Miten jotkut aina löytävät helposti uuden kumppanin? (ja toiset ei...)

[vierailija]

Mistä ja miten sitä oikein aina löytyy niitä uusia kumppaneita? Tunnen yhden ihmisen, joka on jo keski-ikäinen, mutta entisiä kumppaneita on kertynyt melko paljon. Sellaista tilannetta ei olekaan, että hän olisi pitkään sinkkuna - varmaan korkeintaan vuoden jos sitäkään - ja aina löytyy uusi kumppani. Tarkoittaa tietysti sitäkin, että aina sitten ne suhteet ovat päättyneetkin, mutta en nyt paheksu yhtään sitä enkä kumppaneiden määrää. Vaan oikeasti ihmettelen, saattaako joku muka aina ihastua ja rakastua noin helposti - ja vielä niin, että se aina olisi molemminpuolista??? En käsitä. Ja tuo on nyt vaan esimerkki, onhan niitä muitakin. Jotkut tuntuvat aina löytävän helposti uuden.

Itsellä taas ei todellakaan tunteet synny ihan tosta noin vaan, saattaisin olla useitakin vuosia sinkkuna - jopa niin, että HALUAISIN löytää jonkun, mutta en vaan löydä! Eli että joko en itse kiinnostu tai sitten oma kiinnostukseni kohde ei kiinnostu minusta. Ja ulkonäkö tai ikävä luonne ei ole minun kohdallani syy. No, on tuo kertomani esimerkki hyvännäköinen ja karismaattinen tyyppi, että en siis sitä ihmettele, että hän seuraa saa. Mutta SILTI. Miksi jotkut ihastuvat/rakastuvat niin paljon helpommin ja miksi joillain aina alkaa tuosta vaan uusi suhde - ja sitten toisilla taas se rakastuminen on enemmänkin poikkeus kuin sääntö, eikä todellakaan jokaisen tavatun ihmisen kanssa synny mitään sen kummempaa juttua.

 

[r0s]

No mut eihän se ole kumppanin löytämistä ellei suhde kestä edes vuotta!

Paitsi että luin väärin. Ethän sä niit sanonutkaan.

 

[Elena777]

Vaan oikeasti ihmettelen, saattaako joku muka aina ihastua ja rakastua noin helposti - ja vielä niin, että se aina olisi molemminpuolista???

Mutta eihän toi ole sellanen asia, että sun tai kenenkään pitää sitä edes käsittää...
toiset vaan rakastuu siihen rakastumisen ja ihastumisen tunteeseen, mutta eivät osaa rakastaa enää, kun suhde on ns. päällä...siis sellanen ihminen hakee sitä tunnetta vaan.

 

[vierailija]

Jotkut haluavat kokea ensihuuman ja rakastumisen tunteen aina vain uudelleen. Toiset taas haluavat kokea pitkäkestoista rakkautta. Aina sitä ei myöskään itse voi valita, jos kohdalle sattuu osumaan vain epäsopivia kumppaneita.

 

[r0s]

Jotkut haluavat kokea ensihuuman ja rakastumisen tunteen aina vain uudelleen. Toiset taas haluavat kokea pitkäkestoista rakkautta. Aina sitä ei myöskään itse voi valita, jos kohdalle sattuu osumaan vain epäsopivia kumppaneita.

Sit on myös niitä, jotka eivät vaan halua olla yksin. Niitä, joille suhde kuin suhde on parempi kuin se ettei ole ketään.

 

[vierailija]

Jotkut haluavat kokea ensihuuman ja rakastumisen tunteen aina vain uudelleen. Toiset taas haluavat kokea pitkäkestoista rakkautta. Aina sitä ei myöskään itse voi valita, jos kohdalle sattuu osumaan vain epäsopivia kumppaneita.

Mutta tätä ap ehkä tarkoittikin, että miten ihmeessä jotkut ihmiset kokevat about jokaisen vastaan tulevan kanssa sen vasta rakastumisen huuman


Esim itse en todellakaan "huumaannu" jokaisesta miehestä, mutta ei se silti estä harrastamasta seksiä tai tapailemasta, mutta en mää silti yhteen muuttais enkä julkasis facebuukissa että "kihloissa"

Mutta toiset on semmosia, joka kerta (muka) ollaan niiiiiiiiin Rakastuneita

 

[vierailija]

Itse luulen, että pohjimmiltaan se on sitä, ettei olla tarpeeksi kypsiä myöntämään ja/tai ymmärtämään ettei tämä nyt ole Se Oikea.

 

[NewYork]

Kuten tulikin esiin nuo tunnemetsästäjät, jotka ratsastaa suhteesta toiseen. Eipä heidän rakkauselämä ole kummoinen. Tajuan kyllä ap tilanteesi. Pitkään sinkkuna ollessani olen huomannut saman ilmiön. Huumaa haetaan, mutta parisuhdetta ei.

 

[r0s]

Mutta tätä ap ehkä tarkoittikin, että miten ihmeessä jotkut ihmiset kokevat about jokaisen vastaan tulevan kanssa sen vasta rakastumisen huuman


Esim itse en todellakaan "huumaannu" jokaisesta miehestä, mutta ei se silti estä harrastamasta seksiä tai tapailemasta, mutta en mää silti yhteen muuttais enkä julkasis facebuukissa että "kihloissa"

Mutta toiset on semmosia, joka kerta (muka) ollaan niiiiiiiiin Rakastuneita

Jaa-a, tosiaan.

Mulle niitä samantien huumaannuttavia miehiä on tullut vastaan tasan kaksi.

 

[Elena777]

Esim itse en todellakaan "huumaannu" jokaisesta miehestä, mutta ei se silti estä harrastamasta seksiä tai tapailemasta, mutta en mää silti yhteen muuttais enkä julkasis facebuukissa että "kihloissa"

Mä rakastun hitaasti ja hiljaa...koska rakastun sitten kunnolla ja se vasta pelottavaa on...koska riski tulla rikotuksi on niin suuri.

 

[Elena777]

Jaa-a, tosiaan.

Mulle niitä samantien huumaannuttavia miehiä on tullut vastaan tasan kaksi.

Mulla 1

 

[Aqela]

Mä rakastun hitaasti ja hiljaa...koska rakastun sitten kunnolla ja se vasta pelottavaa on...koska riski tulla rikotuksi on niin suuri.

Niinpä

 

[vierailija]

naisilla se on niin helppoa, nappaa jonosta vaan parhaimman

toista se on äijjänrohjakkeilla

 

[Aqela]

naisilla se on niin helppoa, nappaa jonosta vaan parhaimman

toista se on äijjänrohjakkeilla

Ei se ny niin helppoa ole. Miestä niin vaan napata.

 

[Elena777]

naisilla se on niin helppoa, nappaa jonosta vaan parhaimman

toista se on äijjänrohjakkeilla

Ei se noin kaikilla mene..mulla kestää pitkä aika luottaa ja rakkaus liittyy luottamiseen paljo, eikä kumpaakaan ole hirveesti annettu viime aikoina...tai no ehkä jo vähän...kai.

 

[vierailija]

Mulla 1

Niin

 

[Elena777]

Niin

Niin, sinä sitä taas et tiiä kenestä on kyse...

 

[vierailija]

Niin, sinä sitä taas et tiiä kenestä on kyse...

En tiedäkään, mitä sitten?

Tarkoitin kommentillani, että myös minulla on vain yksi todellinen käpynen

 

[vierailija]

Äijänä voesin ottaa ihan melkeen kenet tahansa naasen emännäksi.

 

[AivanSama]

Kuten tulikin esiin nuo tunnemetsästäjät, jotka ratsastaa suhteesta toiseen. Eipä heidän rakkauselämä ole kummoinen. Tajuan kyllä ap tilanteesi. Pitkään sinkkuna ollessani olen huomannut saman ilmiön. Huumaa haetaan, mutta parisuhdetta ei.

Tarkoitatko sarjaseurustelijoita? Niitä, joilla on jo uusi katsottuna ennenkuin vanha heivataan?

Mitä tulee viimeiseen lauseeseesi, niin voisin sanoa, että aikoinaan olin itse herkkä ihastumaan, mutta mielenkiintoni ihmiseen lopahti vielä herkemmin. En todellakaan hakenut parisuhdetta parisuhteen vuoksi. Sinä päivänä, kun tapasin mieheni, minä halusin olla hänen kanssaan. En oikeastaan vieläkään voi sanoa, että olisin koskaan halunnut parisuhdetta. Minä vain en halunnut olla ilman miestäni.

 

[AivanSama]

Itsellä taas ei todellakaan tunteet synny ihan tosta noin vaan, saattaisin olla useitakin vuosia sinkkuna - jopa niin, että HALUAISIN löytää jonkun, mutta en vaan löydä! Eli että joko en itse kiinnostu tai sitten oma kiinnostukseni kohde ei kiinnostu minusta. Ja ulkonäkö tai ikävä luonne ei ole minun kohdallani syy. No, on tuo kertomani esimerkki hyvännäköinen ja karismaattinen tyyppi, että en siis sitä ihmettele, että hän seuraa saa. Mutta SILTI. Miksi jotkut ihastuvat/rakastuvat niin paljon helpommin ja miksi joillain aina alkaa tuosta vaan uusi suhde - ja sitten toisilla taas se rakastuminen on enemmänkin poikkeus kuin sääntö, eikä todellakaan jokaisen tavatun ihmisen kanssa synny mitään sen kummempaa juttua.

Jokaisella on henkilökohtainen mielipide toisen ihmisen luonteesta ja ulkonäöstä. Se mikä sinun silmääsi näyttää hyvälle ja epäikävälle, voi toiselle olla täysin muuta.

 

[.....]

Ehkä syynä osalla ainakin on se, että he eivät oleta rakkauden aina syntyvän kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan käsittävät, että se rakkaus voi syntyä vähitellen hitaammin. Tällöin sitä helpommin antaa ihmisille ja itselleen mahdollisuuden tutustua aoimemmin/hitaammin uusiin tyyppeihin.

Itse ainakin olen aikoinani tapaillut lyhyitä aikoja monenkin kanssa, koska eihän sitä nyt voi parin tapaamisen jälkeen vielä tietää, millainen toinen oikeasti on ja miten sopii kanssani yhteen. Toki joidenkin kanssa tietää heti, että ei tulla toimeen, mutta monesti ihmiset paljastuvat aivan erilaisiksi, kuin mitä ensi näkemältä kuvittelisi.

Mutta jotkut tosiaan alkavat heti ensitreffeillä miettimään, että "onko tämä nyt SE OIKEA" ja "menemmeköhän jonain päivänä naimisiin" jne. jne..
Tuollaisesta tulee vain liikaa paineita ja stressiä, eikä kunnon avoimelle tutustumiselle ole edes mahdollisuuksia.

 

[.....]

Tarkoitatko sarjaseurustelijoita? Niitä, joilla on jo uusi katsottuna ennenkuin vanha heivataan?

Mitä tulee viimeiseen lauseeseesi, niin voisin sanoa, että aikoinaan olin itse herkkä ihastumaan, mutta mielenkiintoni ihmiseen lopahti vielä herkemmin. En todellakaan hakenut parisuhdetta parisuhteen vuoksi. Sinä päivänä, kun tapasin mieheni, minä halusin olla hänen kanssaan. En oikeastaan vieläkään voi sanoa, että olisin koskaan halunnut parisuhdetta. Minä vain en halunnut olla ilman miestäni.

Sama täällä. Helposti ihmisestä luo mielikuvan, johon ihastuu. Mutta kun todellisuus paljastuu, mielenkiinto loppuu.
Ja joistain tyypeistä tietää sitten heti, että "tästä tulee hyvä juttu", oli kyse sitten romanttisesta suhteesta tai kaverista.
Toisaalta sitten taas joissain tyypeissä on vain jotain sellaista fyysistä vetovoimaa, että heti ensitapaamisella haluaisi tutustua heihin ainakin fyysisellä tasolla, jos ei muuten

 

[.....]

Ei se noin kaikilla mene..mulla kestää pitkä aika luottaa ja rakkaus liittyy luottamiseen paljo, eikä kumpaakaan ole hirveesti annettu viime aikoina...tai no ehkä jo vähän...kai.

Samaa mieltä tuosta, että rakkaus ja luottamus ottavat pitkän ajan. Siksi onkin ihan hyvä tapailla kevyemminkin erilaisia ihmisiä, tutustua heihin ja ajan kanssa katsoa, tuleeko siitä mitään sen kummempaa vai ei.

Monet väittävät, että suhteen alkuajat ovat niitä parhaita, mutta itse olen eri mieltä. Toki silloin on sitä sellaista ihanaa ihastumisen huumaa, mutta kun silloin juuri ei tunne sitä toista, ei todellakaan voi täysin luottaa toiseen, joten se sellainen syvempi rakastuminen ylipäänsä on vaikeaa.

 

[vierailija]

Jokaisella on henkilökohtainen mielipide toisen ihmisen luonteesta ja ulkonäöstä. Se mikä sinun silmääsi näyttää hyvälle ja epäikävälle, voi toiselle olla täysin muuta.

Onhan tämä totta. Tarkoitinkin nyt lähinnä sitä, että ei ole yleensä koskaan ongelmia tulla toimeen ihmisten kanssa, ei ole pinttyneitä tapoja tai käyttäytymismalleja, joilla kuormittaisi ihmissuhteita jne. Eli olen tyyppi, joka tutustuu helposti uusiin ihmisiin, jolla on kavereita ja ystäviä, ja esim. työkuvioissa syntyy luontevasti hyviä ihmissuhteita. Ja sitten se, että aiemmissa suhteissa ei ole ollut ongelmia vaikka vuorovaikutuksessa tai miten toimin toisen kanssa, jne. Tällaisia asioita. Tottahan kaikilla on oma makunsa jne, mutta tarkoitin siis sitä, etten esim. ole tyly, töykeä, itsekeskeinen tms, mikä voisi karkottaa ihmisiä.

Ja mitä ulkonäköön tulee, niin sehän on AINA mieltymyskysymys myös. Mutta siis ei ole sellaista, mikä voisi olla turn off monelle, tai sitten toisaalta tuskin olen mikään mitään sanomattomankaan näköinen.

Ja siis kyse ei ole siitä, etteikö KUKAAN koskaan kiinnostuisi minusta. Niitä kiinnostuneita on ollut. Mutta usein menee just ristiin, että juuri ne harvat eivät ole kiinnostuneet, joista minä olisin pitänyt, mutta sitten sellaiset ovat saattaneet kiinnostua, jotka ovat kyllä ihan kivoja, mutta eivät vaan SYTYTÄ.

Hain tällä kysymykselläni siis juuri sitä, että jos vaikka nyt minun ja tämän toisen ero ei johtuisi luonteesta tai ulkonöstä, vaan jostain muusta, niin miten joku aina onnistuu ihastumaan ja löytämään jonkun - kun itsekin saattaisin tykätä just siitä huumasta, mutta SILTI en huumaannu kenestäkään edes huuman vuoksi! Tai no, siis en melkein kenestäkään ja melkein koskaan.

Ja tuo toinen henkilö on vain esimerkki, jonka satun tuntemaan. Mutta onhan niitä muitakin. Jotkut tuntuvat aina heti löytävän kumppanin, sitten vaikka itsellä saattaisi mennä vuosia, jopa vuosikausia, että löytyisi sellainen, jonka kanssa ihastus ja hullaantuminen olisi molemminpuolista.