miten jatkaa?

[epätoivoinen]

erosimme miehen kanssa n.4kk sitten, meillä on yhteinen poika joka jäi erossa minulle. asumme miehen kotikulmilla, en siis tunne ketään ja olen aina pojankanssa kotona. ikävä on kova, itse en halunnut erota vaan mieheni. näemme pari kertaa viikossa, silloin kun poikani on hänen luonaan olen itsekin yön, nukumme yhdessä harrastamme seksiä. olen kysynyt miten voisimme kokeilla, mies on antanut ehdot jotka ovat täyttyneet, ei silti kokeile. on ilkeä ja kylmä. miten pääsen asian yli/eteenpäin ennenkuin hajoan? ja ei ole mahdollista harrastaa mitään ilman lasta, ei ole hoitajaa. kavereita olen yrittänyt mm.täältä huudella tuloksetta. en voi myöskään muuttaa muuten ex ei näkisi lasta koskaan. mitä siis teen, ajattelen koko ajan häntä, mitä tekee, missä, kenenkaa jne.

 

[i]

Kysy neuvolasta. Ne tietävät monesta asiasta.

 

[V]

Se on antanut sulle ehtoja, sä olet pomppinut käskyjen mukaan ja olet sille silti edelleen panopuu? Ja se on "ilkeä ja kylmä", eli tuskin on halunnutkaan "kokeilla" enää...
Muuta jonnekin missä sulla on oma elämä, tukijoukkoja ym. Nyt sä haaskaat oman ja lapsesi elämän vain yhden ihmisen takia joka kohtelee sua surkeesti. Välimatkasta huolimatta lapsen ja isän tapaamisiin kyllä löytyy ratkaisu, jos niin vaan haluaa.

 

[ap]

niin ja tuntuu etten voi ilman erää. onkohan jotain paniikkia ettei pärjää ilman toista, että on pakkomielle tai riippuvainen tai jotain?? olen aina ollut hyvin itsenäinen ennen tätä suhdetta ja pärjännyt, aina kakikki riidat olivat minun vikaa ja kaikki muutenkin mikä pieleen meni, sain haukkuja ja saan edelleen, olenkohan vaan jotenkin alistunut?

 

[ap]

V: noin olen itsekkin ajatellut, mut sitten just iskee se paniikki et sit se on varmasti tässä, ei nähdä enää, en kestä jne. säälittävää tiedän, siksi kovasti kaipaankin neuvoja miten pärjätä ja päästää irti

 

[h]

Mies on saanu just sen mitä kaikki miehet varmaan haluis. ei tarvii olla parisuhteessa mut haluaa kuitenkin jollain tavalla hallita sua. saa sut aina kun haluaa koska tietää että sä kaipaat sitä. mitä jos vaikka et anna sitä seksiä vaikka olette yötä ja nukut eri sängyssä... tekstailet paljon kavereille siellä ollessa, mutta et kerro miehelle kenen kanssa. ehkä hän tajuaa mitä on menettämässä jos luulee sinun tapailevan muita.
miehelläsi voi olla jonkin asteen kriisi sitoutumisen suhteen. Meillä tämä koettiin onneksi ennen lapsia. molemmat seukkaili tahoillaan kunnes yhtenä iltana mies soitti minulle (hän oli se joka halusi erota) ja sanoi että kaipaa mua) nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja kaksi lasta.

 

[daa]

mikä estäis miestä tapaamasta lasta vaikka asuisitte muualla? kannattais varmaa kerralla päästää irti, toi "leikkiminen" on pidemmän päälle vaan rankempaa

 

[h]

ota itsekin ilo irti katkenneesta suhteesta. vaikka aluksi tuntuu kurjalta. jossain saattaa kuitenkin olla sinulle se parempi vaihtoehto.

 

[ap]

yksi ongelma on juuri e että olen melkein aina pojan kanssa, ja exä taas ei ole koskaan yksin! kerää(on myöntänyt) tahallaan porukkaa ympärilleen ja hökeltää menemään, antamatta kenellekkään mitään, ei todellakaan ole oma itsensä. sitten mä kotona murehdin että mitä se nyt tekee entäs jos on jonkunkaa jne tyhmää

 

[huoh]

Sanon tämän, koska tiedän omakohtaisesti millaista tuollainen touhu on. HANKI (OMA) ELÄMÄ!

 

[ap]

no mitähän mä oon täällä just kyselly???että mitenkä siinä onnistuu. tollaset idioottikommentit voi pitää kokonaan itsellään

 

[V]

No eipä se onnistu muuten kuin unohtamalla tuollainen mies. Sä nyt vaan mietit sitä koko ajan, kun sun pitäisi miettiä itseäsi ja lastasi. Kyllä mä ton käytöksen perusteella jättäisin taakseni koko ukon ja katsoisin elämää eteenpäin. Sä olet kyllä tosi pahasti kiinni siinä jos annat sille, annat sen kohdella sua paskamaisesti ja vielä mietit yksin ollessas että mitä jos se on jonkun kanssa. Kuulostaa suorastaan teiniltä enkä sano pahalla...eteenpäin vaan sano mummo lumessa.

 

[ap]

jep tiedän tuon itekkin, enkä koskaan ennen missään tilanteessa ole näin käyttäytynyt, siksi luulenkin että mun "rakkaus" häntä kohtaan on vain jotain pakkomiellettä ja ripustautumista kun on satuttanut ja tallonut mut pohjalle. Ja vielä jos mainitsenkin jonkun minusta kiinnostuneen niin alkaa vittuilu, silti itse pyörii NUORIEN tyttöjen kanssa ja nauttii huomiosta. pitäis vaan saada jostain voimaa antaa olla.

 

[ap]

kaipaisinkin ihan konkreettisia keinoja miten käyttäytyä kun näitä epätoivon hetkiä tulee, ettei sitten tule sille exälle soitettua tai muuta. Harmittaa oma heikkouteni

 

[vicy]

Muuta pois paikkakunnalta niin saat etäisyyttä! Ja älä nyt ainakaan anna sen ukon sanella mitään ehtoja millekään sun toiminnalle! Kun viet lapsen hänelle, niin ole mahdollisimman kylmä (vaikka kuinka paljon sattuis) ja älä jää sinne yöksi, koska tuolla vaan pahennat omaa tuskaasi!
Kun olet saanut tarpeeksi etäisyyttä siihen mieheen, niin huomaat että et kaipaa sitä enää niin paljon...

 

[ap]

Niin olen ajatellut yrittää, mutta valitettavasti tuo paikkakunnalta muutto ei ole mahdollinen, miehellä on sellainen työ ettei näkisi lasta koskaan muuten. Pitää vaan pitää pää kylmänä eikä murehtia että toinen jatkaa elämäänsä vaan pyrkiä itse samaan.

 

[r u u s a]

Etsit itsellesi tuttuja ihan mistä vaan. Et valikoi. Ja sitten kuns e hetki taas on, että sun tekisi mieli mennä tai soittaa, teet ihan mitä vaan muuta. Menette pihalle, käytte kirjastossa, kaupassa, alatte leipoa, soitat jollekulle, uppoat (vaikka täällä) kiinnostavaan nettikeskusteluun...

Et vaan anna itsesi tehdä sitä mitä eniten haluaisit. Ja se tunne menee ohi uudlleen ja uudelleen ja sit joskus huomaat ettei sitä edes tule.

Onnistuu varmasi. (kokemuksella)

 

[ap]

kiitos Luulen exän toimivan näin, huomaan kyllä että hän rakastaa vielä, mutta ei vaan uskalla enää. Siispä minäkin jatkan