Meillä hampaiden tulo on ollut siis sellaista tuskaa... Poika nyt 1v 4kk, ekoja hampaita alettiin tehdä 2,5 kk ikäisenä. Sen jälkeen on ollut muutama rauhallisempi kausi, mutta ei monta. Eli meillä huudetaan öisin, kiukutaan päivisin... Nyt olin ajatellut, että rauhoittuu, kun 16. hammas puhkesi pari viikkoa sitten - ei. Jotenkin mennyt vielä pahemmaksi, lutkuttaa molempia käsiä koko ajan ja on aivan karmealla tuulella. Tämä on melkein yhtä pahaa kuin maaliskuun ensimmäinen viikko, jolloin 5 päivän aikana tuli läpi 4 hammasta. Eli kaipa siellä poskihampaat vaan kasvavat ja kasvavat ja kasvavat ja siksi tämä vaan jatkuu ja jatkuu...
Me annoimme aluksia panadolia, vuoden ikäisestä lähtien annettu pronaxenia ja välillä myös panadolia samaan aikaan, kun tilanne ollut pahimmillaan. Näistä huolimatta yleensä kiljutaan yöllä pariin-kolmeen otteeseen.
En halua pelotetella(!), jollain hampaat näköjään vaan ovat kova paikka. Meillä tuttavapiirissä vähän jotenkin naureskellaan, että vieläkö se Lauri vaan tekee hampaita - tuttavien kersojen hampaat ovat puhjenneet ongelmitta. Meitä itseämme ei naurata.
Mutta tavallaan tiedoksi ap:lle, että meitä on muitakin, jos teillä menee todella pahaksi. Ja kyllä ne joskus ovat kaikki penteleet puhjenneet ja kasvaneet! Sitä päivää meillä odotetaan todella, todella kovasti.
