Miten joku voi olla niin itsekäs ettei halua että lapsella on koti toisen luona?

[Vieras]

Vaahdotaan suu valkoisena siitä että lapsella pitää olla yksi koti eikä ollenkaan ajatella asiaa lapsen kannalta. Miksei lapsi saisi olla kuin kotonaan toisen vanhemman luona, siellä olisi tutut rutiinit ja tavarat? Onko joku pelko siitä ettei olekaan se tärkein vanhempi vai mistä tämä yhden kodin vimma syntyy?

 

[Äitipuoli]

Tosi hyvä kysymys! Äitipuolena olen välillä miettinyt, että mitä haitallista lapselle voi olla siitä, että isänkin luona eletään tavallista perhe-elämää... Eikö se ole parempi kaikkien kannalta jos lapsella on turvallisia ja rakastavia aikuisia ympärillä ja kaksi toimivaa kotia kun kerran vanhemmat eivät asu yhdessä! Kun elämästä ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan on hyvä jos lapsella on hyvät tukiverkostot olemassa. Meillä on hankittuna miehen esikoiselle vaatteet, oma sänky, pöytä, leluja, kirjoja jne. Ei tarvitse kuskata kamoja edes takaisin ja lapsesta tuntuu siltä että on ihan oikeasti toisessa kodissa. Lapsen äidillä on ollut vaikeuksia ymmärtää miksi näin, mutta me haluamme sekä miehen esikoisen että muidenkin lasten takia luoda tiiviin perheen myös tänne. Se on tärkeää jo sisarussuhteiden muodostumisen kannaltakin.

 

[veera]

Eiköhän se ole paljon etävanhemmastakin kiinni, voiko hänen ktiaan ylipäätään kutsua lapsen kodiksi. Meillä ainakin on niin, että siellä ei ole kunnon sänkyä eikä omaa soppea lapselle, jonkun verran leluja löytyy. Mitään lapsen tavaroita (vaatteita tms) ei myöskään ole siellä valmiiksi odottamassa. Ja nämä ovat etävanhemman tekemiä valintoja.

Tällaisessa tilanteessa en kyllä voisi sanoa, että lapsella olisi siellä koti. Hän menee sinne kyläreissulle ja yökylään.

 

[Kowalski]

Lapsen tulisi toki olla etävanhemman luonakin kuin kotonaan, elää siellä ihan samanlaisena perheen jäsenenä kuin nekin jotka siellä vakituisesti asuu, jne.

Mutta minusta lapsella pitää silti olla yksi oikea koti = en kannata vuoroviikkosysteemejä.

 

[vieras]

Eiköhän se ole paljon etävanhemmastakin kiinni, voiko hänen ktiaan ylipäätään kutsua lapsen kodiksi. Meillä ainakin on niin, että siellä ei ole kunnon sänkyä eikä omaa soppea lapselle, jonkun verran leluja löytyy. Mitään lapsen tavaroita (vaatteita tms) ei myöskään ole siellä valmiiksi odottamassa. Ja nämä ovat etävanhemman tekemiä valintoja.

Tällaisessa tilanteessa en kyllä voisi sanoa, että lapsella olisi siellä koti. Hän menee sinne kyläreissulle ja yökylään.

Tässä voi olla sekin tilanne, että jos isä maksaa äidille elatusmaksua niin isän tuloilla ei ehkä niin vaan ylläpidetä sellaista elintasoa millä lapselle kustannetaan myös isän luo oma huone ja kaikki tavarat. Äiti saa lisäksi myös lapsilisät.

Yrittäkää vähän nähdä sen etävanhemmankin tilannetta. Tulee muuten aika kalliiksi kalustaa yhdelle miehelle kolmio sitä silmälläpitäen että lapsi on siellä joka toinen viikonloppu, ja hänelle on kaikki tavarat ja vaatteet myös isän luona.

 

[BootyPeppi]

Sehän olisi kaikkein paras lapsen kannalta, että todellakin olisi se yksi koti jossa on kaikki mitä hän tarvitsee, vanhemmat vain muuttaa vuoroviikoin esimerkiksi sinne asuntoon missä lapsi on. Siinä on lapsella pysyvyyttä ja turvaa kun mikään ei muutu kuin se, että vourotellen voi olla isän ja äidin kanssa.
Mutta toinen vaihtoehto tietenkin on se, että on ne kaksi kotia johon lapsi on tervetullut.

 

[toinen äp]

Tosi hyvä kysymys! Äitipuolena olen välillä miettinyt, että mitä haitallista lapselle voi olla siitä, että isänkin luona eletään tavallista perhe-elämää... Eikö se ole parempi kaikkien kannalta jos lapsella on turvallisia ja rakastavia aikuisia ympärillä ja kaksi toimivaa kotia kun kerran vanhemmat eivät asu yhdessä! Kun elämästä ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan on hyvä jos lapsella on hyvät tukiverkostot olemassa. Meillä on hankittuna miehen esikoiselle vaatteet, oma sänky, pöytä, leluja, kirjoja jne. Ei tarvitse kuskata kamoja edes takaisin ja lapsesta tuntuu siltä että on ihan oikeasti toisessa kodissa. Lapsen äidillä on ollut vaikeuksia ymmärtää miksi näin, mutta me haluamme sekä miehen esikoisen että muidenkin lasten takia luoda tiiviin perheen myös tänne. Se on tärkeää jo sisarussuhteiden muodostumisen kannaltakin.

Peesi!!! Meilläkin on tärkeää että lapsi on rakastettu täälläkin kodissaan ja tämä on hänelle KOTI eikä mikään viikonlopun kyläilypaikka. Lapsella on kaikki omat vaatteensa, tavaransa, jopa harrastuksensa täällä ja ennenkaikkea rakastavat vanhemmat myös etävanhempina plus läheinen suhde sisareensa.

 

[veera]

Eiköhän se ole paljon etävanhemmastakin kiinni, voiko hänen ktiaan ylipäätään kutsua lapsen kodiksi. Meillä ainakin on niin, että siellä ei ole kunnon sänkyä eikä omaa soppea lapselle, jonkun verran leluja löytyy. Mitään lapsen tavaroita (vaatteita tms) ei myöskään ole siellä valmiiksi odottamassa. Ja nämä ovat etävanhemman tekemiä valintoja.

Tällaisessa tilanteessa en kyllä voisi sanoa, että lapsella olisi siellä koti. Hän menee sinne kyläreissulle ja yökylään.

Tässä voi olla sekin tilanne, että jos isä maksaa äidille elatusmaksua niin isän tuloilla ei ehkä niin vaan ylläpidetä sellaista elintasoa millä lapselle kustannetaan myös isän luo oma huone ja kaikki tavarat. Äiti saa lisäksi myös lapsilisät.

Yrittäkää vähän nähdä sen etävanhemmankin tilannetta. Tulee muuten aika kalliiksi kalustaa yhdelle miehelle kolmio sitä silmälläpitäen että lapsi on siellä joka toinen viikonloppu, ja hänelle on kaikki tavarat ja vaatteet myös isän luona.

Omalta kohdaltani tiedän varsin hyvin, ettei kyse ole rahasta vaan halusta. Ymmärrän totta kai, ettei pieneen asuntoon välttämättä mahdu suurempia juttuja ja ehkä ei ole järkevää hankkia joka toisen viikomlopun takia vaatteita ym, mutta kyllä nyt ajattelisin, että pyyhe ja yöpuku voisivat olla sellaiset joita "varakodista" löytyisi jos sitä haluaisi kodiksi kutsua.

 

[Vieras]

Lapsen tulisi toki olla etävanhemman luonakin kuin kotonaan, elää siellä ihan samanlaisena perheen jäsenenä kuin nekin jotka siellä vakituisesti asuu, jne.

Mutta minusta lapsella pitää silti olla yksi oikea koti = en kannata vuoroviikkosysteemejä.

Jaa, lapsi menee rikki jos on liian paljon isänsä kanssa?

 

[alma]

Lapsen tulisi toki olla etävanhemman luonakin kuin kotonaan, elää siellä ihan samanlaisena perheen jäsenenä kuin nekin jotka siellä vakituisesti asuu, jne.

Mutta minusta lapsella pitää silti olla yksi oikea koti = en kannata vuoroviikkosysteemejä.

Jaa, lapsi menee rikki jos on liian paljon isänsä kanssa?

Missä tuossa luki, että isän luona sinä sisälukutaidon helmi?

 

[Vieras]

Lapsen tulisi toki olla etävanhemman luonakin kuin kotonaan, elää siellä ihan samanlaisena perheen jäsenenä kuin nekin jotka siellä vakituisesti asuu, jne.

Mutta minusta lapsella pitää silti olla yksi oikea koti = en kannata vuoroviikkosysteemejä.

Jaa, lapsi menee rikki jos on liian paljon isänsä kanssa?

Missä tuossa luki, että isän luona sinä sisälukutaidon helmi?

No, meneekö lapsi rikki jos on paljon äidin ja isän kanssa? Kuinka paljon maksimissaan lapsi saa tavata toista vanhempaansa?

 

[Jep]

Sehän olisi kaikkein paras lapsen kannalta, että todellakin olisi se yksi koti jossa on kaikki mitä hän tarvitsee, vanhemmat vain muuttaa vuoroviikoin esimerkiksi sinne asuntoon missä lapsi on. Siinä on lapsella pysyvyyttä ja turvaa kun mikään ei muutu kuin se, että vourotellen voi olla isän ja äidin kanssa.
Mutta toinen vaihtoehto tietenkin on se, että on ne kaksi kotia johon lapsi on tervetullut.

Aika harvalla ex-perheellä on varaa pitää kolmea asuntoa = yhtä jossa lapsi asuu ja jossa vanhemmat on vuoroviikoin, sekä molemmille vanhemmille sitä omaa asuntoa jossa he ovat muut ajat.

 

[minna]

Eiköhän se ole paljon etävanhemmastakin kiinni, voiko hänen ktiaan ylipäätään kutsua lapsen kodiksi. Meillä ainakin on niin, että siellä ei ole kunnon sänkyä eikä omaa soppea lapselle, jonkun verran leluja löytyy. Mitään lapsen tavaroita (vaatteita tms) ei myöskään ole siellä valmiiksi odottamassa. Ja nämä ovat etävanhemman tekemiä valintoja.

Tällaisessa tilanteessa en kyllä voisi sanoa, että lapsella olisi siellä koti. Hän menee sinne kyläreissulle ja yökylään.

No nää on sit ihan eri asioita jos toinen vanhempi ei oo siinä mukana. Mä en vois esim meillä kuvitellakkaa, että eron tullessa meistä kumpikaan suostuis, että näkis lapsia vaan joka toinen viikonloppu.

 

[Vieras]

Sehän olisi kaikkein paras lapsen kannalta, että todellakin olisi se yksi koti jossa on kaikki mitä hän tarvitsee, vanhemmat vain muuttaa vuoroviikoin esimerkiksi sinne asuntoon missä lapsi on. Siinä on lapsella pysyvyyttä ja turvaa kun mikään ei muutu kuin se, että vourotellen voi olla isän ja äidin kanssa.
Mutta toinen vaihtoehto tietenkin on se, että on ne kaksi kotia johon lapsi on tervetullut.

Aika harvalla ex-perheellä on varaa pitää kolmea asuntoa = yhtä jossa lapsi asuu ja jossa vanhemmat on vuoroviikoin, sekä molemmille vanhemmille sitä omaa asuntoa jossa he ovat muut ajat.

Niin, ja lapsille tulee helposti aika turvaton olo jos asuvat keskenään ja vanhemmat käyvät siellä kylässä. Aikuiset tekevät ja ylläpitävät kodin ja lapset asuvat vanhempiensa luona - ei päinvastoin.

 

[vieras]

Meillä on tällä hetkellä se järjestys, että exä käy täällä lasta tapaamassa, sillä kun ei ole sellaista kämppää minne voisi lapsen pitemmäksi aikaa ottaa ja sen tulen tietämään, että exä ei mitään tuolle lapselle osta, ainakaan mitään vaatteita sun muita, se odottaa ja tulee aina odottamaan, että jos ja kun lapsi sinne menee yöksi tai pariksi, niin minä pakkaan kaiken tarvittavan mukaan. Jotain leluja siellä tietysti on, mutta ei muuta.

Joten paras ratkaisu meille on se, että lapsella on 1 koti mun luona ja tapaa isäänsä aina silloin tällöin kun isälle sopii. Etenkin nyt kun vielä tää toinen syntyy, niin minä tulen olemaan kotona ja exä joutuu tämän nuoremman vuoksi kyläilemään mun luona suht useaan, jos haluaa nuorempaa lastaan nähdä ensi alkuun.

 

[vieras]

Lapsen tulisi toki olla etävanhemman luonakin kuin kotonaan, elää siellä ihan samanlaisena perheen jäsenenä kuin nekin jotka siellä vakituisesti asuu, jne.

Mutta minusta lapsella pitää silti olla yksi oikea koti = en kannata vuoroviikkosysteemejä.

Mä olen samaa mieltä. Meidän esikoinen käy isällään joka toinen viikonloppu ja lomilla pitempiä aikoja. Sillä on siellä omat vaatteet, ei tarvi kuljetella mukana. Sille on tehty sinne myös oma huone ja on siellä ihan kuin perheenjäsen ja elää kuin kotonaan, niinhän sen kuuluis ollakin.

Mutta nuoremmat sitten... ne ei todellakaan elä kuin kotonaan isällään, kaikki leluja myöten pitää viedä mukana, lapset ei oikein edes viihdy siellä. Käyvät harvoin ja tämä on isän toive.

 

[Vieras]

Lapsen tulisi toki olla etävanhemman luonakin kuin kotonaan, elää siellä ihan samanlaisena perheen jäsenenä kuin nekin jotka siellä vakituisesti asuu, jne.

EIkö etälapsi sitten asu vakituisesti siellä etän luona?

 

[Vieras]

Lapsen tulisi toki olla etävanhemman luonakin kuin kotonaan, elää siellä ihan samanlaisena perheen jäsenenä kuin nekin jotka siellä vakituisesti asuu, jne.

EIkö etälapsi sitten asu vakituisesti siellä etän luona?

 

[Äiti]

Lapsen tulisi toki olla etävanhemman luonakin kuin kotonaan, elää siellä ihan samanlaisena perheen jäsenenä kuin nekin jotka siellä vakituisesti asuu, jne.

Mutta minusta lapsella pitää silti olla yksi oikea koti = en kannata vuoroviikkosysteemejä.

Ai. Meillä on ainakin vuoroviikkosysteemi toiminut tosi hyvin, lapset 11- ja 13-vuotiaat, tosin asutaan kyllä miehen kanssa noin kilometrin päässä toisistamme.

 

[Eronnut]

Lapsen tulisi toki olla etävanhemman luonakin kuin kotonaan, elää siellä ihan samanlaisena perheen jäsenenä kuin nekin jotka siellä vakituisesti asuu, jne.

Mutta minusta lapsella pitää silti olla yksi oikea koti = en kannata vuoroviikkosysteemejä.

Millä tavalla se etän koti on vääränlainen?

 

[Kowalski]

Jaa, lapsi menee rikki jos on liian paljon isänsä kanssa?

En tajua, miten tuosta sai väännettyä että lapsi menisi rikki jos on liian paljon isänsä kanssa.

Mun mielipide on silti se, että lapsella kuuluu olla yksi koti, yksi päiväkoti/koulu, jne. En ikimaailmassa lähtisi omien lasteni kanssa mihinkään viikko-viikko-juttuihin.

Ja joku kysyi, eikö lapsi asu vakituisesti etävanhemman luona; ei, ei asu. Lähivanhemman luonahan lapsi asuu vakituisesti.

 

[tike]

Meillä on exän kanssa välimatkaa n 300m, molemmat kodit on melkein samanlaisiakin

Lapsille on omat huoneet, tavarat ja vaatteet molemmissa paikoissa. Ja ihan älyttömän hyvä juttu, että tuntevat olonsa kotoisaksi molemmissa paikoissa =)

 

[Vieras]

No tietysti pitää olla yksi koulu/päiväkoti mutta jos vanhemmat asuvat eri kodissa niin kai lapsella on oikeus asua kummassakin kodissa? Mistä päättelet ettei etälapsi asu vakituisesti etän luona? Tuolla logiikalla lapsi ei asu myöskään vakituisesti lähin luona kun on välillä siellä toisessa kodissa.

Et siis lähtisi viikko-viikko-juttuihin (voi myös olla muunlaisia kuin viikko-viikko) - kuinka usein sitten haluaisit pitää lapsia luonasi? Joka toinen viikonloppu? Kuinka paljon tapaamisia on "liikaa" sinun mielestä?

 

[Ultramariini]

Lapsen tulisi toki olla etävanhemman luonakin kuin kotonaan, elää siellä ihan samanlaisena perheen jäsenenä kuin nekin jotka siellä vakituisesti asuu, jne.

Mutta minusta lapsella pitää silti olla yksi oikea koti = en kannata vuoroviikkosysteemejä.

Millä tavalla se etän koti on vääränlainen?

ei kai kyse ollut etävanhemman kodin vääränlaisuudesta, eikä siitä, etteikö lapsi saisi olla siellä kuin kotonaan.

 

[Vieras]

Lapsen tulisi toki olla etävanhemman luonakin kuin kotonaan, elää siellä ihan samanlaisena perheen jäsenenä kuin nekin jotka siellä vakituisesti asuu, jne.

Mutta minusta lapsella pitää silti olla yksi oikea koti = en kannata vuoroviikkosysteemejä.

Millä tavalla se etän koti on vääränlainen?

ei kai kyse ollut etävanhemman kodin vääränlaisuudesta, eikä siitä, etteikö lapsi saisi olla siellä kuin kotonaan.

Kowalski sanoi että pitää olla yksi oikea koti - tästä voi sitten päätellä että etän koti on vääränlainen.