Miten ja mitä olette kertoneet lapsillenne lähipiirin vakavista sairauksista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Nyt harmaana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"Nyt harmaana"

Vieras
Meidän vajaa 6-vuotiaan mielestä Tuntematon potilas- biisi on tällä hetkellä maailman kovin ("no ku se nukkuu ase tyynyn alla ettei tuu rosvoja").

Lähipiirissämme ei ole aiemmin ollut vakavia sairauksia, nyt kuitenkin niitä on ja vähän liikaakin. Syöpiä en ole selitellyt, olen vain kertonut että X on kipeänä ja mennään moikkaamaan sitten kun voi paremmin. Lähipiiriimme kuuluvalla henkilöllä on Alzheimerin tauti, joka etenee kokoajan. On vielä suht tolkuissaan, mutta viimeksi nähdessämme ei meinannut mua tunnistaa. Nyt ollaan pian taas näkemässä, ja mietin pitäisikö mun kertoa lapsellemme JOTAIN. Yritin jutella tuosta laulusta, ja sitä kautta ottaa puheeksi myös tämän sairaan henkilön. Eipä siitä mitään tullut kun mä aloin jo itkemään.
 
Kun sairastuin leukemiaan meillä oli 5-, 7- ja 9-vuotiaat lapset. Heille emme kertoneet sitä, että on myös mahdollisuus, etteivät hoidot toimi kohdallani. Kerroimme selkeästi, että äiti on puolukoiden kypsymiseen asti sairaalassa, saa hoitoja, on välillä niin kipeä, ettei jaksa vastata edes puhelimeen, käy välillä kotona ja tulee sitten puolen vuoden päästä terveenä mutta väsyneenä kotiin.

On olemassa sellainen kirja kun Himtukkunen ja pupurapittiörkki. Sen voisi hankkia.
 
Kyllä kuusivuotialle voi ja pitääkin jutella, sillä sen ikäinen huomaa ainakin vanhemmistaan, että jotain on tekeillä. Eikä se haittaa, jos vanhempia itkettää, kun jutellaan. Meiltä on kuollut lyhyellä välillä molemmat isoisät ja serkkuvauva ja kaikista on ollut pakko puhua ja asia on ollut esillä, koska olimme paljon tekemisissä kaikkien kanssa. Yksi lapsistani lohdutti isoäitiään, että ajatte, ihmisen ei tarvi kuolla, kun kerran. Jotenkin sekin kuulosti lohdulliselta, kun olimme katsoneet pitkään kovin kipeää isoisää. Voimia jokaiseen päivään.
 
Kyllä minä kertoisin omalle 6 vuotiaalleni ihan normaalisti. Ei haittaa jos alkaa itkettään. Sittenpähän selität,että äitiä itkettää,kun seja se on tullut niin kipeäksi ettei meinaa teitä enää tuntea.
 
Tietenkin kerron lapselle, on vaan niin hankalaa. Kyseessä on läheinen ihminen ja mulla ei nouse tippa linssiin, vaan ennemminkin itken räkä poskella. Koitan nyt itseäni kasailla ennen lapselle juttelemista etten pelästytä lasta liikaa.

Kiitos Piika-äiti tuosta kirjavinkistä, pitääpi googletella :)
 

Yhteistyössä