Miten kertoa lapsettomuudesta kärsivälle ystävälle omasta raskaudesta?

["Utu"]

Paras ystäväni ja miehensä kärsivät lapsettomuudesta. Meille on tulossa kolmas lapsi, esikoinen on melkein 6-vuotias. Aloittivat jo ennen meitä tämän lapsentekoprojektin ja vieläkään ei ole onnistanut.

Esikoisesta kerroin vasta noin viikolla 16. Jotenkin hävetti, kun raskauduin heti, ilman yritystä. Kaveri oli loukkaantunut, kun en kertonut aikaisemmin. No, ei me kerrottu muillekkaan sitä ennen, halusin vielä kertoa kasvotusten uutiset.

Toisesta lapsesta kerroin vasta raskauden puolessavälissä. Olin saanut itse tietää olevani raskaana viikolla 12, vauvaa ei ollut yritetty. Meni aikansa ensin totutella ajatukseen uuudesta lapsesta. Olin vasta toipumassa todella vaikeasta keskenmenosta ja henkisesti ihan rikki. Laitoin kaverille tekstiviestin, kaveri olisi halunnut, että olisin soittanut.

Nyt meille sitten näyttää tulevan seuraava lapsi. Viikkoja on kasassa 8. Kumpi teistä olisi parempi, saada tieto puhelimessa vai kasvotusten? Vai tekstarilla? Tuntuu, että mitä tahansa teen, niin se on väärin. Ystävä on minulle rakas ja ymmärrän, että se sattuu, kun omaa lasta ei kuulu, siksi mietin mikä olisi paras tapa kertoa.

 

[älä mieti]

No eikö kaverisi jo viimekerralla sanonut, että parempi soittaa ja mahdollisimman nopeasti vaan. Mitä siinä turhia jännität.

 

[Ken guru]

Kerro kasvotusten. Ymmärrän että ystävästäsi tuntuu pahalta, mutta hänen pitäisi ymmärtää ettei muut voi jättää lapsia tekemättä sen vuoksi että hän ei niitä ole vielä saanut.

 

[viisikymppinen isoäiti]

sen kummemmin hehkuttamatta asiaa, kerrot vain, että teille on tulossa vauva. ei tuosta asiast mun mielestä kannata tehdä jotain peikkoo. ei ole sun vika, että heille ei tule lasta. ja kaverisikin sen tietää

 

["möks"]

Kerro puhelimessa, niin kaverin ei tarvii vääntää ilosta naamaa.

 

["Utu"]

En raskauttani todellakaan kertaakaan ole hehkuttanut. En kerron asiasta facebookissa, en valokuvaa mahaani, enkä todellakaan ole sitä tyyppiä, joka raskaudesta muutenkaan nauttisi. Tämä on vain pakollinen paha ennen sitä varsinaista palkintoa. Kai se on pakko kertoa. Ei kyllä muillekkaan olla vielä puhuttu asiasta.

 

["vieras"]

Eikö ystävän kanssa voi käsitellä asioita rehellisesti? Vauva ei saa olla sellainen tabu, ettetkö sinä voi raskaudestasi kertoa yhtä lailla kuin ystäväsi voisi osoittaa tunteitaan sen johdosta. En ihan tajua, mikä teitä kumpaakin pidättelee?

 

[entinen lapseton]

Haluaisin ainakin itse kuulla asiasta mahdollisimman pian, ei tule sitä tunnetta että on salailtu viimeiseen mahdolliseen asti. Tapaaminen tai soitto olisi ehkä paras, riippuu miten ystäväsi yleensä reagoi tiedon saatuaan? Haluaako keskustella kanssasi teidän molempien tunteista, haluaako olla hetken rauhassa, alkaako mahdollisesti itkemään tms?Tapaaminen kahdestaan jommankumman kotona kenties olisi hyvä.

Itse olin joskus onnellinen tekstiviestillä saadusta tiedosta, sain sulatella asiaa ensin ja sitten vasta tavata kyseisen ihmisen. Kaikista pahinta jostain syystä oli kun huomasi jääneensä lähes viimeiseksi jolle asia kerrottiin.

 

[Kais]

Mie haluaisin tietää aika nopeeta eikä vasta puolessavälissä raskautta, mie en halua salailua.
Miusta oli inhottavaa, että sain kuulla siskoni raskaudesta veljeltäni eikä siskoltani.
Tekstari on ollut ainakin mulle ihan ok, mutta joku toinen voi haluta saada tietää kasvotusten.
Juttelle rehellisesti ystäväsi kanssa.

 

["vieras"]

Sanot vaan ohimennen että taas vahingossa nielaisin koko satsin ja heti tärppäsi.

 

[........]

Se on sun oma asia, mitä, miten ja milloin kerrot. Ei sun kaveri saa pompotella sua vain sen takia, ettei hän ole saanut lapsia.

 

["Jvv"]

Hassua loukkaantua siitä, että tieto tulee vasta puolivälissä raskautta. En mä ainakaan kertonut kenellekään (paitsi miehelle) ennen puoliväliä. Sen ymmärrän, että on kurjaa huomata saavansa tietää paljon muita myöhemmin.

 

[Samassa tilanteessa]

Mulla vähän sama tilanne kuin ap:lla. Kolmas raskaus ja yhtä vaikealta lapsettomalle +vauvansa menettäneelle ystävälle asiasta kertominen tuntuu tälläkin kerralla.. Ahdistaa niin kovin toisen suru, ettei omasta onnesta meinaa tulla mitään. Aiemmin olen kertonut viestillä, niin varmaan nytkin. Saa ystäväni sulatella asiaa rauhassa sen ajan kuin tarvitsee. Mitään onnitteluja yms. en häneltä edes odota, taustat tuntien..

 

["hmmm"]

Mikä vittu näitä empatiakyvyttömiä paskoja vaivaa kun heti hyökätään lapsettimuudesta kärsuvän kimppuun. Ei kukaan ole syytellytkään ap:tä raskaaksi tulosta tai olettanut että on hänne vika ettei kaveri saa lasta, miksi pitää edes sanoa? Ei ole kaveri pompotellutkaan.

Hänellä on iso ja pitkä kipeä kriisi, joten tottakai arvata saattaa että voi kirpaista VAIKKA olisikin onnellinen toisen puolesta. Se voi tuntua hetken viiltona eikä se tee lapsettomasta pahaa ihmistä.

Ap:lle: ihanaa että olet noin empatiakykyinen ja välität todella miltä ystävästäsi tuntuu. Vaikutat ihanalta ystävältä ja neuvoksi sanon, että kerrot vaan ja neutraalisti. Se voi hetken tuntua ystävästä pahalta, mutta kyllä hän sen sulattaa. Toivottavasti heitä onnistaisi vielä ja hei onnea raskaudesta.