K
Kate
Vieras
Hei!
Haluan purkaa sydäntäni tänne, jos joku ehkä osaisi antaa neuvoja tjt..
Mulla oikeasti alkaa ahdistamaan kaikki..
En tiedä enää mitä tekisin tuon miehen kanssa...
Meille on tulossa ensimmäinen yhteinen lapsi, miehelläni on ennestään yksi poika, jota minä hoidan pojan meillä ollessa enemmän kuin mieheni itse ( n.1-2 viikkoa kk:ssa).
Mieheni tekee pitkää päivää ja viikonloput, yleensä ainakin toinen päivä, menee ryypätessä, paitsi silloin kun poika on meillä..
Mua se ei ajattele enää yhtään, vaan tekee kaiken oman mielensä mukaan. Siitä on tullut välinpitämätön, eikä se huomioi minua enää oikeastaan ollenkaan..8(
Viime perjantainakin mies laittaa viestiä, et menee pidempään ku tuli otettua vähän..Nytkin se on parhaimmillaan vetämässä känniä kovaa vauhtia päälle!
Itse haluaisin viettää aikaa kotona yhdessä, menokausi on mulla takanapäin, miehellä se on taas kestänyt pidemmän aikaa.
Olen mielestäni tehnyt ja yrittänyt kaikkeni, mikään ei vaan tunnu auttavan. Mies kertoo kyllä kuinka se rakastaa ja haluaa yhteisen tulevaisuuden, ja että olen mahtava ihminen, mutta mielestäni se osoittaa sen aika kummallisin tavoin. Ne teot ku merkitsee paljon..
Esimerkiksi, olin kuoleman kielissä osastolla välillä vailla mitään tajua maailman menosta, mies kävi kyllä katsomassa, mutta enemmän se keskittyi viinan juontiin silloinkin. Piti vaan ryyppybileitä hulttiokaverinsa kanssa meidän kämpässä..
Olen pidemmän aikaa miettinyt et pakkaan sen kamat heti ku tulee seuraava kerta, mutta en vaan pysty. Toivon että mies muuttuu ja osais vihdoin ja viimein laittaa elämänarvonsa tärkeysjärjestykseen ja että kaikki olisi hyvin. Rakastan miestäni kuitenkin todella paljon..
Kaikista eniten huolettaa tietenkin tulevaisuus, muuttuuko mies edes sitten ku vaavi syntyy...
Mitä ihmettä teen? Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Miten olette asiasta selvinneet?
Tekisi mieli niin vielä yrittää ja uskoa parempaan, mutta kohta on voimavarat kertakaikkiaan loppu.
=Surullinen Kate ja pikkuinen rv 21+0=
Haluan purkaa sydäntäni tänne, jos joku ehkä osaisi antaa neuvoja tjt..
Mulla oikeasti alkaa ahdistamaan kaikki..
En tiedä enää mitä tekisin tuon miehen kanssa...
Meille on tulossa ensimmäinen yhteinen lapsi, miehelläni on ennestään yksi poika, jota minä hoidan pojan meillä ollessa enemmän kuin mieheni itse ( n.1-2 viikkoa kk:ssa).
Mieheni tekee pitkää päivää ja viikonloput, yleensä ainakin toinen päivä, menee ryypätessä, paitsi silloin kun poika on meillä..
Mua se ei ajattele enää yhtään, vaan tekee kaiken oman mielensä mukaan. Siitä on tullut välinpitämätön, eikä se huomioi minua enää oikeastaan ollenkaan..8(
Viime perjantainakin mies laittaa viestiä, et menee pidempään ku tuli otettua vähän..Nytkin se on parhaimmillaan vetämässä känniä kovaa vauhtia päälle!
Itse haluaisin viettää aikaa kotona yhdessä, menokausi on mulla takanapäin, miehellä se on taas kestänyt pidemmän aikaa.
Olen mielestäni tehnyt ja yrittänyt kaikkeni, mikään ei vaan tunnu auttavan. Mies kertoo kyllä kuinka se rakastaa ja haluaa yhteisen tulevaisuuden, ja että olen mahtava ihminen, mutta mielestäni se osoittaa sen aika kummallisin tavoin. Ne teot ku merkitsee paljon..
Esimerkiksi, olin kuoleman kielissä osastolla välillä vailla mitään tajua maailman menosta, mies kävi kyllä katsomassa, mutta enemmän se keskittyi viinan juontiin silloinkin. Piti vaan ryyppybileitä hulttiokaverinsa kanssa meidän kämpässä..
Olen pidemmän aikaa miettinyt et pakkaan sen kamat heti ku tulee seuraava kerta, mutta en vaan pysty. Toivon että mies muuttuu ja osais vihdoin ja viimein laittaa elämänarvonsa tärkeysjärjestykseen ja että kaikki olisi hyvin. Rakastan miestäni kuitenkin todella paljon..
Kaikista eniten huolettaa tietenkin tulevaisuus, muuttuuko mies edes sitten ku vaavi syntyy...
Mitä ihmettä teen? Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Miten olette asiasta selvinneet?
Tekisi mieli niin vielä yrittää ja uskoa parempaan, mutta kohta on voimavarat kertakaikkiaan loppu.
=Surullinen Kate ja pikkuinen rv 21+0=