Miten keskustella kotona?

["Isämies"]

Hei.
Olen mies ja pohtinut ongelmaani jo pidemmän aikaa, kokeilen nyt myös täältä löytää ratkaisua tilanteeseeni.

Ongelmana on se etten osaa aloittaa keskusteluja puolisoni kanssa. Rakastamme toisiamme ja osaamme keskustella sekä puhua asioista jos hän aloittaa ne.
Itse en vain keksi aiheita, kuulostaa varmaan tyhmältä mutta tämä on todellinen ongelma ja voin menettää pahimmassa tapauksessa perheeni jos en saa asiaa korjattua.
Osaan kyllä kertoa hänelle jos mieltäni painaa jokin. Työni vuoksi olen ollut melkein koko parisuhteemme ajan hyvin stressaantunut (9 vuotta). Olen myös väsynyt teen
paljon töitä enkä juurikaan ole lomaillut, meillä on pieni tyttö ja nautin hetkistäni
hänen kanssaan, haluaisin myös huolehtia enemmän puolisostani mutta erkaannumme toisistamme koska hän on kyllästynyt minun ongelmaani. Olen yrittänyt hänelle selittää että olen väsynyt enkä jaksa puhua mitään mutta kun olen ajan saatossa asiaa pohtinut niin en voi aina olla väsynyt, kotiin tullessani luen häntä ja yritän katsoa millä tuulella hän on ja jos havaitsen vihaa/suuttumusta niin menen entistä pahemmin lukkoon. Meillä on jonkin verran eroja. Puolisoni pystyy hyvin helposti "fiksuihin" keskusteluihin ja sen hän on oppinut jo varmaankin perheeltään. Minä taas olen kasvanut erilaisessa ympäristössä ja pystyn edelleen puhumaan ystävieni kanssa mutta se on enemmänkin sellaista joutavaa jauhamista. Puolisoni kanssa en tähän pysty ja luulen että se johtuu siitä että hänestä semmoiset jutut ovat tyhmiä enkä siksi uskalla niitä aloittaa.

Onko muilla miehillä vastavaa ongelmaa tai naisilla tämmöistä miestä joka ei osaa
aloittaa keskusteluja? En haluaisi mitään "vaihda naista" vastauksia vaan järkeviä
vastauksia siihen että voiko tämmöistä vikaa saada kuntoon vai onko tämä
minun kiroukseni jonka vuoksi menetän kaiken minulle tärkeän.

 

["vieras"]

Mene autotalliin, vedä kunnon kännit, vaadi muijaasi antamaan pesää. Pane sitä kunnolla, näytä että olet mies etkä hiiri.

 

[16v kimpassa]

Miten tämä ilmenee ongelmana? Siis häiritseekö puhumattomuus vain sinua vai myös puolisoasi? Jos kuitenkin pystyt puhumaan vakavista asioista, mitkä ovat ne asiat joista et pysty puhumaan?
Kommunikointi on yksi tärkeimmistä asioistaa parisuhteessa, joten siihen täytyy vain opetella. Oletko sanonut puolisollesi, että sinun on vaikea puhua, ja miten hän reagoi siihen? Voisitteko opetella yhdessä? Aina voit oppia uutta, ja jos puolisosi on valmis opettelemaan kanssasi (ohjaamaan sinua, kannustamaan, eikä torpata jokista yritystäsi) olette hyvällä alulla. Kannattaa muistaa myös että ihmiset ovat erilaisia ja kiinnostuneet erilaisista sioista, ihan kaikesta ei tarvitse keskustella "syvällisesti".

 

[16v kimpassa]

erilaisista sioista= erilaisista asioista...

 

[Peyote]

no voisithan sinä edes jauhaa joutavia sen kanssa jos et keksi järkevää. puhut ainakin puolsostasi kuin jostain vieraasta, joten ehkä oot liikaa poissa kotoa. ja ehkä sun pitäs tehdä jotain töiden suhteen jos oit kerran ollut stressaantunut jo 9 vuotta.

mieti mikä sulle on tärkeää, se työ vai?

 

["Vieras"]

Miksi tämä asia ajaa sinut akuutisti menettämään perheesi?

 

[Isämies]

[QUOTE="Isämies";29184464]Hei.
Olen mies ja pohtinut ongelmaani jo pidemmän aikaa, kokeilen nyt myös täältä löytää ratkaisua tilanteeseeni.[/QUOTE]

Ongelmassasi en valitettavasti osaa auttaa, mutta tyyppi on nyysinyt minun "äärimmäisen hienovaraisen" ja "harkitun" nimimerkkini...

 

["vieras"]

Ensin aattelin ootko mun mies Mutta ei oikein noi muut tuntomerkit sopineetkaan... siis mä olisin iloinen ihan vaan vuorovaikutuksesta, ei niinkään aiheella väliä. Eli jos jostain puhutaan niin kuunnellaan vastauksia ja vastataan itsekin.

 

["zxc"]

Mullekin tuli mieleen, että ootko sä mun mies, mutta et voi olla, kun sillä on just nyt ihan tajuttoman kamala kiire töissä, ettei millään ehdi kirjoittamaan tänne.

Niin ja se ongelma meillä ei ole puhumattomuus, vaan ne työt. Työt, joita on 9 vuotisessa suhteessa aina ollut paljon. Kun edellinen kiire loppuu, seuraava alkaa. Milloinkaan ei ole aikaa ottaa kesälomaa, ylitunteja tms. takaisin. Eikä kyse ole edes yrittäjästä. Olen yrittänyt ymmärtää, sillä itsekin olen ollut aikanani hyvin uraorientoitunut, mutta lapsen hankinnan jälkeen, toisen on ollut pakko olla läsnä. Tiedän, että joka työssä on kiireiset aikansa, mutta joskus on ihan pakko pitää omia puoliaan ja sanoa, etten pysty tekemään tätä juttua. Mutta meillä mies joustaa aina töitten suuntaan, ei koskaan perheen.

Ja ennen kuin joku älähtää, että kamala vaimo, kun ei koskaan ole tyytyväinen. Mutta minusta on kohtuutonta tehdä töitä vuosikausia 12-16 h/vrk. Joskus on pakko löysätä. En yhtään ihmettelisi, että mieheni kuolee työtaakkansa alle.

Tästä nyt tuli vuodatus omista ongelmistani, vaikka piti vastata ap:lle. Hyvä mies, järjestä työasiasi niin, että et ole enää niin stressaantunut. Ehkä se auttaa myös niihin puhumisongelmiin.