miten kieltäytyä kohteliaasti tarjottavista?

Otetaanpa nyt rauhallisesti. Miettikää itseänne tilanteessa... Poika tuo uuden tyttöystävänsä käymään ja olet leiponut ja laittanut koko päivän kaikkia herkkuja, jotta miniäehdokkaalle jäisi oikein kiva kuva sinusta. Sitten kun nuoripari tulee käymään, miniäehdokas kieltäytyy syömästä, ruoka-aineallergioihin vedoten... Minä toteaisin ainakin ihan ensimmäiseksi: "Miksette kertoneet?" Loukkaantuisin pojalleni ja hiukan miniäehdokkalleni siitä, etteivät vaivautuneet kertomaan ja olen leiponut ja nähnyt vaivaa ihan turhaan.
Olisi siis vähintään kohteliasta kertoa etukäteen, ettei aio syödä mitään tai kertoa, mitä voi syödä. Poika voisi soittaa äidilleen tyyliin:" Älä sitten leivo mitään ihmeellistä, kun Minnalla on tosi paha keliakia ja muitakin ruoka-aineallergioita, eikä oikein uskalla nyt syödä mitään mistä ei ihan tarkasti tiedä mitä sisältää. Voisit ostaa kaupasta tätä leipää ja laittaa lisäksi vaikka kurkkua ja salaattia."

 

AP:lla on minusta vähän lapsellinen asenne. Mikset voi etukäteen ilmoittaa kaiken sen mitä et voi syödä, ja esimerkkejä mitä voit? Vai etkö sinä voi syödä mitään?
Jos ei koskaan voi syödä mitään "vierailla ihmisillä", elämä on varmaan aika vaikeaa.

Käske miehen kertoa anopille muutama kaupallinen tuote joka sopii sinulle ja tee itsekin jotain viemistä yhteiseen pöytään.

siinähän se ongelma onkin, kun en tykkää keliakia tuotteista, paitsi yhdestä leivästä ja jos käsken tulevan anopin ostaa jotakin niin hän ostaa kaikkea sitä josta minulle tulee paha olo. :/

Mistäs hitosta sinä sen tiedät? Asenteesi on vähintäänkin outo. Provoiletko?

Viitsisitkö vastata mustattuihin?

siitä mitä mieheni on sanonut äidistään. hän on varmasti mukava, mutta pelkään pahinta. ja en provoile. myönnän, että syöminen on aina ollut minulle vaikeaa.

Myönnätkö että asenteessasi on parantamisen varaa?

Kysyt otsikossa miten voi kohteliaasti kieltäytyä tarjottavista. No, se että ilmoittaa nauttivansa vain vettä, EI ole kohteliaasti kieltäytymistä. Et todellakaan toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Mikset voi antaa anoppikokelaalle edes mahdollisuutta onnistua?

myönnän, että minulla on parannettavaa asenteessani. pitää käskeä miehen ilmoittaa kunnolla kaikesta äidilleen.

Voihan olla että anoppisi on juuri niin tyrkyttävä ja ymmärtämätön kuin pelkäätkin. Mutta anna nyt hyvä ihminen hänelle edes mahdollisuus! Älä tuomitse etukäteen.

 

ei olekaan. siksi olenkin ihan paniikissa.

Ruoka on sellainen asia joista ei kannata ruveta riitelemään anopin kanssa, ne yleensä tietää ja osaa ja loukkaantuu pirun herkästi jos ei huolita mitään siellä ollessa. Omapahan on asiasi jos haluat tulehtuneet välit anopin kanssa, mutta sinuna kannattaisi viedä omat "mallieväät" vaikka et niitä söisikään.

 

tosi kypsää kun puhutte aina akasta ja ämmästä. vaikka ei tykkäisi jostain niin ei tarvii olla lapsellinen!

 

Kerronpa oman kokemukseni...

Meille tuli ihan uusi ihminen kylään, hän oli kaverini (miespuoleinen) tyttöystävä.
Hän istui hiljaisena, tuskin moikkas minua. Koetin virittää jutun juurta ja ystävällisesti kysellä. Hän vastaili ykskantaisesti kysymyksiin, ja pikkuhiljaa minusta alkoi tuntunmaan, että hän ei pitänyt juttelemisesta kanssani.

Noh, koetti syömisen hetki.
Hän ei halunnut syödä juustopastaa, ei tykännyt juustosta.
Minä toin hänelle suolakeksejä, pinaattilättyjä, leipää, hedelmiä ja hän kieltäytyi kaikesta.
Olo oli kerrassaan neuvoton ja häpesin..
Olin ollut putkeen iltavuorossa sen viikon, enkä jaksanut jääkaappiani täydentää.
Minulle tuli olo, että olin huono emäntä, ja että epäonnistuin totaalisesti vieraan syöttämisen.

Tarjosin hänelle olutta, no ei juo alkoholia, tarjosin kokista ja fantaa, ei käy.
Epätoivoissani ehdotin teetä ja patonkia, ei.

Uskotteko, olin ihan epätoivoinen, väsynyt iltavuorosta ja suoraansanottuna alkoi harmittamaan.
Minä en lue ajatuksia.
Minä en tiedä etukäteen mitä ihmiset syövät.
Ja minusta olisi ollut kauhean kohteliasta etukäteen kertoa, että mitä syödään ja juodaan jos mitään ei syödä ja juoda.

Aamulla keitin kahvia ja tarjosin, ei käy.
Teekään ei käynyt.
Sitten jo kiukustuin et juo raanavettä sitten.
Ei mitään oma-aloitteisesti edes kertonut, mitä haluaa syödä.

Tapauksesta on kaksi vuotta, ja vieläkin minut täyttää ihmetys ja kiukku kun mietin tapahtunutta.

 

Otetaanpa nyt rauhallisesti. Miettikää itseänne tilanteessa... Poika tuo uuden tyttöystävänsä käymään ja olet leiponut ja laittanut koko päivän kaikkia herkkuja, jotta miniäehdokkaalle jäisi oikein kiva kuva sinusta. Sitten kun nuoripari tulee käymään, miniäehdokas kieltäytyy syömästä, ruoka-aineallergioihin vedoten... Minä toteaisin ainakin ihan ensimmäiseksi: "Miksette kertoneet?" Loukkaantuisin pojalleni ja hiukan miniäehdokkalleni siitä, etteivät vaivautuneet kertomaan ja olen leiponut ja nähnyt vaivaa ihan turhaan.
Olisi siis vähintään kohteliasta kertoa etukäteen, ettei aio syödä mitään tai kertoa, mitä voi syödä. Poika voisi soittaa äidilleen tyyliin:" Älä sitten leivo mitään ihmeellistä, kun Minnalla on tosi paha keliakia ja muitakin ruoka-aineallergioita, eikä oikein uskalla nyt syödä mitään mistä ei ihan tarkasti tiedä mitä sisältää. Voisit ostaa kaupasta tätä leipää ja laittaa lisäksi vaikka kurkkua ja salaattia."

Juuriki näin. Poika voisi kertoa ihan tarkan leipämerkin ja ihan selkeesti ja konkreettisesti mitä voisi ostaa. Näin helpottuisi myös reilusti anopin taakka, kun ei tarvitse miettiä mitä allergikolle voisi syöttää.

 

minä olen ilmoittanut anopille ruoka-aineet joille olen allerginen, joskus muistaa joskus ei. Kysyn aina varmuudeksi että eihän tässä ole sitä ja sitä.. Mutta pakkohan on sanoa ne ruoka-aineet etukäteen mitkä ei sovi. Joskus tuntuu et ruoka-allergisia pidetään "pelleilijöinä" ja sanotaan no et ota sit vähän...

 

Kerronpa oman kokemukseni...

Meille tuli ihan uusi ihminen kylään, hän oli kaverini (miespuoleinen) tyttöystävä.
Hän istui hiljaisena, tuskin moikkas minua. Koetin virittää jutun juurta ja ystävällisesti kysellä. Hän vastaili ykskantaisesti kysymyksiin, ja pikkuhiljaa minusta alkoi tuntunmaan, että hän ei pitänyt juttelemisesta kanssani.

Noh, koetti syömisen hetki.
Hän ei halunnut syödä juustopastaa, ei tykännyt juustosta.
Minä toin hänelle suolakeksejä, pinaattilättyjä, leipää, hedelmiä ja hän kieltäytyi kaikesta.
Olo oli kerrassaan neuvoton ja häpesin..
Olin ollut putkeen iltavuorossa sen viikon, enkä jaksanut jääkaappiani täydentää.
Minulle tuli olo, että olin huono emäntä, ja että epäonnistuin totaalisesti vieraan syöttämisen.

Tarjosin hänelle olutta, no ei juo alkoholia, tarjosin kokista ja fantaa, ei käy.
Epätoivoissani ehdotin teetä ja patonkia, ei.

Uskotteko, olin ihan epätoivoinen, väsynyt iltavuorosta ja suoraansanottuna alkoi harmittamaan.
Minä en lue ajatuksia.
Minä en tiedä etukäteen mitä ihmiset syövät.
Ja minusta olisi ollut kauhean kohteliasta etukäteen kertoa, että mitä syödään ja juodaan jos mitään ei syödä ja juoda.

Aamulla keitin kahvia ja tarjosin, ei käy.
Teekään ei käynyt.
Sitten jo kiukustuin et juo raanavettä sitten.
Ei mitään oma-aloitteisesti edes kertonut, mitä haluaa syödä.

Tapauksesta on kaksi vuotta, ja vieläkin minut täyttää ihmetys ja kiukku kun mietin tapahtunutta.

osan kuvitella! :hug:

 

Miten tehdään asiat taas niin vaikeaksi! Mies kertoo äidilleen ruokavaliosta ja jos siitä nyt joku suuttuu, niin ihan on oma murheensa sitten. Jessus...

tähän semmoinen kommentti, että mä olen ollut kasvissyöjä nyt 10 vuotta. asiasta on sanottu anopille kerta toisensa jälkeen ja AINA kun me siellä syödään on tarjolla lihaa, lihaa ja lihaa. ja aina on yhtä ihmeissään kun en syö mitään.

Ei ole anopin asia oppia, vaan sun. Mikäli nirsoilet ruuasta, oma moka ja häpeä. Terveisin, toinen kasvissyöjä

jospa se anoppi ei osaa tehdä "oikeaa" kasvisruokaa. Mutta ainahan pöydässä lienee jotakin kasvisjuttuja, jos ei muuta niin perunaa ja siihen sitten salaattia lisäksi. lihakeitto sitten pahempi juttu.
Itse laitan ruokaa niin että jokainen voi syödä. mutta lihalta näyttäviä kasvispöperöitä en tee vaan kasvissyöjä saa syödä mitä syö ja aina syötävää on vaikka ei mitään soijasössöpalleroita ei lihapullien sijaan olekaan. kasviskiusaus on ihan helppo ja maidottomanahan se meillä jo automaattisesti tulee jos ei maitokaan käy. mutta mitään soijapullia en osaa leipoa enkä koe tarvetta opetella.

 

Otetaanpa nyt rauhallisesti. Miettikää itseänne tilanteessa... Poika tuo uuden tyttöystävänsä käymään ja olet leiponut ja laittanut koko päivän kaikkia herkkuja, jotta miniäehdokkaalle jäisi oikein kiva kuva sinusta. Sitten kun nuoripari tulee käymään, miniäehdokas kieltäytyy syömästä, ruoka-aineallergioihin vedoten... Minä toteaisin ainakin ihan ensimmäiseksi: "Miksette kertoneet?" Loukkaantuisin pojalleni ja hiukan miniäehdokkalleni siitä, etteivät vaivautuneet kertomaan ja olen leiponut ja nähnyt vaivaa ihan turhaan.
Olisi siis vähintään kohteliasta kertoa etukäteen, ettei aio syödä mitään tai kertoa, mitä voi syödä. Poika voisi soittaa äidilleen tyyliin:" Älä sitten leivo mitään ihmeellistä, kun Minnalla on tosi paha keliakia ja muitakin ruoka-aineallergioita, eikä oikein uskalla nyt syödä mitään mistä ei ihan tarkasti tiedä mitä sisältää. Voisit ostaa kaupasta tätä leipää ja laittaa lisäksi vaikka kurkkua ja salaattia."

peesi

minä yritän aina ilmoittaa etukäteen kyläpaikkaan mennessä mitkä ruoat eivät käy ja mitä voi syödä hieman


Juuriki näin. Poika voisi kertoa ihan tarkan leipämerkin ja ihan selkeesti ja konkreettisesti mitä voisi ostaa. Näin helpottuisi myös reilusti anopin taakka, kun ei tarvitse miettiä mitä allergikolle voisi syöttää.

 

Olen itsekin ollut koko elämäni allerginen aika laajasti ja lapsellani on vielä laajemmat allergiat. Koskaan en ole joutunut epäsopivia syömään eikä lapsenikaan ole tarvinnut syödä sopimatonta ruokaa ja arvaas mitä, kukaan ei ole meille myöskään suuttunut!

Anopille voi ystävällisesti etukäteen soittaa ja kertoa erikoisruokavaliosta. Hänelle voi mainita pari esimerkkiä, mitä voi tarjota tai samalla ehdottaa, että voit tuoda myös omat eväät mukana. Jos olet itse tuolla asenteella, ei oikein muuta voi odottaa kuin tulehtunutta tilannetta. Ole reilu anopillesi ja kerro tilanne, ettei hän turhaan leivo ja läträä montaa päivää vierailuanne varten. Kyllä minäkin olisin närkästynyt, jos minun annettaisiin tieten tahtoen tehdä turhaa työtä. Tuntisin itseni typeräksi ja vedätetyksi. Joten miehelle nyt luuri käteen ja hyvässä hengessä asiaa ratkomaan!

 

meni vähän keskelle oma tekstini

 

minä olen ilmoittanut anopille ruoka-aineet joille olen allerginen, joskus muistaa joskus ei. Kysyn aina varmuudeksi että eihän tässä ole sitä ja sitä.. Mutta pakkohan on sanoa ne ruoka-aineet etukäteen mitkä ei sovi. Joskus tuntuu et ruoka-allergisia pidetään "pelleilijöinä" ja sanotaan no et ota sit vähän...

No ehkä toinen ei tajua kuinka pahat allergiat voipi iskeä.

On mullakin laktoosi-intoleranssi ja vaikka siitä olen sanonut, niin tosi monesti se vaan tuppaa unohtumaan ihmisiltä jopa tosi pitkäaikaisilta ystäviltäni. Mutta koska mulla ei se ole kovin paha, niin pystyn syömään jonkinverran maitoa ja kun jotain hieman tarjoillaan enemmän, niin alkaakin tekeen mieli ja otan, vaikka tulisi hieman vatsanpuruja. ELi en mää tuossakaan pahana näe, että joku jotain tuputtaa. Munhan asia se sitten on otanko vai enkö ota.

 

Käske miehen kertoa anopille muutama kaupallinen tuote joka sopii sinulle ja tee itsekin jotain viemistä yhteiseen pöytään.

siinähän se ongelma onkin, kun en tykkää keliakia tuotteista, paitsi yhdestä leivästä ja jos käsken tulevan anopin ostaa jotakin niin hän ostaa kaikkea sitä josta minulle tulee paha olo. :/

No ei kai noinkin ruokarajoitteisella ole varaa nirsoilla? Liha ja vilja poissa laskuista, ok. Mutta ton lisäksi ET voi ruveta sanomaan mistä et tykkää.

miksi en muka voi? mitä mun pitää sitten tehdä? :'(

viedä tuliaisiksi leipää mistä tykkäät? toisen ihmisen on kamalan vaikeaa arvata mitä on en-tykkää-listalla oikeasti kiellettyjen aineiden lisäksi-

 

Käske miehen kertoa anopille muutama kaupallinen tuote joka sopii sinulle ja tee itsekin jotain viemistä yhteiseen pöytään.

siinähän se ongelma onkin, kun en tykkää keliakia tuotteista, paitsi yhdestä leivästä ja jos käsken tulevan anopin ostaa jotakin niin hän ostaa kaikkea sitä josta minulle tulee paha olo. :/

No ei kai noinkin ruokarajoitteisella ole varaa nirsoilla? Liha ja vilja poissa laskuista, ok. Mutta ton lisäksi ET voi ruveta sanomaan mistä et tykkää.

miksi en muka voi? mitä mun pitää sitten tehdä? :'(

viedä tuliaisiksi leipää mistä tykkäät? toisen ihmisen on kamalan vaikeaa arvata mitä on en-tykkää-listalla oikeasti kiellettyjen aineiden lisäksi-

Ap:n on kaikista paras vain ottaa omat eväät mukaan ja kieltäytyä kaikesta. sano miehelles että ilmoittaa anopille ettet syö siellä mitään. suuttuu tai ei. valehtele, että oot kuolemansairas

 

Käske miehen kertoa anopille muutama kaupallinen tuote joka sopii sinulle ja tee itsekin jotain viemistä yhteiseen pöytään.

siinähän se ongelma onkin, kun en tykkää keliakia tuotteista, paitsi yhdestä leivästä ja jos käsken tulevan anopin ostaa jotakin niin hän ostaa kaikkea sitä josta minulle tulee paha olo. :/

No ei kai noinkin ruokarajoitteisella ole varaa nirsoilla? Liha ja vilja poissa laskuista, ok. Mutta ton lisäksi ET voi ruveta sanomaan mistä et tykkää.

miksi en muka voi? mitä mun pitää sitten tehdä? :'(

viedä tuliaisiksi leipää mistä tykkäät? toisen ihmisen on kamalan vaikeaa arvata mitä on en-tykkää-listalla oikeasti kiellettyjen aineiden lisäksi-

Ja jos on tosi tarkka ruuan suhteen, niin mää neuvoisin kyllä ihan, että mies kertoo suoraan äitilleen tästä ja kertoo ihan tarkat ohjeet mistä nyt ainakin tykkää. Näin ei tule missään vaiheessa mitään "ikäviä" juttuja. Ja jos toinen nimenomaa ekaa kertaa leipoo jotain keliakia juttua niin kyllä voi pahastua, jos toinen ei ees viitsi yrittää maistaa, koska "se nyt näyttää niin :x

Kerran vanhemmilleni tuli vieras kaukaa ihan yöksi. Äiti oli leiponut hullunlailla ruokia työpäivien lisäksi ja kun vieraat saapuivat laittoi etukäteen pöydän koreaksi, jotta pitkän matkan jälkeen toiset saisi syödä mahansa täyteen. Mutta kun vieraat tuli pöytään heti "vitsaili", että enpähän ole nähnyt ennen noin epämääräisen ällöttävän näköistä torttupullaa ja ei tosiaankaan ottanut yhtään mitään muuta kuin kupin teetä. Aamullakaan ei syönyt yhtään mitään ja menivät päivällä syömään muualle. Kyllä äiti pahastu tosi paljon, kun oli kaikkea tehnyt, mikään ei kelvannut ja vielä halveksuen toisen leipomuksia katseli..

 

onko edes pakko tavata koko ämmä? :x

anopinko? sorry....

 

onko edes pakko tavata koko ämmä? :x

anopinko? sorry....

niin

 

No huh, kylläpäs ap nyt saa kakkaa niskaan. Itse olen allerginen vähän kaikelle, ja voin rehellisesti myöntää että ymmärrän ap:tä oikein hyvin. Siitä syömisestä tulee helposti tosi vaikeaa, kun niitä sallittuja ruokia on niin vähän. Koko muualla syömisestä tulee vähän kuin sellainen mörkö.

Olen niin monta kertaa joutunut hankalaan tilanteeseen muiden kokattua minulle, että oikein ahdistaa ajatuskin. Siis kyseessä just tällaiset hyväntahtoiset ihmiset, jotka kovasti yrittävät, mutta sitten heittävät joukkoon vaikka liemikuution joka sisältää muskottia tai majoneesiä jossa sitruunaa (=minulle sairaalareissu), kun eivät tajuakaan että jossain tuotteessa voisi olla jotain "kielletyltä listalta". Ja kun se vaivihkaa syömättä jättäminen ei todellakaan aina toimi, vaan osa ihmisistä tekee sitten siitä vielä oikein kamalan shown, tyyliin "katsokaa kaikki, Villasukka ei syö tuota ruokaa jonka sille valmistin, voi kamala kun se on kaikelle niin allerginen ja onpas tämä kaikki nyt tosi hankalaa ja voi minua kun parhaani yritin ja tässä saa nyt hävetä ja voi voi voi"...

Nykyään teen reippaasti niin että ilmoitan että juon vain kahvia, ja vien mukana Domino-keksejä, niitä kun pystyn useimmiten syömään.

 

ohutsuoli se on, mikä sulla vaurioituu, et ei siihen enää kotimatkan oksentaminen auta!

Toivottavasti kommenttisi oli vitsi, ettet tosissasi pelleile vakavalla sairaudella!

 

syökööt anoppi ne hikiset pullansa itse, kiitos viime kerran |O

 

Mitäs jos anoppisi onkin ihan mukava ihminen ja vilpittömästi haluaisi tarjota sinulle sellaista, mitä voit syödä? Olisi valmis näkemään vaivaakin sen suhteen.

Vähintä mitä voit tehdä, on että miehesi ilmoittaa etukäteen sairaudestasi. Jos ei sitten sitä ota huomioon, niin se on anopin häpeä.

Minusta on tosi moukkamaista olla ilmoittamatta etukäteen ettei voi syödä jotakin ja sitten paheksua, kun ei ole mitään tarjottavaa.

 

Mitäs jos anoppisi onkin ihan mukava ihminen ja vilpittömästi haluaisi tarjota sinulle sellaista, mitä voit syödä? Olisi valmis näkemään vaivaakin sen suhteen.

Vähintä mitä voit tehdä, on että miehesi ilmoittaa etukäteen sairaudestasi. Jos ei sitten sitä ota huomioon, niin se on anopin häpeä.

Minusta on tosi moukkamaista olla ilmoittamatta etukäteen ettei voi syödä jotakin ja sitten paheksua, kun ei ole mitään tarjottavaa.

Tai vielä pahempaa, pahastua siitä, että toinen tarjoaa jotain sellaista mistä ite ei tykkää/on allerginen tjms.

 

Mulla henkeä uhkaava pähkinä/manteli-allegia, ja siihen päälle aika pahoja(anafylaksiaan viittaavia oireita) aiheuttavia muita allergioita.
En tykkää syödä missään kodin ulkopuolella kun minulle periaatteesa riittää allergiakohtauksen syntymiseen se, et on esim.leikattu samalla veitsellä (manteli)pullaa ja leipää. Näin useimmat ihmiset tuntuuvat tekevän, tai sit on just näitä"ei tässä oo mitään, ai niin, eikö sitä maustekuutiota voi laitaa, oho"..
On kurjaa ja asian tekee vaikeammaksi ihmiset jotka pitää mun rajoitteita "nirsoiluna" tai epäkohteliaisuutena..
Tsemiä ap:lle, käske sun miehen sanoa et oot pahasti allerginen. Ja onnistuisiko jos kävisitte muuten, ette siis ruoka/kahvi-aikaan? Ja kannattaa sanoa sille anopillekin et sinua harmittaa kun et uskalla allergioiden takia syödä muualla kuin kotona, normaali ystävällinen ihminne edes yrittää ymmärtää, toivottavasti sun anoppi kuuluu näihin!

 

Mulla henkeä uhkaava pähkinä/manteli-allegia, ja siihen päälle aika pahoja(anafylaksiaan viittaavia oireita) aiheuttavia muita allergioita.
En tykkää syödä missään kodin ulkopuolella kun minulle periaatteesa riittää allergiakohtauksen syntymiseen se, et on esim.leikattu samalla veitsellä (manteli)pullaa ja leipää. Näin useimmat ihmiset tuntuuvat tekevän, tai sit on just näitä"ei tässä oo mitään, ai niin, eikö sitä maustekuutiota voi laitaa, oho"..
On kurjaa ja asian tekee vaikeammaksi ihmiset jotka pitää mun rajoitteita "nirsoiluna" tai epäkohteliaisuutena..
Tsemiä ap:lle, käske sun miehen sanoa et oot pahasti allerginen. Ja onnistuisiko jos kävisitte muuten, ette siis ruoka/kahvi-aikaan? Ja kannattaa sanoa sille anopillekin et sinua harmittaa kun et uskalla allergioiden takia syödä muualla kuin kotona, normaali ystävällinen ihminne edes yrittää ymmärtää, toivottavasti sun anoppi kuuluu näihin!

ap on kaikinpuolin nirso jos ei muka kelpaa kun vesi.. sun tilanne on varmasti aito ja tuskin "nirsoilet" tarkoituksella.