Miten isovanhemmat auttavat, jos...

Onko tukiverkko = isovanhemmat?

Minusta ei.

 

Onko tukiverkko = isovanhemmat?

Minusta ei.

Meilläkin onneksi tukiverkkoa löytyy ihan muualta

 

Ei ole isovanhempia lähistöllä. Kerran olin viimeisimmän raskauden aikana aika kipeänä samaan aikaan kun isommat lapset olivat muuten hankalia. Esikoinen nukkui pari yötä tosi huonosti (tyyliin valvoi kymmenestä aamu viiteen) ja tietty päiväkodissa tosi väsynyt, kakkosella muuten kaikkea vähemmän kivaa. Mies oli yöt töissä ja itse tosi onnettomilla unilla päivät töissä oli raskaita.

Kahden tuollaisen yön jälkeen sitten varamummo tuli meille illasta auttelemaan nukutuksissa ja seuraava yö saatiin nukuttua hyvin. =)

Lähellä asuva ystävä on muutamaan kertaa porukan sairastaessa auttanut koiran ulkoilutuksessa (hakenut meidän koiran lenkkikaveriksi omalleen) ja muuten ollut illasta pari tuntia apuna.

 

Toiset isovanhemmat asuvat eri maassa, oma isäni on kuollut ja äitini asuu eri paikkakunnalla ja on siellä vielä työelämässä. Kyllä he kaikki auttaisivat jos pystyisivät, käytännössä varmasti vaan kovin vaikea järjestää. Jos nyt ihan pää kainalossa oltaisiin koko perhe, niin oma äitini ottaisi varmaan töistä vapaata ja tulisi avuksi.

Meillä Helsingissä voi tarpeen tullen ostaa kunnallista lapsenhoitoa, muistaakseni parikymmentä euroa per päivä ensimmäisestä lapsesta.

 

Onko tukiverkko = isovanhemmat?

Minusta ei.

Tukiverkon sisältö taitaa vaihdella aika lailla eri perheissä.

 

Tukiverkon sisältö taitaa vaihdella aika lailla eri perheissä.

Näin olen huomannut.

Usein törmää siihen, että joku kertoo olevansa täysin tukiverkoton - ja selviää, että se tarkoittaa sitä, että isovanhemmat asuvat kaukana eikä ole enoja, tätejä tms.

Minä taas olen omasta lähipiiristäni nähnyt sen, että tukiverkon voi rakentaa itsekin. Ystävät, naapurit, vaikkapa päivähoito. Vastavuoroisuus. Siinäpä sen salaisuus.

Mun hyvä ystäväni esimerkiksi voisi jonkun mielestä olla täysin tukiverkoton, koska hänen toinen vanhempansa on kuollut ja toinen muuten vaan ns. pois pelistä, appivanhemmat asuvat ulkomailla, sisarustensa kanssa hän ei ole missään tekemisissä, jne - mutta hänellä on hyvä tukiverkko, ystävistä, naapureista ja tuttavista muodostettu. Hän itse on aina valmis myös auttamaan muita, muakin ripitti juuri siitä etten ole lähettänyt ekaluokkalaistani heille koulun jälkeen, vaan lapsi on ollut yksin kotona. Hän auttaa muita ja he taas häntä. Hän ei ole lainkaan arka tai ujo pyytämään apua tai tekemään ehdotuksia vastavuoroisesta auttamisesta, ja se on minusta eräs tärkeimpiä juttuja turvaverkon 'kutomisessa'.

 

ei meillä kukaan tule auttamaan jos ollaan kipeinä. isovanhemmat ovat edelleen työelämässä.

 

Tukiverkoston luominen vaatii aktiivisuuden lisäksi tuuria. On kokemusta siitä aika paljonkin, että apu kelpaa mutta vastavuoroisuus ei toimi

 

Näin olen huomannut.

Usein törmää siihen, että joku kertoo olevansa täysin tukiverkoton - ja selviää, että se tarkoittaa sitä, että isovanhemmat asuvat kaukana eikä ole enoja, tätejä tms.

Minä taas olen omasta lähipiiristäni nähnyt sen, että tukiverkon voi rakentaa itsekin. Ystävät, naapurit, vaikkapa päivähoito. Vastavuoroisuus. Siinäpä sen salaisuus.

Mun hyvä ystäväni esimerkiksi voisi jonkun mielestä olla täysin tukiverkoton, koska hänen toinen vanhempansa on kuollut ja toinen muuten vaan ns. pois pelistä, appivanhemmat asuvat ulkomailla, sisarustensa kanssa hän ei ole missään tekemisissä, jne - mutta hänellä on hyvä tukiverkko, ystävistä, naapureista ja tuttavista muodostettu. Hän itse on aina valmis myös auttamaan muita, muakin ripitti juuri siitä etten ole lähettänyt ekaluokkalaistani heille koulun jälkeen, vaan lapsi on ollut yksin kotona. Hän auttaa muita ja he taas häntä. Hän ei ole lainkaan arka tai ujo pyytämään apua tai tekemään ehdotuksia vastavuoroisesta auttamisesta, ja se on minusta eräs tärkeimpiä juttuja turvaverkon 'kutomisessa'.

Juu. Meillä miehen vanhemmat ovat kuolleet, omat vanhempani ja koko sukut asuvat toisessa maassa eli tällaista lastenhoitoapua tai muuta käytännön osallistumista arkeen ei ole saatavilla.
Silti koen että meillä on tukiverkot, ystävistä ja naapurustosta löytyy ihmisiä joiden kanssa autellaan toisiamme vastavuoroisesti. Päiväkoti on hyvä apu lastehoidossa vuorotyöläisille, opiskelijoille ja vanhempainvapailla oleville. Omien erityistarpeidensa pohjalta pojulle myönnettiin juuri vapaa-ajan avustaja 10h/kk joka tarpeen mukaan hoitaa myös siskoa, yksi ystäväni ottaa tämän pestin vastaan. =)

Ja ne kauempana asuvat sukulaiset ovat myös omanlaisensa tukiverkko, henkinen sellainen. Heidän kanssaan voidaan jutella ilot ja surut ja saadaan siinä tukea silloin kun arki tuntuu raskaalta.

 

Mun äitini olisi täällä kymmenessä minuutissa, jos todella apua tarvitsisin. Jos me kaikki oltais kipeinä eikä kumpikaan jaksaisi hoitaa lasta, äiti varmaan ottaisi lapsen siksi aikaa luokseen sairastelemaan. Mä olen todella kiitollinen siitä, että mulla on vanhemmat jotka ovat aina tarvittaessa apuna. Mutta ehkäpä sekin johtuu siitä, että mä en turhia pyytele. En raahaa lasta joka viikonloppu mummilaan yökylään, en pyydä hakemaan päiväkodista ellei todella ole tarvetta. En pyydä heitä uhraamaan kesäänsä lapsenvahtina, jos meillä on muitakin vaihtoehtoja. Mä en myöskään ole joka viikko oven takana lakki kourassa, pari kertaa olen tarvinnut rahaa lainaksi kun on tullut todella yllättävä ja kallis juttu eteen, ja maksanut kaiken takaisin.

Toisaalta hekin tietää sen, että jos he tarvitsevat jossain apua, multa sitä saa. Seitsemänkymppisinä senioreina kaikki ei aina suju niin kuin ennen, vaan apua tarvitaan aina vaan enemmän. Me siis autamme tarvittaessa toinen toisiamme .

 

taidetaan "äskeisen" kanssa asua samassa kunnassa. Minullekin on erittäin selvästi sanottu soskusta, että kodinhoitajan voi saada vain jos on oikeasti isoja ongelmia. Ja painottivat juuri tuota, että kun teillä on isovanhemmatkin samalla paikkakunnalla.

Minun vanhempani eivät tule meille kotiin avuksi ikinä, vaan kipeät lapset pitäisi viedä heille jotta saavat siinä sivussa tehtyä omia kotitöitään. Eläkkeellä molemmat.
Miehen vanhemmat ovat työelämässä, eivätkä tule viikonloppunakaan lähellekään jos on mahdollista saada joku tartunta.
Voi sanoa, että ainoa tukiverkoksi laskettava ovat omat, vielä perheettömät veljeni. Minullakin on rutkasti kokemusta siitä, että "kavereille" ilmainen apu kelpaa, mutta vastavuoroisesti ei olla valmiita auttamaan.

 

Jos ollaan molemmat, siis sekä minä että lapsi kipeänä niin se on ihan helppo tilanne eikä tarvitse edes apua, lapsi kun ei kipeänä liiku juuri mihinkään. Painajaista oli kun itse olin tosi kipeä ja lapsi oli juuri parantunut ja sillä oli virtaa aivan liikaa.
Tammikuussa oltiin kipeinä sekä minä että mies, lapsi terveenä, ja mun äiti ihan oma-aloitteisesti soitti että tulisko poika mummilaan hoitoon että saadaan levätä. Hän on edelleen työelämässä ja oli ollut tuonakin päivänä jo yötöissä. Seuraavana päivänä mun sisko oli jutellut äitin kanssa ja tarjoutui ottamaan poikaa heille hoitoon vuorostaan. Hänellä itsellään on neljä lasta... Olin niin kiitollinen perheeni avusta että itku meinas tulla

 

Isovanhemmat tulisivat auttamaan jos päästäisin. Valitettavasti en heidän oman terveytensä takia päästä tänne tautisten sekaan.

Ja tuohon muutaman mainitsemaan tukiverkko muista kuin isovanhemmista, kavereista saataisiin apua jos todellakin tilanne sitä vaatisi.