Miten ihmiset jaksatte elää ja olla?

Kun lukee, että monella on ollut tosi vaikeita elämänkokemuksia, monilla rankka tilanne menossa, on perussairauksia ja kaikkea muuta. Niin mistä saatte sen vastapainon, syyn elää ja sen kaiken tuskan kumoavan "jutun"? Mikä se oikein on?

Musta tuntuu et elän joko myöhäistä teini-ikää tai varhaista keski-iän kriisiä, kun koko olemassaolo tuntuu niin turhalta ja tappelu vaikeuksien kanssa toivottomalta. Mistä sitä elämäntarkoitusta, tai jotakin vastaavaa voisi saada?

Omia kokemuksia, kiitos!

 

Elämä on ihmisen parasta aikaa... Niinhän se on.

 

Se vaan on jokin merkillinen...

Ehkä usko siitä että sitten joskus saan vaan olla olematta ja levätä. :xmas:

 

Se vaan täytyy kestää. Vaikka paskaa tulee niskaan joka puolelta, niin jossain vaiheessa helpottaa. Myöhemmin monesti huomaa että asiat on poikineet jotain hyvääkin.

 

Oma perhe antaa voimaa (vaikka se sitä viekin ) Oman lapsen hymy on parasta mitä olen ikänä kokenut.
Ystävät.
Lemmikit.
En ole ollut kliinisesti masentunut, joten ymmärrän, että kaikki eivät vain pysty samaan: Mutta kun pahimmassa aallonpohjassa saa hinattua perseensä raittiiseen ilmaan ja liikkumaan väh puoleksi tunniksi niin olo ei ole koskaan ollut huonompi kuin lähtiessä.
Liikunta ylipäänsä.
Luonto. Iso tekijä.
Myös koulutus ja työ antavat sisältöä elämään.
Harrastukset. Liittyvät kyllä perheeseen ja liikuntaan hyvin vahvasti.

 

No täytyy sanoo, et kyllä se on tuo pikkuinen tuolla sängyn pohjalla, joka auttaa jaksamaan. Sen nauravan naaman, kun näkee aamuisin ja kun se illalla nukahtaa tuhisten syliin, niin ne kaikki vaikeimmatkin asiat unohtuu ja taas jaksaa jatkaa...

Halaus sulle ja voimia!

 

Mikä ei tapa se vahvistaa :saint: Ja lapset auttaa jaksamaan, vaikka niidenki kanssa on välillä ihan hirveetä vääntöö Usko siihen et vielä aurinko tännekin päin paistaa.

 

Sitä vaan elää zombiena.En nyt viitsi sanoa miten huonosti mulla on monet asiat.

 

Mikä ei tapa se vahvistaa :saint: Ja lapset auttaa jaksamaan, vaikka niidenki kanssa on välillä ihan hirveetä vääntöö Usko siihen et vielä aurinko tännekin päin paistaa.

No tää on mun mielestä niin bulshittiä tää sanonta... Mikä ei tapa, se voi kuitenkin tuhota... Ihan liikaa..

 

Mikä ei tapa se vahvistaa :saint: Ja lapset auttaa jaksamaan, vaikka niidenki kanssa on välillä ihan hirveetä vääntöö Usko siihen et vielä aurinko tännekin päin paistaa.

No tää on mun mielestä niin bulshittiä tää sanonta... Mikä ei tapa, se voi kuitenkin tuhota... Ihan liikaa..

Niin no se nyt on vaan sanonta ja se mitä kukaki kestää on jokaisella se omaraja. Joku toinen murtuu mieleltään tai muuten ja joku kestää enemmän, miksi sitä ei kukaan tiedä. Mutta kun tulee kovasti kuraa niskaan ja masentaa niin vaikea se on iloa elämässä nähdä. Vasta kuin jonkun artikkelin missä kehoitettiin väkisin "uudelleen ohjelmoimaan" oma mieli ajattelemalla positiivisia puolia asioista vaikka väkisin. Sen pitäisi tehota ja alkaa ilo ja onni elämässä löytymään. Tiedä häntä, mut kokeilla voi
Mulla on ainaki ollu niin paljon kaikkee vaikeutta ja vastoinkäymistä elämässä, et kirjan sais kirjotettuu eikä kukaa uskois et faktaa on

 

Mikä ei tapa se vahvistaa :saint:

Tämäpä tämä.

 

Mikä ei tapa se vahvistaa :saint: Ja lapset auttaa jaksamaan, vaikka niidenki kanssa on välillä ihan hirveetä vääntöö Usko siihen et vielä aurinko tännekin päin paistaa.

No tää on mun mielestä niin bulshittiä tää sanonta... Mikä ei tapa, se voi kuitenkin tuhota... Ihan liikaa..

Sen paikkansapitävyyden oppii vasta kun sen on kokenut. (Ja pääsy katkeruudesta irti)

 

Kun sairastuin toista kertaa syöpään, niin lapsi oli se joka sai jaksamaan. Mutta en tiedä kuinka sitten jos toisen kerran uusiutuu.

 

Päivä kerrallaan.

 

No vaik mul on iskias, fibro ja kilpparivajis kera tinnityksen ja muuta kivaa, niin kyl musta silti on todella hauska olla elossa.

 

Mikä ei tapa se vahvistaa :saint: Ja lapset auttaa jaksamaan, vaikka niidenki kanssa on välillä ihan hirveetä vääntöö Usko siihen et vielä aurinko tännekin päin paistaa.

No tää on mun mielestä niin bulshittiä tää sanonta... Mikä ei tapa, se voi kuitenkin tuhota... Ihan liikaa..

Sen paikkansapitävyyden oppii vasta kun sen on kokenut. (Ja pääsy katkeruudesta irti)

Kompit tälle. Ja aikasta isolla osalla ihmisiä on kyllä mieletön henkiinjäämisvietti.

 

Lapset, mies ja usko

 

Mä olen niin sinnikäs sissi, etten anna vaikeuksien päihittää mua. Mulle se on haaste päästä niistä ylitse. Vaatiihan se joskus pitkänkin ajan, että joku vastoinkäyminen voitetaan, mutta periksi en anna! Jos ei yksi keino tehoa, niin käytetään suunnitelmaa B, ellei sitä ole, niin kehitetään se

 

Omissa vastoinkäymisissä tuo "mikä ei tapa niin vahvistaa" on pitänyt paikkansa. Mutta en ole kokenut esim vakavaa sairautta, mielensairautta. Puhumattakaan lapsen kuolemaa yms jotain totaalisen kamalaa.

Mutta arjessa kiinni pysyminen on vaikeina aikoina auttanut.

 

Ja aikasta isolla osalla ihmisiä on kyllä mieletön henkiinjäämisvietti.

Nimenomaan. Täällä joskus joku kirjoitti, että hän ei ottaisi hoitoja vastaan jos saisi kuulla sairastavansa syöpää. Hän mielummin kuolisin kuin kärsisi.

No mä olen kärsinyt kaksi kertaa ja olen hengissä. Kun kuulee syövästä, niin ensialkuun tulee epätoivo, mutta sitten halu elää ja näyttää taudille että muahan ei lannisteta.

Ihminen joka ei ole tuota elänyt ei voi sanoa kuinka toimisi tuossa tilanteessa.

 

Jaa-a... Kovin usein tuntuu ettei jaksakkaan, mut silti puuskuttaa eteenpäin.

 

Huonosti

 

Senku ittekki tietäs ni hyvä ois.

 

Ihminen näkee luonteensa mukaisesti lasin joko puoleksi täynnä tai puoleksi tyhjänä. Itse olen vähän liiankin optimistinen silloinkin, kun se ei oikesti kai kannata. On muuten auttanut aika lailla elon polulla tämä piirre...

 

Scarlett O Harava: Mun äiti sairastui syöpään 3 kertaa ennenkuin syöpä voitti viime joulukuussa ja sitä taistelua erittäin läheltä seuranneena olen sitä mieltä että ehdottomasti maailman urhein nainen oli hän, mun "idolini".

Vielä viimeisenä päivänään hän itse oli sitä mieltä että sehän syöpä voitetaan, elämänhalu ja usko toipumiseen, ihmeeseen, säilyi viimeiseen asti. Hän siirsi viini-iltaammekin ajalle "hoitojen jälkeen", koska toki uskoi että aikaa on.