieressä. Mitä ihmettä, vai enkö lukea jotain ilmiselvää viestiä??
Hän ei ole tehnyt mitään aloitetta tai jatkumoa. Itse asiassa en edes tiedä on hän edes vapaa.
Aikaa on enää 4 päivää, sitten hän lähtee enkä tiedä näenkö häntä enää koskaan.
Mitä teen, helppikää nyt!
A) odotan että hän tajusi vinkit ja lähestyy minua
B) annan hänelle numeroni ja sanon että harkitkoon itse mitä sillä tekee
C) laitan sähköpostia myöhemmin (kun hän on jo lähtenyt)
D) jotain muuta???
Sori pitkä sepustus, mutta ihan sekaisin taidan olla itsekin...
Mä tiedän yhden liiniksen jossa on huhun mukaan harrastettu suuseksiä