Miten kätkyt-kuolemasta päästä yli ?

Aikaa 2 kuukautta.

 

???

 

:hug: aikaa se vie! Harrastukset, ystävät, puhuminen? Jokainen pääsee omalla tavallaan yli siitä.

En ole kokenut vastaavaa, mutta noin ajattelisin

 

Yli varmaan pääsee ajan myötä, mutta vaikeaa se on ja tulee varmasti vaikuttamaan loppuelämään. Ystävälläni on käynyt näin ja tästä on nyt aikaa pari vuotta.

Voimia kovasti sinulle :hug:

 

voimia :hug:

 

Käpy on vertaistukiyhdistys, joka auttaa kaikkia kuoleman kautta lapsensa menettäneitä perheitä.

 

:hug:

Ei varmaan koskaan, tai ajan kanssa. Ja jos siitä yli pääsee, niin joku asia tulee aina eteen muistuttamaan siitä.
Haavat tyrehtyy, mutta arvet jää.
Mutta arvetkin haalistuu.. :hug:

 

Kiitos.
On meillä tukiverkkoa ja elämä jatkuu päällisinpuolin tässä. Nauretaan,itketään,syödään.. Silti kokoajan suuri ahdistus on ja etenkin iltaisin kun painan pientä bdya vasten kasvojani. Pelkään, että tulen hulluksi.

 

Ihan kokonaan ei taida päästä koskaan yli. Mutta lapsensa menettäneiltä olen kuullut, että jollakin tavalla arjessa selviytymistä auttaa, jos on muita pieniä joista täytyy huolehtia...

Osanottoni.

 

Kiitos.
On meillä tukiverkkoa ja elämä jatkuu päällisinpuolin tässä. Nauretaan,itketään,syödään.. Silti kokoajan suuri ahdistus on ja etenkin iltaisin kun painan pientä bdya vasten kasvojani. Pelkään, että tulen hulluksi.

Anna surun tulla. Se kuuluu asiaan ja prosessin.Itke,naura taikka raivoa -ihan miltä tuntuu.
Kaikki on luonnollisia tunteita.
Otan isosti osaa menetykseesi,eräs hirveimmist asioita.
:'(
Mutta älä patoa tunteita, anna niille tilaa.
Ei suru katoa kahessa kuukaudessa, eikä kuudessa. Ja vuosipäivä on todella rankka.
Itse olen menettänyt sisareni, katsonut kuinka vanhempani saattoivat hautaan lapsensa.
Ikävä ei katoa koskaan.
Se on ikuinen.
Vuosien mittaan se hiipuu, ja oikeesti jäljelle jää kaunis kaipaus.
Mutta kipuileva sellainen.

Sulla suruprosessi on vasta aluillaan.Voimia tarviit kovasti.
:hug:

 

:hug: voi että.. Osanotto!!
2kk on vielä lyhyt aika, toipumisprosessisi on vasta alussa.. niin ku joku sanoi jo ni ota yhteyttä käpy yhdistykseen, siellä löydät muita saman kokeneita!

 

onko sinulla muita lapsia? Jos ei, niin suosittelen yrittämään mahdollisimman pian uutta vauvaa. Meillä kävi samoin kuin sinulla... Ja uuden vauvan syntymän jälkeen olen vasta osannut nauttia elämästä. Eli n1,5v esikoisen kuoleman jälkeen. Tämä 1,5v meni kuin sumussa, eläen ilman mitään tarkoitusta. Päämääränä vain että saisin pitää taas omaa vauvaa sylissä. Ja toista lasta odottaessa koko raskausajankin mietin että varmasti joku menee vikaan. Ja kun se syntyi, niin vartioin sen unta ja pelkäsin sen kuolevan. Vasta kun lapsi oli noin 6kk en enää pelännyt sen kuolevan. Lapsen menettäminen on kauheaa. Vertaistuki voi auttaa, joten ota paikalliseen käpy-yhdistyksen ihmisiin yhteyttä ja mene keskustelemaan heidän kanssaan.

 

:hug: Paljon voimia ap:lle ja osanotot. :hug:

 

Voimia ap :hug: