piikki lihassa
Ku mä tunnen syyllisyyden piikin jo siitä etten ota lasta pikaiselle maidon hakureissulle hoidon päälle. Vietetään joka päivä 5-7h yhdessä hereillä ja viikonloput kokonaisuudessaan. Siltikin mä en voi, en vaan voi, ottaa "omaa aikaa" käydäkseni salilla ja tai vaikka teatterissa. Käyn lenkillä aamuisin , ennenku lapsi herää.
Olen lukenut tuhat syytä, miksi on tärkeää ottaa omaa aikaa, jopa perusteluja miksi se lapselle on hyväksi näyttää, että arvostan itseäni ja välitän omasta jaksamisestani. Mut edes asian suunnittelu, viikottainen itsekkyys, saa mut ahdistumaan. Ei varmaan oo ihan tervettä.
Toiset juoksee salilla ja jumpassa monta kertaa viikossa, käy syömässä tai juomassa, tanssimassa ja hierojalla. Joku jopa vie arkivapaina lapsensa päivähoitoon saadakseen olla itsekseen. Onko heillä huono omatunto?
Olen lukenut tuhat syytä, miksi on tärkeää ottaa omaa aikaa, jopa perusteluja miksi se lapselle on hyväksi näyttää, että arvostan itseäni ja välitän omasta jaksamisestani. Mut edes asian suunnittelu, viikottainen itsekkyys, saa mut ahdistumaan. Ei varmaan oo ihan tervettä.
Toiset juoksee salilla ja jumpassa monta kertaa viikossa, käy syömässä tai juomassa, tanssimassa ja hierojalla. Joku jopa vie arkivapaina lapsensa päivähoitoon saadakseen olla itsekseen. Onko heillä huono omatunto?