Miten joku voi olla niin itsekäs ettei halua että lapsella on koti toisen luona?

[Ultramariini]

Meillä on exän kanssa välimatkaa n 300m, molemmat kodit on melkein samanlaisiakin

Lapsille on omat huoneet, tavarat ja vaatteet molemmissa paikoissa. Ja ihan älyttömän hyvä juttu, että tuntevat olonsa kotoisaksi molemmissa paikoissa =)

tuollainen kuulostaakin ideaalilta eronjälkeistilanteelta.
Ja ilmeisesti olette kommunikointikykyisissä väleissä tämän exän kanssa.

 

[Kowalski]

Kowalski sanoi että pitää olla yksi oikea koti - tästä voi sitten päätellä että etän koti on vääränlainen.

Oikein kovasti vääntämällä ja rivien väliin kaikenlaista kuvittelemalla voi toki tehdä vaikka mitä päätelmiä :flower:

 

[Ultramariini]

Lapsen tulisi toki olla etävanhemman luonakin kuin kotonaan, elää siellä ihan samanlaisena perheen jäsenenä kuin nekin jotka siellä vakituisesti asuu, jne.

Mutta minusta lapsella pitää silti olla yksi oikea koti = en kannata vuoroviikkosysteemejä.

Millä tavalla se etän koti on vääränlainen?

ei kai kyse ollut etävanhemman kodin vääränlaisuudesta, eikä siitä, etteikö lapsi saisi olla siellä kuin kotonaan.

Kowalski sanoi että pitää olla yksi oikea koti - tästä voi sitten päätellä että etän koti on vääränlainen.

päätellä voi kaikenlaista. Itse en tehnyt lukemalla samaa tekstiä samaa päätelmää.

 

[Vieras]

Kowalski sanoi että pitää olla yksi oikea koti - tästä voi sitten päätellä että etän koti on vääränlainen.

Oikein kovasti vääntämällä ja rivien väliin kaikenlaista kuvittelemalla voi toki tehdä vaikka mitä päätelmiä :flower:

No, kuinka paljon itse tapaisit lapsia jos teille tulisi ero? Missä siis menee se raja että on liian paljon etävanhemman kanssa?

 

[dfdf]

En itsekään haluaisi rampata kahden kodin väliä. Enkä halunnut lapsenakaan. Parempi oli asua äidin kanssa yhdessä kodissa. Olisi ollut liian stressaavaa asua puolet ajasta isän luona. Isässä ei ollut mitään vikaa. Yksi koti vain on selkeämpi ratkaisu.

 

[Huspati Huta]

Lapsen tulisi toki olla etävanhemman luonakin kuin kotonaan, elää siellä ihan samanlaisena perheen jäsenenä kuin nekin jotka siellä vakituisesti asuu, jne.

Mutta minusta lapsella pitää silti olla yksi oikea koti = en kannata vuoroviikkosysteemejä.

Millä tavalla se etän koti on vääränlainen?

ei kai kyse ollut etävanhemman kodin vääränlaisuudesta, eikä siitä, etteikö lapsi saisi olla siellä kuin kotonaan.

Kowalski sanoi että pitää olla yksi oikea koti - tästä voi sitten päätellä että etän koti on vääränlainen.

päätellä voi kaikenlaista. Itse en tehnyt lukemalla samaa tekstiä samaa päätelmää.

Minä mielsin sanan oikea tarkoittamaan samaa kuin varsinainen tai pääasiallinen.

 

[Kowalski]

No, kuinka paljon itse tapaisit lapsia jos teille tulisi ero? Missä siis menee se raja että on liian paljon etävanhemman kanssa?

Lapset asuisivat mun kanssani, ja isä tapaisi heitä toivottavasti usein.

Liian paljon tuskin voi etävanhemman kanssa olla - paitsi ehkä se tilanne, jos lapsi ei näe ns. lähivanhempaansa juuri koskaan, olisi jo liikaa. Samaan tapaan kuin tilanne, missä lapsi ei näe etävanhempaa juuri koskaan, on ikävä.

 

[tike]

Meillä on exän kanssa välimatkaa n 300m, molemmat kodit on melkein samanlaisiakin

Lapsille on omat huoneet, tavarat ja vaatteet molemmissa paikoissa. Ja ihan älyttömän hyvä juttu, että tuntevat olonsa kotoisaksi molemmissa paikoissa =)

tuollainen kuulostaakin ideaalilta eronjälkeistilanteelta.
Ja ilmeisesti olette kommunikointikykyisissä väleissä tämän exän kanssa.

Kommunikointi on tekstiviesti asteella "Mistäs lapset löytyy leikkimästä, tulen kohta töistä". Mutta parempi sekin, kuin ei mitään.
Ja mielestäni ollaan tehty lapsille se paskimmista paskoin temppu eroamalla, hajottamalla heiltä se, mitä heillä oli. Luojan kiitos lapset on selviytyjiä ja arki on sujunut. Äärettömän tärkeää, että näkevät isäänsä säännöllisesti ja pääsevät fillareilla liikkumaan molempien luona.

 

[Vieras]

No, kuinka paljon itse tapaisit lapsia jos teille tulisi ero? Missä siis menee se raja että on liian paljon etävanhemman kanssa?

Lapset asuisivat mun kanssani, ja isä tapaisi heitä toivottavasti usein.

Liian paljon tuskin voi etävanhemman kanssa olla - paitsi ehkä se tilanne, jos lapsi ei näe ns. lähivanhempaansa juuri koskaan, olisi jo liikaa. Samaan tapaan kuin tilanne, missä lapsi ei näe etävanhempaa juuri koskaan, on ikävä.

Mitä eroa on asumisella ja tapaamisella? Jos isä tapaisi usein niin sehän tarkoittaisi että lapsilla olisi kaksi kotia? Vai tapaisiko isä niitä lapsia siellä leikkipuistossa tai parkkiksella? Voi talvella olla aika kylmä

 

[Vieras]

No, kuinka paljon itse tapaisit lapsia jos teille tulisi ero? Missä siis menee se raja että on liian paljon etävanhemman kanssa?

Lapset asuisivat mun kanssani, ja isä tapaisi heitä toivottavasti usein.
.

Entä jos puolisosi ei suostuisi etävanhemmaksi?

 

[Ultramariini]

Meillä on exän kanssa välimatkaa n 300m, molemmat kodit on melkein samanlaisiakin

Lapsille on omat huoneet, tavarat ja vaatteet molemmissa paikoissa. Ja ihan älyttömän hyvä juttu, että tuntevat olonsa kotoisaksi molemmissa paikoissa =)

tuollainen kuulostaakin ideaalilta eronjälkeistilanteelta.
Ja ilmeisesti olette kommunikointikykyisissä väleissä tämän exän kanssa.

Kommunikointi on tekstiviesti asteella "Mistäs lapset löytyy leikkimästä, tulen kohta töistä". Mutta parempi sekin, kuin ei mitään.
Ja mielestäni ollaan tehty lapsille se paskimmista paskoin temppu eroamalla, hajottamalla heiltä se, mitä heillä oli. Luojan kiitos lapset on selviytyjiä ja arki on sujunut. Äärettömän tärkeää, että näkevät isäänsä säännöllisesti ja pääsevät fillareilla liikkumaan molempien luona.

niin. Se on tärkeää. Tuo äskeinen kommentini ideealitilasta, oli vähän tökerö,
toivottavasti en loukannut sillä. Tarkoitin vain sitä, että on hienoa, jos lapset voivat asua noin lähellä molempia vanhempiaan ja heillä on avoimet ovet molempiin koteihin. Ja lyhyt matka kavereille, oli kumman luona vaan.

 

[Kowalski]

Entä jos puolisosi ei suostuisi etävanhemmaksi?

Kyllä se suostuisi, se on meidän tapauksessa ihan päivänselvä asia mitä on turha jossitella.

 

[tike]

Meillä on exän kanssa välimatkaa n 300m, molemmat kodit on melkein samanlaisiakin

Lapsille on omat huoneet, tavarat ja vaatteet molemmissa paikoissa. Ja ihan älyttömän hyvä juttu, että tuntevat olonsa kotoisaksi molemmissa paikoissa =)

tuollainen kuulostaakin ideaalilta eronjälkeistilanteelta.
Ja ilmeisesti olette kommunikointikykyisissä väleissä tämän exän kanssa.

Kommunikointi on tekstiviesti asteella "Mistäs lapset löytyy leikkimästä, tulen kohta töistä". Mutta parempi sekin, kuin ei mitään.
Ja mielestäni ollaan tehty lapsille se paskimmista paskoin temppu eroamalla, hajottamalla heiltä se, mitä heillä oli. Luojan kiitos lapset on selviytyjiä ja arki on sujunut. Äärettömän tärkeää, että näkevät isäänsä säännöllisesti ja pääsevät fillareilla liikkumaan molempien luona.

niin. Se on tärkeää. Tuo äskeinen kommentini ideealitilasta, oli vähän tökerö,
toivottavasti en loukannut sillä. Tarkoitin vain sitä, että on hienoa, jos lapset voivat asua noin lähellä molempia vanhempiaan ja heillä on avoimet ovet molempiin koteihin. Ja lyhyt matka kavereille, oli kumman luona vaan.

Höpsis, sanoit ihan viksusti. Tarkoitin vain, että ei olla ylimpiä ystävyksiä exän kanssa,mutta pärjäillään =)
Ja lapsilla on kaverit ja puuhat ihan kuin ennenkin-se on tärkeää :heart:

 

[Vieras]

Entä jos puolisosi ei suostuisi etävanhemmaksi?

Kyllä se suostuisi, se on meidän tapauksessa ihan päivänselvä asia mitä on turha jossitella.

Mitä siinä vuoroasumisessa sitten tökkii? Sanot että lapset voisivat tavata vaikka kuinka usein - silloinhan siitä tulee pakostikin vuoroasuminen.

 

[Ultramariini]

Entä jos puolisosi ei suostuisi etävanhemmaksi?

Kyllä se suostuisi, se on meidän tapauksessa ihan päivänselvä asia mitä on turha jossitella.

Mitä siinä vuoroasumisessa sitten tökkii? Sanot että lapset voisivat tavata vaikka kuinka usein - silloinhan siitä tulee pakostikin vuoroasuminen.

Entäs jos vanhempien kodit sijaitsevat etäällä toisistaan ja tällainen viikko-viikko systeemi ei toimisi vaikkapa koulumatkojen vuoksi.

 

[Vieras]

Entä jos puolisosi ei suostuisi etävanhemmaksi?

Kyllä se suostuisi, se on meidän tapauksessa ihan päivänselvä asia mitä on turha jossitella.

Mitä siinä vuoroasumisessa sitten tökkii? Sanot että lapset voisivat tavata vaikka kuinka usein - silloinhan siitä tulee pakostikin vuoroasuminen.

Entäs jos vanhempien kodit sijaitsevat etäällä toisistaan ja tällainen viikko-viikko systeemi ei toimisi vaikkapa koulumatkojen vuoksi.

No, eihän silloin onnistu laajat tapaamiset. Kowalski kuitenkin piti hyvänä asiana että olisi laajat tapaamiset. Vähän ontuu tuo logiikka - lapsi saisi olla paljon etän luona mutta ei sittenkään paljon.

 

[vieras]

Lapsen tulisi toki olla etävanhemman luonakin kuin kotonaan, elää siellä ihan samanlaisena perheen jäsenenä kuin nekin jotka siellä vakituisesti asuu, jne.

Mutta minusta lapsella pitää silti olla yksi oikea koti = en kannata vuoroviikkosysteemejä.

Jaa, lapsi menee rikki jos on liian paljon isänsä kanssa?

Kyllä, lapsi voi mennä rikki, jos on liikaa isänsä kanssa. Ainakin meillä voisi näin käydä. Nyt jo joka toinen viikko tapahtuva tapaaminenkin saa lapsen (4v) ihan sekaisin. Täytyy muistaa, että perheitä on erilaisia ja lähivanhemmalla voi olla syynsä, että etä näkee lapsia mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan. Joskus se vaan on lapsen etu.

 

[Neith]

Entä jos puolisosi ei suostuisi etävanhemmaksi?

Kyllä se suostuisi, se on meidän tapauksessa ihan päivänselvä asia mitä on turha jossitella.

Mitä siinä vuoroasumisessa sitten tökkii? Sanot että lapset voisivat tavata vaikka kuinka usein - silloinhan siitä tulee pakostikin vuoroasuminen.

Entäs jos vanhempien kodit sijaitsevat etäällä toisistaan ja tällainen viikko-viikko systeemi ei toimisi vaikkapa koulumatkojen vuoksi.

No, eihän silloin onnistu laajat tapaamiset. Kowalski kuitenkin piti hyvänä asiana että olisi laajat tapaamiset. Vähän ontuu tuo logiikka - lapsi saisi olla paljon etän luona mutta ei sittenkään paljon.

no mie en ikinä suostu viikko-viikko systeemiin mutta haluaisin silti lapsen tapaavan isäänsä usein.. ja tapaamsitahan on ihan kaikenlainen tekeminen aj näkeminen.. oli sitten kyse muutaman tunnin tapaamisesta useisiin päiviin..
mun lapsella on1 koti ja se on täällä mun luona, lapsi käy isällään isän kodissa (jossa jakaa huoneen äitipuolen lapsen kanssa)

 

[Vieras]

no mie en ikinä suostu viikko-viikko systeemiin mutta haluaisin silti lapsen tapaavan isäänsä usein.. ja tapaamsitahan on ihan kaikenlainen tekeminen aj näkeminen.. oli sitten kyse muutaman tunnin tapaamisesta useisiin päiviin..
mun lapsella on1 koti ja se on täällä mun luona, lapsi käy isällään isän kodissa (jossa jakaa huoneen äitipuolen lapsen kanssa)

Millä tavalla nuo tapaamiset poikkeaa asumisesta? Lapsihan näkee ja tekee kaikenlaista lähivanhemmankin kanssa - koetko siis että tapaat lastasi kun hän on luonasi? Entä jos lapsi kokee isän kodin kodikseen, onko se paha asia?

 

[Vieras]

Mua kiinnostaisi kanssa, kuinka usein äidit haluaisivat etävanhempina viettää aikaa lastensa kanssa. Siis ihan oletuksena, että äidistä tulisi etävanhempi...

 

[Vieras]

Mua kiinnostaisi kanssa, kuinka usein äidit haluaisivat etävanhempina viettää aikaa lastensa kanssa. Siis ihan oletuksena, että äidistä tulisi etävanhempi...

Luultavasti haluaisivat että etä on jatkuvassa valmiustilassa, jos tulee menoja voi viskata lapsen etälle. Maksimielarit ja lapsivapaa elämä - ja kuitenkin niin että lapsen ainoa, pääasialline ja vakituinen koti on äidin luona. Isän luona kyläillään

 

[Neith]

no mie en ikinä suostu viikko-viikko systeemiin mutta haluaisin silti lapsen tapaavan isäänsä usein.. ja tapaamsitahan on ihan kaikenlainen tekeminen aj näkeminen.. oli sitten kyse muutaman tunnin tapaamisesta useisiin päiviin..
mun lapsella on1 koti ja se on täällä mun luona, lapsi käy isällään isän kodissa (jossa jakaa huoneen äitipuolen lapsen kanssa)

Millä tavalla nuo tapaamiset poikkeaa asumisesta? Lapsihan näkee ja tekee kaikenlaista lähivanhemmankin kanssa - koetko siis että tapaat lastasi kun hän on luonasi? Entä jos lapsi kokee isän kodin kodikseen, onko se paha asia?

tapaamiset poikkeaa vakituiesta asumisesta siinä mielessä (ainakin meidän tapauksessa) että täällä mun luona kaikki on pojan omaa, huone, tavarat jne.. isän luona ne on sen toisen lapsen tai yhteisiä
tämä on se koti missä lapsi on kasvanut 5kk ikäisestä lähtien.. tämä on ser paikka missä viettää 90% ajastaan ja mikä on virallisesti ilmoitettu lapsen asuinpaikaksi..
tapaamisen ja asumisen erotus on se että kun lapsi asuu täällä niin perusolettamus on se että olen lapsen kanssa ja lapselle järjestetään hoitoa/kyläilyjä tarpeen vaatiessa (työ ym) mutta isä tapaa lastaan kun se on hänen aikatauluihin sopivaa.. eli mä järjestän elämisen sen mukaan että mulla on lapsi, isä järjestää lapsen tapaamiset sen mukaan miten muulta elämältään ehtii.. siinä on se ero..
jos lapsi kokee isän kodin omaksi kodikseen niin en mä siitä pahastu, vähäbn ehkä ihmettelen

 

[Neith]

Mua kiinnostaisi kanssa, kuinka usein äidit haluaisivat etävanhempina viettää aikaa lastensa kanssa. Siis ihan oletuksena, että äidistä tulisi etävanhempi...

Luultavasti haluaisivat että etä on jatkuvassa valmiustilassa, jos tulee menoja voi viskata lapsen etälle. Maksimielarit ja lapsivapaa elämä - ja kuitenkin niin että lapsen ainoa, pääasialline ja vakituinen koti on äidin luona. Isän luona kyläillään

mä en ikinä suostuis etävanhemmaksi.. mutta jos olisi pakko tila niin koittaisin tavata lasta mahdollisimman usein.. yhteistä aikaa vaikka alpsi ei välttämättä tulisi mun luokse (jätskillä käynti, kouluun vienti jne) ja tietsyti sovittu määrä pidempiä tapaamisia..

 

[Erolapsen äiti]

Meillä lapsella on etän luona koti - siis oma sänky, vaatteita, leluja jne. Jos etällä on menoja hän kysyy ensin minulta jos sopii vaihtaa mutta jos ei sovi niin hän hankkii hoitajan menojensa ajaksi. Lapsi ei mene tapaamaan isäänsä vaan hän asuu osan ajastaan isän luona. Exäni onkin hyvä isä

 

[Tallu -]

Ap, hyvä juttu, että mietit tätä asiaa vieläkin ja kyselet mielipiteitä ja kokemuksia laajemminkin. Taannoinhan me tästä pitkästi keskustelimme