Miten jaksatte päivät jolloin ei huvittaisi edes nousta sängystä, saati olla perheen kanssa kuten äidin pitää?

  • Viestiketjun aloittaja Itkupotkuraivari
  • Ensimmäinen viesti
Itkupotkuraivari
Joo, on menkat ja itkuinen känkkä olo. Ei huvita mikään, tekis mieli vaan nukkua ja rypeä itsesäälissä. Korkeintaan kattoa leffaa.

Saatteko te omaa aikaa tällaisinä päivinä? Ei näitä joka naisella ole mutta enemmistöllä kummiskin.
 
"vieras"
makaan telsun edessä tai koneella ja lapset leikkii omiaan vieressä tai kattelee telsua. Tai sitten mies touhuaa niiden kanssa ja vie ulos jos on kotona. Kai jokaisella nyt joskus kalsaripäivä on, lapsiperheessäkin? :O Aika harvoin mä kyllä niin kipeä olen, menkoista joskus tosi kipeä.
 
"alma"
Mulle on tasan kerran tullut tuollainen olo (tosin pidemmäksi aikaa) ja se oli ihan hirveää. Minä kuumeessa kotona kolmen alle kouluikäisen kanssa, lasten isä 3-viikon työmatkalla toisella puolella maapalloa ja asuimme tuolloin ulkomailla, joten tukiverkosto oli aika heikko. Jotenkin se oli vaan kestettävä, mutta muutamana päivänä me ei tehty yhtikäs mitään. Muksut mun seuraks meidän parisänkyyn, lastenleffoja pyöriin ja itse samalla yritin lueskella jotain. Ruuan tilasin valmiina kotiin ja ihan vaan täysin pakolliset jutut hoidettiin. Iso helpotus oli se, että sain kaksi vanhinta vietyä parina päivänä hetkeksi päiväkotiin, mutta vauvan kanssa sit täytyi silloinkin touhuta. Muistan, kun mieheni tuli kotiin, niin mä varmaan itkin ekat viis tuntia :D
 
Mulla ei oo koskaan sellaista päivää että voisin sängyssä maata tai haluaisin sitä. Se on mun kauhukuva. Tai no, jos olen todella, todella sairaana. Mulla voi olla päivä, jolloin haluan tehdä kaikkea omia asioita ja silloin teen niitä enemmän ja voitte olla varmoja että en silloin järjestele.
 
Mulla on omaa aikaa iltaisin, kun käyn lenkillä. Siinä vaiheessa kun jatkan jumppaamista ja venyttelyä kotona, pitää taas repeillä joka välissä joka suuntaan :/
Mulla on eilisestä asti ollut ankara vitutus siitä, että ei aina jaksais olla perheen kantava voima ja pitää kaikista huolta. Joskus pitäis saada vähän enemmän sitä omaa aikaa.
 
"mini"
Sanon miehelle että nyt on h''vetin huono päivä. Yleensä tuo ottaa silloin ohjat, viimeistään kun tulee töistä kotiin. Tosin välillä nuo vitutuspäivät on vaan kestettävä kun sen vuoks en töistä pois voi olla - hammasta purren mentävä.

Mä olen ollut aina vahva tuntemaan ja vaikean masennuksen jälkeen oppinut että huonoja päiviä saa olla. Ja niitä saa "potea" kun ei aina vaan jää märehtimään. Ennen loppuunpalamistani pidin tuollaista laiskotteluna - jaksoin aina hampaat irvessä, sillä sisulla. Onneks elämä kolautti ja opetti inhimillisyyttä, myös itseä kohtaan.
 

Yhteistyössä