miten jättää?

[ava]

Miten olette kertoneet kumppanille, että olisi ahkä parempi jatkaa eloaan yksin? Ahdistaa ja pelottaa itseänikin tuleva muutos, mutta nyt tuntuu, ettei muuta mahdollisuutta ole, vai mitä sanotte?: Olen päälle parikymppinen ja seurustellut kuusi vuotta, teinistä lähtien. Pitkään aikaan seksi ei ole kiinnostanut, eikä muutenkaan mikään hellyys poikaystäväni kanssa, vaikka hän on kiltti ja ihana minulle. Puhuttavaa meillä ei ole, hän ei jaksa kommentoida mitään mitä hänelle sanon, hänellä ei ole mielipidettä mihinkään, eikä hänellä ole minulle koskaan mitään asiaa, vaikka emme olisi nähneet viikkoon, ei hänellä ole mitään asiaa. Tiedän, että hän rakastaa ja haluaisi jatkaa, mutta minusta me olemme vain yhessä, koska on niin helppo jatkaa sitä, mihin on lapsesta asti tottunut. Hän on paras ystäväni ja kaikkea, mutta eihän tällainen ole mistään kotoisin? Olen näiden vuosien aikana ihastunut ohimenevästi useisiin miehiin, ja ihastukset ovat menneet ja tulleet, mutta nyt olen tavannut miehen, jonka kanssa tajusin, että on olemassa sellaisiakin miehiä, joiden kanssa juttua riittää, jotka ovat sosiaalisia (poikaystäväni ei koskaan juttele ystävilleni ja harvoin perheelleni, jos ei suoraan jotain kysytä) ja muutenkin enemmän kaltaisiani. En tämän ihastukseni kanssa ala deittailemaan tms. mutta se vaan herätti minut.

Eli, miten perustelen poikaystävälleni haluavani erota? Seksistä en halua mainita mitään enkä ihastuksestani. Tämä saattaa tulla hänelle täysin yllätyksenä, joten surun tuottaminen tärkeälle ihmiselle ahdistaa.

 

[tiina]

Kyllä sinun tulee vain olla rehellinen ja kertoa asiat niin kuin ne ovat. Eli ettet näe yhteistä tulevaisuutta teille, koska olette mielestäsi enemmän vain ystäviä/kämppiksiä. Ja että haluat jatkossakin kuulla hänen kuulumisensa, mutta yhteistä elämää et pysty jatkamaan. Sinuna myös kertoisin, että olet tavannut miehen, johon olet rakastumassa ja juuri niin haluat tuntea. Sillä jos ja kun alkaisit heti pyörimään uuden miehen kanssa, mies syyllistäisi sinua siitä, että olet jättänyt hänet väärillä perusteilla.
Kerro, kuinka paljon teillä molemmilla on aikaa löytää ihminen, jonka kanssa elämä vielä vuosienkin jälkeen tuntuu ihanalta. Niin sen pitää mennä, vaikka toki arki kuuluu jokaiseen pitkään suhteeseen. Te olette kuitenkin ajautuneet kämppisvaiheeseen ja siitä on paha yrittää päästä uudelleen takaisin rakkausfiiliksiin.

 

[Mirri]

Jos sinulla riittää kärsivällisyyttä, niin voisit tehdä asiasta muutaman viikon mittaisen projektin. Alat siis vähitellen ääneen kyseenalaistaa yhteensopivuuttanne ja epäillä suhteenne onnellisuutta. Pahimmat traumat varmasti jäisi siitä, jos paukautat asian äkkiarvaamatta suoraan. Kun sitten olet jonkin aikaa pohjustanut asiaa, niin on aika kertoa selväsanaisesti asian laita. Näin miehesikin saa hiukan aikaa totutella ajatukseen, eikä suhteen loppuminen välttämättä ole niin suuri shokki. Parhaassa tapauksessa miehesikin on samaa mieltä, että teiltä puuttuu se jokin. Olet itse saanut pohtia asiaa kauan, joten reilua olisi antaa kumppanillekin hieman aikaa sulattaa tuleva elämänmuutos. Suhteestanne jää hyvä muisto, kun lopetat sen kohteliaasti ja reilusti =)

 

[Taitre]

Jaa-a, eipä ole tuohonkaan yhtä oikeaa vastausta. Samaa mieltä olen yllä olevan kanssa siitä, että pohjustaa pitäisi.. eikä vain paukauttaa asiaa ilmoille ja sanoa, että seon moro...

Kannattaisiko vielä kuitenkin keskustella (?), josko sieltä vielä jotain suhteesta löytyisi.. Yritän vain sanoa, että älä tee mitään hätiköityä. Tai oletkin varmaan asiaa jo paljon miettinyt?

Tsemppiä, ole rehellinen sekä poikaystävällesi, että itsellesi! Toivottavasti ei ollut liian epämääräisesti sanottu..

 

[yks]

Olen samaa mieltä kuin Mirri ja Taitre

Aikaa ja rehellisyyttä, siinähän ne

 

[ahaa]

vituiksi on sunkin elämä mennyt jos ei 20 vuotiaana enää seksi maista ja tekee mielii vierasta kullia

 

[epäröijä]

Tulipa kuvaamastasi miehen käyttäytymisestä mieleen, että entäpä jos kaverillasi on samanlaista kyllästymistä ja jopa erohaaveita, mutta hän ei vain keksi tapaa, millä rohkenisi siitä puhua sinulle, ettei satuttaisi, ja kun kumpikaan ei rehellisesti ota asiaa puheeksi, siksi te vain ajelehditte päivästä toiseen näennäisesti yhdessä, mutta selvästi henkisessä erossa toisistanne. Ole itse rehellinen ja myönnä, että luulo ei vielä ole todellista tietoa. Selvitä totuus ja harkitse ratkaisusi sen perusteella.

 

[ava]

Niin, kyllä minä tiedän, että hänkin toivoisi suhteeseemme piristystä, olemme kyllä puhuneet asioista jo varmaan vuosien ajan. No, mutta viimeisen puolen vuoden aikana erityisesti. Ja tässä kuussa olen aloittanut monta keskustelua siitä, mitä toivoisin muuttuvan suhteessamme. Sitten hän sanoo, että jos vaikka tekisimme jotain kivaa yhdessä, kävisimme syömässä tai jotain. Mikään ei kuitenkaan muutu ja ravintolassa hotkimme nopeasti ruokamme sanomatta sanakaan. Rahaa vaan menee koti-iltaa enemmän. Luulen, että vaikka hän haluaisi muutosta (esim. enemmän seksiä), hän ei kuitenkaan halua erota. Itseasiassa olemme tuostakin puhuneet. Hän vain näkee hyvän suhteen erilaisena kuin minä. Kun fyysisesti kaikki on ok, on muutenkin suhteella hyvä olla hänen mielestään.

Tuo ajan kanssa eroaminen tuntuu ihan hyvältä neuvolta. Eniten minua kuitenkin pelottaa se, miten hän pärjää ja masentuuko hän jne. Hän on kuitenkin tärkeä minulle ja haluan hänen olevan onnellinen.

 

[ava]

Niin...ja sitten vielä on tämä oma pelkoni eroamisesta. Ensimmäistä kertaa sitten lukiovuosien olisin täysin yksin ja menettäisin ihmisen, joka on kaikkein tutuin ja turvallisin minulle. Ystävieni kanssa en kuitenkaan päivittäin ole tekemisissä. Olen miettinyt tätä asiaa vaikka miten päin ja todennut, että silti minun on aika kokeilla elämistä yksin. Ei siinäkään mitään järkeä ole, että olen itse koko ajan tyytymätön ja väsynyt suhteeseemme, eihän?

Suuri elämänmuutos vain ahdistaa minua, mutta eikö ole aivan typerä syy pysyä yhdessä jonkun yksinäisyyden pelon tai vaikka säälin takia? Miten noista ahdistuksen tunteista pääsee eroon? Luulen, ettei elämäni kuitenkaan paljon eron myötä muuttuisi. Asumme esim. eri paikkakunnilla poikaystäväni kanssa, emme enää edes nää usein. Anteeksi tyhmät kysymykset jne. mutta tämä kirjoittaminen on kai jollain lailla terapeuttistakin...saa jotenkin jäsenneltyä ajatuksia, että edes itse ymmärtäisi itseään.

 

[anna]

Kuulostaa, että olet ihan oikein perustein eroon päätymässä eikä yksinäisyyden pelko tai sääli ole todellakaan hyviä syitä olla yhdessä. Ahdistuksen tunteet kuuluu asiaan, mutta kun olet vilpittömällä mielellä liikkeellä, toimit kaikkien parhaaksi. Muista olla itsellesi armollinen äläkä ota vastuuta poikaystäväsi tunteista ja reaktiosta - et voi niitä hallita kuitenkaan vaikka ymmärtää pitääkin (ainakin yrittää). Tsemppiä.

 

[tiinu]

mulla oli aika samanlainen tilanne, paitsi että meillä kyllä oli hauska keskenään ja juttukin luisti..mutta muttalin vasta täyttänyt 15 kun aloimme seurustella,muutimme sitten yhteen kun menin lukioon ja kun itse kasvoin täysi-ikäiseksi,tajusin että on kokeiltava muutakin. Olisihan se ollut helpompi jäädä siihen vanhaan suhteeseen,kuten mainitsit,mutta olimme kuin sisko ja veli,ja koska kummallekin suhde oli ensimmäinen, tuntui että oli vain aika liikkua. Toki mietimme että jos joskus vielä oltais yhessä,mut nyt tässä nykyisessä suhteessa vasta tajusin mitä muutakin voin saada..nyt olenkin ikionnellinen ja menossa naimisiin=)

Kyllä meilläkin oli ohimennen aina puhetta erosta,eikä se tulut miehelle täysin yllätyksenä (minä siis ilmoitin erosta).Ero oli kamalan vaikea kummallekin, olimme kuitenkin parhaat ystävät,kämppikset ym..(seksi tosin oli aika harvinaista jo,3-4 kertaa kk..)
Eropäätös oli todella vaikea,mutta oikea.Ja päädyimmehän me sänkyyn humalassa eron jälkeen pari kertaa, mutta aika tekee tehtävänsä, ja kun löytää jompikumpi uuden kumppanin, alkaa jo uusi elämä täysin..Ja vaikka seksi eron jälkeen saattaakin olla kiihkeämpää kuin ikinä, ei kannata sen vuoksi kuvitella ""että jos meillä sittenkin vielä onnistuis..."" mulle meinas käydä näin!Ja olihan se hirveää tuskaa nähdä oma kumppani eka kertaa jonkun toisen kanssa, mutta elämäähän se vain on..joskus täytyy kärsiä saadakseen onnellisuutta!!

 

[Ellinoora]

Jouduin itse samankaltaiseen tilanteeseen puolitoista vuotta sitten. Ihastuin toiseen mieheen ja aloin todella miettiä omaa suhdettani. Olimme seurustelleet 19 vuotiaasta lähtien ja täytin 27 kun kriisi iski.

Olihan meillä ollut aiemminkin kaikenlaista ongelmaa, mutta aina aiemmin olin ollut sitä mieltä että kyseessä on elämäni mies. Kerroin miltei välittömästi miehelleni, että olen alkanut epäilemään suhdettamme. Ero""prosessi"" kesti noin 5 kk. Ihastukseni sitä toista miestä kohtaan oli mennyt ohi jo sitä ennen, se oli vain herätys. Ero miehestäni oli erittäin rankka. Otti koville hylätä rakastava mies, jota olin pitänyt omanani vuosikaudet. Tunnen yhä surua asiasta. Mutta toisaalta, heti kun olin päätökseni tehnyt, tunsin samalla helpotusta. Klassista, olimme mielestäni kasvaneet erillemme ja muuttuneet täysin erilaisiksi ihmisiksi, olimme vain tottuneet toistemme seuraan ja olihan siinä suhteessa monia hyviä puolia.

Ero on henkisesti kovaa ja usein tulee varmasti epäiltyä eron järkevyyttä. Siksi tuleekin asia miettiä todella perin pohjin ennenkuin tekee mitään. Ja siinä päätöksessään on pysyttävä! Kaatunutta maitoa on turha enää itkeä...

 

[ava]

nyt sain puhuttua hetken asiasta. Juttu jäi vähän kesken, mutta lupasimme jutella siitä heti kun taas pystymme. eli muutamien tuntien päästä. Hän otti asin aika rennosti, puhuimme aluksi siis vaan tauosta, että kokeilisimme miltä tuntuu olla yksin. Se ei siis oikeuta muihin suhteisiin vaan siis katsotaan mitlä tuntuu olla erossa. Itse olen aina ajatellut että nuo tauot ovat hömppää ja pitkitystä eroon, mutta ehkä juuri sitä tarvitsen. Poikaystävän menetystä vaikeampaa on oikeastaan menettää paras ystävä. Haluaisin jatkaa yhteydenpitoa, mutta muuten olla erillään.

Hänkin oli muuten huomannut haluttomuuteni ja oli valmis tekemään sen eteen töitä, siis etsimään sen syitä jne. Mikä taas ahdistaa minua vielä enemmän. Hän on kiltti ja rakastava ja huolehtiva ja kaikkea, mutta silti ei vain kolahda enää sillä tavalla. Sitten alan perumaan juttuja ja miettimään että jos sittenkin...onhan hän niin ihana ja rakastaa minua. Mutta seksi ei tule muuttumaan hänen kanssaan. Ihan eri fiilis tulee jo tämän ihastuksen lähellä olosta. Samoin en usko, että muutenkaan asiat kovin muuttuvat.

Mutta tämä ero tuntuu PPPPaaallljon vaikeammalta kuin jos hän olisi minut pettänyt, tai olisi jotenkin k*sipää. Mistä sen tietää että on oikeasti aika erota, eikä vaan työstää suhdetta onnistumaan??? En todellakaan tiedä syitä miksi olen hänen kanssaan ja miksen olisi. Olen ihan pulassa. En tiedä yhtään. Olisi helpompaa jos joku muu voisi päättää puolestani.

 

[Mieti vielä...]

Parempi katsoa kuin katua. Tämä vanha viisaus kannattaa pitää mielessä. Mieti nyt ava tosi tarkkaan, mitä teet. Kilttejä ja rakastavia miehiä on harvassa. Minusta suhteen päällimmäinen edellytys on, että ollaan parhaita kavereita.

Itse olin kanssasi lähes samanlaisessa tilanteessa noin vuosi sitten. Olin alkanut seurustelemaan 16-vuotiaana, ja viime kesänä olimme olleet yhdessä reilut neljä vuotta. En ehkä vain osannut arvostaa tarpeeksi poikakaveriani, ja kaipasin itsenäisyyttä. Exäni olisi halunnut jatkaa, mutta minun oli pakko päästä omilleni. Kun kerroin hänelle ajatuksistani, hän murtui täysin. Se, että halusin erota, tuli exälleni aikamoisena yllätyksenä, vaikka ehkä hän oli jotain sellaista aistinutkin. Lopullisen eropäätöksen tein ehkä juuri siksi, että olin hetkellisesti ihastunut erääseen toiseen. Hän avasi silmäni, niin ainakin silloin ajattelin... Se ihastuminen ei johtanut mihinkään.

Nyt erosta on kulunut siis vuoden verran. Vuoden aikana olen todellakin huomannut sen, että kunnollisia ja ihania miehiä on harvassa. Olen omasta mielestäni ihan nätti ja sporttinen, eikä treffiseuran saaminen ole ollut ongelma. Yleensä kuitenkin deittailu on loppunut lyhyeen; olen huomannut, että kaipaan yhä exääni.

Sinuna miettisin ava tosi tarkkaan, mitä tehdä. Ei kannata luovuttaa liian helposti, ettei ala myöhemmin kaduttamaan. Esim. se, ettei poikaystäväsi ole kovin puhelias on kuitenkin loppupeleissä aika pieni vika. Olisin toivonut, että exäni olisi ollut sosiaalisempi, koska olen itse hyvin puhelias ja avoin. Nyt vuoden aikana olen kuitenkin huomannut, että olisin mieluummin hiukan hillitymmän ihmisen kuin jonkun supersosiaalisen show-miehen kanssa.

Hyvään ystävyyteen ja luottamukseen perustuvan suhteen rakentaminen vie vuosia. Hyvin luotua perustaa ei kannata kovin vähällä romuttaa. Muista ava se, ettei ruoho ole kovinkaan usein vihreämpää aidan toisella puolella.

 

[anna]

Hmmm, kuulostaa, että tauko voisi olla silti ihan hyvä idea. Suin päin uusiin ihastuksiin ei kannata ehkä lähteä, mutta itsetuntemuksesi kannalta yksinolo ja maailman ihmettely itsenäisesti voisi tehdä paljon hyvää. Siis tämän uuden ihastuksen ei tarvitse merkitä muuta kuin, että ehkä maailmassa on jotain muuta sinulle varattuna vaikkei juuri tätä tyyppiä.

Olen eri mieltä tuon viimeisen kirjoittajan kanssa siitä minkälaisia miehiä maailmasta löytyykään. Ensinnäkin, pitää oivaltaa, ettei sitä oikeaa kävele heti vastaan - jos siis päättää kokeilla suhteita ennen kuin on ihan varma kunkin onnistumistodennäköisyydesta, joutuu todennäköisesti pettymään joissain asioissa. Se kuuluu elämään.

Toisekseen, ei ihmisen tarvitse löytää kuin yksi soulmate. Ja niinhän ei varmasti ole, että sinun nykyisesi olisi se ainoa. Tiedän tuon vaikeuden jättää kouluajan poikaystävä juuri siksi, koska sen kanssahan sitä ollaan kasvettu monta tärkeää vaihetta aikuistumisen tiellä ja se lähentää ihan uniikilla tavalla.

No, nyt on kissa nostettu kunnolla pöydälle. Ota itsellesi aikaa äläkä rupea peruuttamaan heti vain koska se olisi helppoa. Jos hän sinua oikeasti ymmärtää, hän pystyy antamaan sinulle sen tilan ja ajan mitä tarvitset. Reilu pitää tietysti olla... Tsemppiä.

 

[Tyypillistä]

Heippa

Heti alkuun haluan sanoa, että hyvällä tämän sanon. Mutta ainahan siinä on niin käynyt että kun oikeen nuorena alkaa olemaan, niin ero tai taukohan siinä väistämättä tulee eteen. Viimeistään tuossa kolmenkympin paikkailla kun on jo 15 vuotta oltu yhessä. Mutta olen samaa mieltä, että harkitte nyt tarkkaan. Nykyinen ei välttämättä ota sinua enää takaisin jos uuden kanssa menee mönkään. Mutta älä valehtele, älä pihtaa tietoja jotka sinulla jo on (uusi ihastus), älä ole toisen kanssa sen takia että on iät ja ajat jo oltu...Mitä ikinä teetkin, kanna vastuusi ja toivon sinulle vain kaikkea mukavaa ja hyviä päätöksiä.

 

[Jättämisen vaikeus]

Minusta näyttää siltä että olette enemmänkin ystäviä kuin mitään muuta. Intohimo on sammunut ja olet alkanut ihastua muihiin miehiin. Tiedän että jättäminen on vaikeaa mutta se näyttäisi olevan ainoa oikea ratkaisu teille molemmille. Ehkä hänestä se tuntuu maailman lopulta näin aluksi mutta ajan kanssa hän ymmärtää että niin oli parempi.

 

[ava]

Kiitos vastauksistanne! Olette helpottaneet oloani paljon. Olemme tauolla. Katsellaan miltä maailma näyttää vähän aikaa ilman toista. Päätimme, että jos tekee mieli palata yhteen, niin siitä vaan ja jos tekee mieli erota, ok. Ajateltiin, ettei tauosta mitään haittaa voi olla. Nyt kahden vaiheilla. En usko, että ihastuksen kanssa mitään tulee, en tiedä onko hän enää edes ihastunut minuun, mutta tuntuu hyvältä, että uskalsin tehdä jotain päätöksiä edes tauon suhteen. Nyt en voi saada muutakuin vastauksia...Hyvät kesät!

 

[Inhorealisti]

Mitahan tama teidan taukonne mahtaa tarkoittaa? Eikohan ole viisaampaa erota kertarysayksella. Voihan sita aina aloittaa uudelleen seurustelemaan, jos mieli muuttuu.

Oletteko maaritelleet, mita teidan taukonne tarkoittaa? Kauanko se kestaa? Saako seurustella muiden kanssa? Hymy usein hyytyy, kun toinen yrittaa miettia yhteista tulevaisuutta ja toinen paneskelee ympari kylia. Ja parhaassakin tapauksessa palattuanne yhteen kalvaa epailys tauon aikaisista tekemisista.

Minusta sina vain luot turhaa toivoa poikaystavallesi, koska et uskalla olla rehellinen. Ja mistako tiedan? Olen ollut entisen tyttoystavani ehdottamalla tauolla jo 18 vuotta. Toinen taukoa ehdottanut ex:ni unohti koko tauon, kun menin sankyyn sen naapurin kanssa. Ja mina kun olin ymmartanyt, etta han tauon aikana nimenomaan halusi katsella, josko ruoho olisi aidan takana vihreampaa.

Ala mene samaan halpaan.

 

[ava]

taukomme tarkoittaa eroa, mutta pidämme yhtäyttä kuitenkin joskus. Eli emme menetä puhevälejä tms. voimme tietysti tavata muita jos haluamme, muttei kumpikaan halua. Vaikka olenkin ihastunut en halua olla kenenkään (muun) kanssa juuri nyt. Taukomme myös tarkoittaa sitä, että katsotaan vaikka parin viikon tai kuukauden päästä miltä tuntuu, palataanko yhteen. siis todella aiomme nähdä ja puida asiaa. Luulen, ettemme palaa, mutta saa nähdä. haluan selvittää ajatuksiani hetken kuitenkin yksin.

esim. nyt kun olen joutunut olosuhteiden pakosta viettämään viikonlopun hänen seurassaan, olen hermoraunio. Hänen pienimmätkin tekonsa ärsyttävät minua. Tällaista on kyllä taphtunut ennenkin ja se ärsytyksen tunne on mennyt ohi. En halua erota vihan puuskassa tms. ellen ole sitä tarkkaan harkinnut.

 

[Titti]

Vaikka nyt saattaa tuntua vaikealta olla yksin, mutta luulen että myöhemmin kiität itseäsi. Teidän käsityksenne hyvästä suhteestä todellakin kuulostivat olevan hyvin erilaiset ja siten hyvä peruste erolle. Nyt sinulla on hyvää aikaa oppia tuntemaan itsesi ja itsenäistyä, tehdä niitä asioita, joita olet aina halunnut tehdä, muttet ole uskaltanut. Tämä yksin olo varmasti vain vahvistaa sinua ja olet sitten entistä valmiimpi jonkun ajan kuluttua uuteen suhteeseen.

Olen vierestä seurannut, kun ystäväni joka on hyvin nuoresta saakka (nyt n. 30v.) aina seurustellut nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa on yksin (ja hän on suorastaan puhjennut kukkaan. Hän sanoi, että niin moni asia on jäänyt näkemättä, kun aloitti niin nuorena seurustelemaan ja aina eletty parisuhteen ehdoilla.

Inhorealistin kanssa olen samaa mieltä siitä, että tauko ei välttämättä ole hirveän hyvä asia, vaan kerralla irtautuminen olisi kuitenkin ehkä helpompaa ja reilumpaa. Okei, tauolla oleminen voi helpottaa eroa, sillä siten jätetään ikään kuin takaportti auki, vaikkei sitten koskaan palatakaan enää yhteen.

Hyvää jatkoa sinulle AP!

 

[yksi]

meillä tuli kanssa tuo tauko jossain vaiheessa hänen ehdotuksena, osasin kyllä odottaa jotain, itse en kestänyt taukoa kauaa ja halusin sitten erota kokonaan,
no sitten minä lähdin pitkän itkun(monen viikon) jälkeen viihteelle ja kostin, kostin se että ero sattui niin saakelisti jne. riideltiin pidettiin yhteyksiä, ja nyt ollaan taas yhdessä(1v.)
onko kellän kokemuskia näistä tauoista, kestääkö suhde takaisinpaluun jälkeen,
on ollut tosi vaikeeta unohtaa..

 

[epätoivoinen sielu]

seurustelun alussa olin todella ihastunut häneen, myöhemmin mietin että toimin liian nopeasti. Hän on umpirakastunut minuun, mutta minulta ovat tunteet häneä kohtaan sammuneet. Olen todella epätovoinen . En uskalla jättää häntä koske pelkään satuttavani hänen tunteitansa, kun aloin puhua meistä että olin vähän epävarma parisuhteestamme hän katsoi sivuun ja alkoi itkeä valehtelin että se oli vain stressiä tulevista testeistä. Nyt ärsyttää. Miten voin mennä valehtelemaan hänelle? Hän on mahtava tyttö, ihmis persoona, mutta en voi kestää kun hän tulee luokseni aurinkoisesti hymyillen. En halua satuttaa hänen tunteitaan, en tiedä mitä tehdä, auttakaa joku!!!