Miten kieltää lapsivieraat?

Minulla on ongelma: en halua moninaisista syistä kotiini lapsivieraita. En edes pidä lapsista, ja olen tämän kyllä aina hyvin selkeästi ilmaissut. Kutsuin vähän aikaa sitten hyvän, pitkäaikaisen ystäväni käymään kylässä. Ystävä tietää lapsikantani erittäin hyvin. Kutsu oli suunnattu vain hänelle, tyyliin "ei ole nähty pitkään aikaan, jos olet täällä päin liikenteessä niin olisi kiva jos ehtisit käymään".

Nyt ystäväni ilmoitti minulle että hän tulee miehensä ja lastensa kanssa piipahtamaan kotikaupungissani, ja he voivat käväistä samalla minun luonani kylässä. HE?!

Ongelma: miten voin ilmaista että hänen lapsensa eivät ole tervetulleita kylään? En edes ymmärrä millä ajatuksella hän on tuomassa koko poppoota luokseni, kun kyseessä todellakin on ihminen joka tietää että inhoan lapsia? En voi ymmärtää miksi kyseessä on hänen mielestään ilmoitusluontoinen asia, ettei hän edes kysynyt onko ok jos he tulevat kaikki!

Tiedän että saan tästä kysymyksestä varmaankin vain paskaa niskaani koska lapsista nyt vain pitää tykätä blaablaa, mutta kysyn silti jos jollakin olisi vaikka joku idea miten voin sanoa ystävälleni "lapsesi eivät ole tervetulleita, mutta oikein mielelläni näen sinua" ilman että hän loukkaantuu? Vai onko tehtävä täysin mahdoton?? Jos hän olisi edes k ysynyt onko tuo ok, niin olisin voinut sanoa että no jos mitenkään mahdollista niin ei lapsia tänne kiitos.

Ja kyllä, ajatus lapsista kotonani on täysin mahdoton, se ei onnistu edes kahvittelun ajan. Kyseessä ovat vielä niin pienet lapset ettei "näkyy muttei kuulu" tyyppinen vierailu ole todellakaan mahdollinen.

 

No sitten sanot ettet ole kaupungissa kyseisenä ajankohtana.

 

Taidat itse olla ihan mahdoton ajatuksiltasi.
Yksi vierailu ei varmaan maailmaasi kaada tai sitten sen on aika heikoilla perustuksilla ....
kasva aikuiseksi !!!

 

Hohhoijaa..

 

Avaat sen nenäsi alla olevan aukon ja muodostat lauseen " En halua lapsianne kotiini. Haluan että vain *ystäväsi nimi* tulee käymään luonani".

Ei sen vaikeampaa.

 

Välit poikki ystävään jos ei kunnioita sun toiveita.

 

En kyllä osaa sanoa miten tuosta vois sanoa ystävälle. Voisitteko treffata jossain muualla , kun sun luona. Kysy, jos menisitte kahville. Voisit sanoo, että ois kiva jutella ihan rauhassa, kun ette ole pitkään aikaan nähneet.
Itsellänikin on kaveri, jota ei pätkääkään kiinnosta lapset! Mulla ei tulis mieleenkään lähteä koko perheen voimin hänen luokseen kylään. Kyllä lapset ja mies sais keksiä siksi ajaksi jotain muuta tekemistä. PISTE.

 

Tapaa heitä vaikka jossain kahvilassa tai kysy, voiko ystävä piipahtaa ihan itsekseen kylään, kun olisi mukava saada jutella ihan ilman häriötekijöitä, kun ette ole aikoihin nähneet.

Ystäväsi ehkä tietää ettet lapsista välitä, mutta ei ehkä tajua, että inho/kammo/vastenmielisyys niitä kohtaan on noin vakavaa sorttia. Joku terapia vois ehkä auttaa. Ja siis mielestäni on ihan ok, jos ei lapsista erityisemmin välitä ja halua niitä itselleen, mutta kovin hankalalta tollainen elämä kyllä kuulostaa.

 

En kyllä osaa sanoa miten tuosta vois sanoa ystävälle. Voisitteko treffata jossain muualla , kun sun luona. Kysy, jos menisitte kahville. Voisit sanoo, että ois kiva jutella ihan rauhassa, kun ette ole pitkään aikaan nähneet.
Itsellänikin on kaveri, jota ei pätkääkään kiinnosta lapset! Mulla ei tulis mieleenkään lähteä koko perheen voimin hänen luokseen kylään. Kyllä lapset ja mies sais keksiä siksi ajaksi jotain muuta tekemistä. PISTE.

Tätä olen itsekin miettinyt, että ehdottaisin tapaamista kaupungilla "kahvilla" tms. Silloin saattaisin joutua sietämään yhä lapsia (en usko että ne voi jättää miehen hoitoon siksi aikaa, ko. tyyppi ei ole tähän päivään mennessä niitä hoitanut yksin), mutta ainakaan en joutuisi stressaamaan siitä että lapset tulisi omaan kotiini.

Ja todellakin olen hyvin hämmästynyt että ystävä edes ehdottaa että lapsi tulisi mukaan, sillä hän todellakin tietää ajatukseni. Siksi osa hämmästystä on varmaankin pettymystä siitä että hän ei edes kysynyt onko asia ok, kuvittelin että hänellekään ei olisi tullut mieleen edes ehdottaa moista, saatika sitten ilmoittaa itsestäänselvyytenä että koko perhe tulee kylään :/.

Ja kuten sanottu, lapsikieltoon on monia syitä joten ohitan täysin nuo "hohhoi, kasva aikuiseksi" kommentit...

 

Ymmärrän hyvin ajattelutapasi... Itse en myöskään välitä lapsivieraista, koska lähipiirissäni lapset ovat vasta niin pieniä että kokoajan heitä joutuu vahtimaan. Kaikki kiinnostaa uudessa, vieraassa paikassa... Varsinkin kissat, jotka vihaavat lapsia! Kissat ei ole lapsia pahemmin nähneet, joten onhan ne ihmeellisiä mutaatioita niiden silmissä. Toinen kissa juoksee vain karkuun, mutta toinen sähisee ja murisee lapsille. Siksi en mielelläni päästä pieniä lapsia ominpäin varsinkaan tuota toista kissaa katsomaan, koska pelkään että se pian räppäsee tai tekee jotain muuta ikävää... Ja siinähän se "rento kahvitteluhetki" meneekin, kun joutuu lasten perässä kulkemaan, etteivät vaan mene sitä kissaa katsomaan -_-

Olenkin ratkaissut tämän ongelman niin, että vierailen itse niillä ystävillä, joilla lapsia on!

 

Ystäväsi ehkä tietää ettet lapsista välitä, mutta ei ehkä tajua, että inho/kammo/vastenmielisyys niitä kohtaan on noin vakavaa sorttia. Joku terapia vois ehkä auttaa. Ja siis mielestäni on ihan ok, jos ei lapsista erityisemmin välitä ja halua niitä itselleen, mutta kovin hankalalta tollainen elämä kyllä kuulostaa.

Kyllä pitäisi tietää, sillä en ole (ystäväpiirissä) ajatuksiani kyllä ikinä peitellyt. Pelkäänpä että kyse on enemmänkin siitä että ystävä ajattelee ikävän yleiseen tyyliin, että juuri hänen lapsensa olisivat se poikkeus :/.

Ja joo, tiedän ettei ajatusmaailmani ole ns. normaali, ja terapiassakin olen erinäisistä syistä käynyt mutta eipä ole lapsi-inhoon vaikuttanut. Hankaluuksia tästä "viasta" ei nyt tule sen enempää kuin vaikka niille jotka ei voi sietää koiria ja kieltävät kotoaan koiravieraat. Ja eka kerta on tässä 35+ iässä että joku alkaa lapsia ängetä kotiini. Helppoahan se olisi ihmisten elämä jos kaikkiin mahdollisiin rajoituksiin olisi hoito, eipä olisi koirakammoisia tai siisteysintoilijoita tai lentopelkoisia tai tai tai... Vaan eipä ole maailma niin yksinkertainen ei.

 

Tätä olen itsekin miettinyt, että ehdottaisin tapaamista kaupungilla "kahvilla" tms. Silloin saattaisin joutua sietämään yhä lapsia (en usko että ne voi jättää miehen hoitoon siksi aikaa, ko. tyyppi ei ole tähän päivään mennessä niitä hoitanut yksin), mutta ainakaan en joutuisi stressaamaan siitä että lapset tulisi omaan kotiini.

Ja todellakin olen hyvin hämmästynyt että ystävä edes ehdottaa että lapsi tulisi mukaan, sillä hän todellakin tietää ajatukseni. Siksi osa hämmästystä on varmaankin pettymystä siitä että hän ei edes kysynyt onko asia ok, kuvittelin että hänellekään ei olisi tullut mieleen edes ehdottaa moista, saatika sitten ilmoittaa itsestäänselvyytenä että koko perhe tulee kylään :/.

Ja kuten sanottu, lapsikieltoon on monia syitä joten ohitan täysin nuo "hohhoi, kasva aikuiseksi" kommentit...

Ehkä ystäväsi ei kuitenkaan täysin ymmärrä, vaikka ajatuksesi tietääkin. Musta voisit ihan hyvin tähdentää tota, et olisiko mahdollista nähdä ihan kahden kesken, että saisitte rauhassa jutella. Mua ainakin häiritsisi jo toi ystävän miehenkin läsnäolo, jos siis tosiaan olisi kiva pitkästä aikaa turista ummet ja lammet. Jos ei millään onnaa niin ehdota sitä kahvilaa.

 

No en kyllä ymmärrä miksi tuollainen paniikki, kun kerran voi vastata että ei sovi.

Voi herra ihme.

Ai niin, tää onkin taas provoketju, jossa joku onneton yrittää saada koohotusta ja vastakkainasettelua... kömpelöö.

 

Kyllä pitäisi tietää, sillä en ole (ystäväpiirissä) ajatuksiani kyllä ikinä peitellyt. Pelkäänpä että kyse on enemmänkin siitä että ystävä ajattelee ikävän yleiseen tyyliin, että juuri hänen lapsensa olisivat se poikkeus :/.

Ja joo, tiedän ettei ajatusmaailmani ole ns. normaali, ja terapiassakin olen erinäisistä syistä käynyt mutta eipä ole lapsi-inhoon vaikuttanut. Hankaluuksia tästä "viasta" ei nyt tule sen enempää kuin vaikka niille jotka ei voi sietää koiria ja kieltävät kotoaan koiravieraat. Ja eka kerta on tässä 35+ iässä että joku alkaa lapsia ängetä kotiini. Helppoahan se olisi ihmisten elämä jos kaikkiin mahdollisiin rajoituksiin olisi hoito, eipä olisi koirakammoisia tai siisteysintoilijoita tai lentopelkoisia tai tai tai... Vaan eipä ole maailma niin yksinkertainen ei.

Ok. No ajattelin lähinnä jos se haittaa jo erinäisissä juhlissa tms. mukanaoloa. Eri juttu toki jos se häiritsee vaan omassa kodissa, sillon se ei olekaan kovin rajoittavaa. Tarkotus ei ollut olla mitenkään hyökkäävä.

 

Tätä olen itsekin miettinyt, että ehdottaisin tapaamista kaupungilla "kahvilla" tms. Silloin saattaisin joutua sietämään yhä lapsia (en usko että ne voi jättää miehen hoitoon siksi aikaa, ko. tyyppi ei ole tähän päivään mennessä niitä hoitanut yksin), mutta ainakaan en joutuisi stressaamaan siitä että lapset tulisi omaan kotiini.

Ja todellakin olen hyvin hämmästynyt että ystävä edes ehdottaa että lapsi tulisi mukaan, sillä hän todellakin tietää ajatukseni. Siksi osa hämmästystä on varmaankin pettymystä siitä että hän ei edes kysynyt onko asia ok, kuvittelin että hänellekään ei olisi tullut mieleen edes ehdottaa moista, saatika sitten ilmoittaa itsestäänselvyytenä että koko perhe tulee kylään :/.

Ja kuten sanottu, lapsikieltoon on monia syitä joten ohitan täysin nuo "hohhoi, kasva aikuiseksi" kommentit...

Tavallaan ymmärrän ongelmasi, vaikka se onkin outo ja tavalliselle tallaajalle käsittämätön. Mutta siis sinulle todellinen ongelma, joka häiritsee nyt vahvasti elämääsi ja tulee sitä kyllä hankaloittamaan aina (siksi olisi ehkä hyvä puhua jonkun asiantuntijan kanssa.)

Arvelen, että ystäväsi ei oikeasti tajua ongelmaasi ollenkaan, muutenhan hän ei tosiaankaan olisi ehdottanut lasten tuomista kotiisi. Joten paras kai teidän molempien kannalta, että nyt puhut ihan ääneen ja selkeästi siitä, miten ajattelet näistä lapsiasioista ja miksi lapset eivät voi tulla kotiisi. Kuten sanottu, ongelmasi on aika harvinaisen outo, joten voi olla että ystäväsi ei kerta kaikkiaan tule sitä hyväksymään. Se on sitten ehkä ystävyytenne loppu, mutta rehellisyys lienee parempi tässä tapauksessa, koska olet kaiketi aika ehdoton ihmisluonne.

 

Onhan tuo aika sairaalloista, että joku ihmisryhmä aiheuttaa noin voimakkaita ahdistusoireita, mutta tosiaan rehellisyyttä peliin, eiköhän useimmat ihmiset sentään jotenkin ymmärrä sentään sinuakin.

Erikoistahan tuo nykymaailman aikaan on, että ilmoittaa kavahtavansa vaikkapa lapsia, vammaisia, vanhuksia, värillisiä tai valkoihoisia, mongoloideja, miehiä, naisia taikka vaikkapa virkapukuisia ihmisiä.
Mutta ongelmia on niin monenlaisia; jos tuommoinen vaiva on niin onhan siitä voitava kertoa.

 

Onhan tuo aika sairaalloista, että joku ihmisryhmä aiheuttaa noin voimakkaita ahdistusoireita, mutta tosiaan rehellisyyttä peliin, eiköhän useimmat ihmiset sentään jotenkin ymmärrä sentään sinuakin.

Erikoistahan tuo nykymaailman aikaan on, että ilmoittaa kavahtavansa vaikkapa lapsia, vammaisia, vanhuksia, värillisiä tai valkoihoisia, mongoloideja, miehiä, naisia taikka vaikkapa virkapukuisia ihmisiä.
Mutta ongelmia on niin monenlaisia; jos tuommoinen vaiva on niin onhan siitä voitava kertoa.

Ja tosiaan, ethän kotiin ketään sellaista voi päästää tietenkään, mutta kovasti myötätuntoa tunnen kaltaisiasi ihmisiä kohtaan, kun kaikki tuossa mainitsemani ihmisryhmät joutuu jokainen kuitenkin kaupungillakin kohtaamaan.

 

Mitäs jos tapaat vain jossain muualla kuin kotonasi niitä ihmisiä? Vai etkö yleensäkään halua että koko maailmassa on lapsi näkyvilläsi? Johtunee varmaan siitä ettet pärjää heidän kanssaan, lapset kun vaistoavat avuttomuuden aika helposti ja nolostuttaahan moinen

 

Ystäväsi voi olla aika vaikeaa jättää lapsiaan Prisman säilytyslokeroon siksi aikaa, kun hän nauttii kupposen kuumaa caffè mochaa kanssasi. Voi olla että lapset on tässä se dealbreaker, eli jos et voi tavata lasten kanssa, et voi tavata sitten ollenkaan. Koita siis keksiä joku hyvä tekosyy sille, että et pysty tapaamaan ystävääsi lainkaan. Lapsien häiritsevyydestä on turha mainita, sillä ystäväsi ei mahda sille mitään. Hän ei voi ottaa lapsistaan pattereita hetkeksi irti, etkä sinä ole muuttamassa mieltäsi.

 

No en kyllä ymmärrä miksi tuollainen paniikki, kun kerran voi vastata että ei sovi.

Vaikea vastata kun hän ei KYSYNYT sopiiko! Onhan se nyt aika vaikeaa sanoa "ei sovi" kun ystävä sitten ilmoittaa että olisivat nyt tulossa. Ja siinä vaiheessa kun hän kutsuun ilmoitti "me tulemme" olin niin hämmästynyt etten älynnyt heti reagoida, enkä keksinyt tapaa kohteliaasti sanoa että "me" ei sovi.

"Mutta siis sinulle todellinen ongelma, joka häiritsee nyt vahvasti elämääsi ja tulee sitä kyllä hankaloittamaan aina (siksi olisi ehkä hyvä puhua jonkun asiantuntijan kanssa.) "

Ei se vahvasti häiritse, kuten sanoin niin eka kerta ikinä että joku on änkeämässä lapsia kylään. Muualla "ulkomaailmassa" lapset on helppo välttää.

Ja senkin sanoin jo että asiantuntijan kanssa on puhuttu tästäkin asiasta eikä muuttanut mitään, ei kaikkeen ole olemassa ratkaisua. Lapsi-inhoni kuitenkin koostuu niin monesta osasta ettei se ole "korjattavaissa" etenkin kun itse näe sitä jonakin joka pitäisi ehdottomasti muuttaa. Se, että siitä tulee hankaluuksia vaikka muutamankin kerran vuodessa ei ole niin hirveä vaiva että alkaisin sen takia käymään vuosikausia kalliissa terapiassa joka todennäköisesti ei (taaskaan) muuta mitään. Vertaan taas siihen, että tuskin kukaan jaksaisi moista vaivaa nähdä koirakammonkaan selättämiseen, kun paljon helpompi on vain välttää koiria.

Täytyy ehdottaa sitä kahvilassa näkemistä, ja ei kai se sitten auta kuin sanoa suoraan että en pysty vastaanottamaan lapsivieraita kotonani jos hän ei tuotakaan vihjettä älyä. Harmi jos ystävyys kaatuu siihen.

 

Mieti nyt vähän miltä sun ystävästä tuntuu. Eihän niitä lapsia tarvi rakastaa mutta vois varmaan edes sietää.

Inhoat yleisesti kaikkia lapsia, vaikka et olisi heitä koskaan tavannutkaan? Mihin ikään se inho päättyy? 18 vuoteen?

Voit sitten sanoa joskus näille inhoamillesi, että ai jaa joo, sä ootkin se mun hyvän ystävän tytär, en ole koskaan aiemmin viitsinyt tavata sinua koska olen inhonnut sua kun olit lapsi. Mutta nyt kun et enää ole lapsi niin nyt mä voin jutella sun kanssa

 

Mitäs jos tapaat vain jossain muualla kuin kotonasi niitä ihmisiä? Vai etkö yleensäkään halua että koko maailmassa on lapsi näkyvilläsi? Johtunee varmaan siitä ettet pärjää heidän kanssaan, lapset kun vaistoavat avuttomuuden aika helposti ja nolostuttaahan moinen

Mieluisin maailma tietty olisi sellainen jossa ei ole yhtäkään lasta . Mutta kun se on mahdotonta, niin voin minä niitä sietää hetken paikassa jossa ei ole pelkoa että ne tuhoavat minun omaisuuttani tai kiusaavat lemmikeitäni, ja josta tarvittaessa pääsen itse "pakoon" jos vaikka alkavat huutaa tai riehua. Mutta ajatus siitä että lapsia tulisi kotiini sotkemaan ja rikkomaan ja kiusaamaan ja olisin siellä loukussa... joo ei, ei missään nimessä.

Ja totta toki en "pärjää" niiden kanssa, koska lapset nyt vain on ennakoimattomia ja niitä ei pysty vain käskemään istua hiljaa paikallaan. Ei se minua nolostuta, sillä "lasten käsitteleminen" ei minun osaamislistallani ymmärrettävästi ole juuri missään arvossa. En minä osaa luistellakaan eikä nolota yhtään .

 

Tänä päivänä on niin paljon huonosti kasvatettuja/kasvattamatta jätettyjä lapsia, etten yhtään ihmettele, jos ei halua lapsia omaan kotiinsa meluamaan, sotkemaan ja tavaroita rikkomaan. Jos vanhemmat vielä olettavat, että kyläpaikan emäntä/isäntä vahtii heidän lapsiaan kyläilyn ajan, on järkevämpää tavata jossain muualla.

 

Ei ole tehokkaampaa tapaa kertoa ystävälle, ettei hän ole toivottu vieras, kuin ilmaista, ettei hänen lapsensa ole tervetulleita.


Kasva aikuiseksi.

 

Mieti nyt vähän miltä sun ystävästä tuntuu. Eihän niitä lapsia tarvi rakastaa mutta vois varmaan edes sietää.

Inhoat yleisesti kaikkia lapsia, vaikka et olisi heitä koskaan tavannutkaan? Mihin ikään se inho päättyy? 18 vuoteen?

Se päättyy siihen kun ihminen osaa esim. istua paikallaan, olla koskematta esineisiin, syödä sivistyneesti ja keskustella asioista kuin aikuinen ihminen. Sellainen joka ei ala riehumaan tai huutamaan hetkellä millä hyvänsä. Sellaiset ovat luokseni tervetulleita. Joillakin se ikä tulee aiemmin ja joillakin myöhemmin. Mutta kukaan taaperoikäinen ei tuohon vielä ole kyennyt, ja siksi olen 100% varma että siihen eivät kykene myöskään ystäväni lapset.

Lapsellista tivata jotain ikärajaa, ihan varmasti tiedät ettei sellaisen määrittäminen ole mahdollista. Sama kuin jos joku sanoisi että ei voi sietää kännisiä ihmisiä, ja alkaisit ilkkua että missäs promillemäärässä se raja menee.