Miten kaksikielisyys vaikuttaa lasten nimiin suomenruotsalaisissa perheissä?

Hei!
Onko teidän suomenruotsalaisen perheenne toinen vanhempi suomenkielinen? Miten kaksikielisyys on vaikuttanut lasten nimien valintaan?

Opiskelen suomen kieltä Helsingin yliopistossa ja teen tutkimusta lasten nimistä sellaisissa perheissä, joissa toinen vanhempi on ruotsinkielinen (suomenruotsalainen) ja toinen vanhempi suomenkielinen.

Millä perusteilla lastenne nimet on valittu? Kuinka tärkeää nimen suomen- tai ruotsinkielisyys on ollut teille? Onko lapsenne saanut nimensä jonkin esikuvan mukaan, minkä? Kuinka tärkeää nimen yleisyys tai harvinaisuus on? Mikä on lapsenne nimen tärkein valintaperuste?

Voit vastata tähän viestiketjuun, mutta jos haluat (jos esimerkiksi haluat mainita lapsen nimen), voit vastata minulle myös sähköpostilla liina.oksanen(at)gmail.com. Annan myös mielelläni lisätietoja tutkimuksestani.

Kiitos vastauksestasi!
Terveisin Karoliina Oksanen

 

Meistä on toinen suomenkielinen ja toinen suomenruotsalainen. Tytölle valittiin nimet jotka ovat ehkä vähän enemmän ruotsinkielisiä mutta oli tärkeää että ne lausutaan samalla tavalla suomeksi ja ruotsiksi.
Nimet eivät ole harvinaisia, jos ei ihan niitä yleisimpiäkään.
Yksi nimistä löytyy myös mummolta.

 

Nosto

 

Nostan taas.

 

Meillä pojan nimeksi valittiin kirjoitusasultaan suomenkielinen nimi, mutta äänneasultaan kummassakin kielessä samanlainen nimi. Eli siis löytyy yhdellä vokaalilla myös ruotsinkielisenä. Haluttiin, että äännetään samalla tavalla, ettei sitten ala isompana ärsyttää, jos sanotaan "väärin". Esim. Mikael ei siksi toiminut meillä.

 

Meillä minä olen olen suomen kielinen ja mieheni ruotsin kielinen, eli suomen ruotsalainen. Kotona puhumme kuitenkin suomea ja mieheni kotona ruotsi on tietysti se oikeampi kieli.Meillä molemmilla on erikoisemmat nimet ja nimeksi ei olisi sopinut perus suomalainen nimi. Haluamme myöskin asua jatkossa vielä ulkomailla ja on tärkeää, että nimi on helppo sanoa jokaisessa maassa. Kuitenkin mielestäni oli tärkeää vaalia hieman enemmän tuota ruotsalaisuutta ja valita nimi enemmän ruotsin kielinen kuin esimerkiksi jokin jenkki nimi. joka sitten lausuttaisiin suomeksi väärin. nyt nimi lausuuntuu vain pienellä erolla sanojan suusta riippuen suomeksi ja ruotsiksi..

halusin myöskin nimestä hieman erikoisemman, vaikka ruotsissa onkin saman nimisiä henkilöitä, mutta itse en tunne yhtään ja meidän suvun puolella nimi on sitten erikoisempi. Nimi on myöskin alunperin latinalainen sekä kreikkalainen, tarkoittaen hyvää onnea.

No mutta tässä meidän esimerkki ja nyt mietitään nimeä jälleen uudelle tulokkaalle

 

Nostan vielä, jos löytyisi vielä joku vastaaja. Kiitos kaikille jo vastanneille!

 

Meillä minä olen osittain suomenruotsalainen, eli suvussa löytyy reippaasti vain ruotsia puhuvia. Isoäitini ja äitini äidinkieli on ruotsi, mutta ei minulla. Mieheni suvussa ei ole suomenruotsalaisuutta laisinkaan. Tahdoin kansainvälisen nimen, sillä kavereitani ja sukulaisia asuu ympäri maailmaa, sellaisen nimen joka lausuttaisiin suht' samalla tavalla ja olisi ehkä jopa jollain tapaa tuttu kaikille. Mies taas halusi täysin suomalaisen nimen kun kerran sukunimemmekin on suomalainen. Mietimme esimerkiksi nimiä Anna ja Vilma (Wilma), ne olisivat olleet kummankin mieleen. Mutta ei sitten tyttö näyttänyt kummaltakaan niin piti keksiä täysin uusi idea nimeksi. Nyt on mielestäni mukavaa kun tytön nimi on kaikille helppo sanoa ja ymmärtää, niin täällä kuin muuallakin, vaikkakin nimeä ei suomalaisesta kalenterista löydy laisinkaan. Eikä vissiin ruotsalaisestakaan.

 

Olen itse kaksikielinen (äiti suomenruotsalainen, isä suomenkielinen), avomieheni taas on kotoisin eteläisestä Ruotsista ja siis täysin ruotsinkielinen. Olemme asuneet Suomessa jo lähes 10 vuotta, joten miehenikin on oppinut suomea. Kotikielemme on kuitenkin ruotsi, jota molemmat puhumme keskenämme ja pojalle.

Pojan nimeä valitessa vaikutti:
- mieheni ruotsinkielinen sukunimi, jonka poika sai (itselläni on suomenkielinen nimi)
- nimen ääntäminen ja kirjoittaminen samalla tavalla sekä ruotsiksi että suomeksi
- emme halunneet nimeen ääkkösiä
- suvussa olevat nimet
- etunimen piti olla lyhyt

Pojallamme on ruotsinkielinen nimi joka kuitenkin on helppo lausua suomeksi.

Kun omat vanhempani aikoinaan valitsivat minulle ja veljelleni nimet, kriteerinä oli että nimet lausutaan ja kirjoitetaan samalla tavalla molemmilla kielillä.

 

Meillä mies on ruotsinkielinen ja minä suomenkielinen. nimeä ei ole täysin valittu, tai on, mutta kirjoitustavasta vielä väännetään kättä. lapselle tulee siis kolme nimeä, kuten mieheni suvussa on tapana, ensimmäinen nimi on sama kuin isällään ja isänisällä mutta ei ole kutsumanimi. kutsumanimeksi tulee enemmänkin ruotsinkielinen nimi tai siis nimi joka sointuu enemmän ruotsinkieliseen suuhun, mutta myös suomalaiselle minun mielestäni. viimeiseksi nimeksi tulee isäni toinen nimi.

että meillä mennään enemmän ruotsinkieliesten nimien kanssa, mutta ei kuitenkaan ihan umpiruotsalaisten nimien kanssa kuten ulof tai göran (joka on mieheni isän toinen nimi) eller någonting.