Miten ihmiset jaksaa?!

Lähin töihin 10.30, tulin kotiin 17.00..
Lähin toiseen työhän 17.30 ja kotona 22.15.

Ja mä oon ihan puhki poikki hajalla!
Ei tossa kuitenkaan oo kuin 9,5h töitä...

Ihmisillä hurjempiakin duunimääriä ja silti ne vaan porskuttaa

 

Itselläni auttaa vain rahankiilto silmissä. Tein talvella monta kuukautta pitkää päivää ja vielä useita viikkoja putkeen ilman yhtäkään vapaapäivää.
Jossain vaiheessa sitä alkoi olla ihan rikki henkisesti ja fyysisesti, mutta palkkapäivä lievitti tuskaa.

 

Lähin töihin 10.30, tulin kotiin 17.00..
Lähin toiseen työhän 17.30 ja kotona 22.15.

Ja mä oon ihan puhki poikki hajalla!
Ei tossa kuitenkaan oo kuin 9,5h töitä...

Ihmisillä hurjempiakin duunimääriä ja silti ne vaan porskuttaa

sanomattakin on selvää että joku toinen elämän osa-alue kärsii jos tekee tuostakin vielä pitempää päivää.

onneksi on oikeus valita. mäkin jaksoin tuota joskus, nykyisin en edes haluais jaksaa.

 

Itselläni auttaa vain rahankiilto silmissä. Tein talvella monta kuukautta pitkää päivää ja vielä useita viikkoja putkeen ilman yhtäkään vapaapäivää.
Jossain vaiheessa sitä alkoi olla ihan rikki henkisesti ja fyysisesti, mutta palkkapäivä lievitti tuskaa.

Mä tein to-ma joista kolmena päivänä kahta työtä..
Nyt 3pv vapaata ja tuntuu etten ois jaksanu päivääkään enempää :ashamed:

 

8h, siinä menee mun kipuraja. mieluiten tekisin 6h päivää :/

 

Se on vain jaksettava. Mulla perjantaina työt palvelukodilla 7-14.30 ja baarilla sitten 22-02.

 

varmaan siksi sun työpäivä on niin väsyttävä,ku olet koko "päivän" töissä ja tavallaan on jo yö kun olet kotona. Aamulla et varmaan ehdi paljoa touhuta,etkä illallakaan...

 

Itselläni auttaa vain rahankiilto silmissä. Tein talvella monta kuukautta pitkää päivää ja vielä useita viikkoja putkeen ilman yhtäkään vapaapäivää.
Jossain vaiheessa sitä alkoi olla ihan rikki henkisesti ja fyysisesti, mutta palkkapäivä lievitti tuskaa.

Mä tein to-ma joista kolmena päivänä kahta työtä..
Nyt 3pv vapaata ja tuntuu etten ois jaksanu päivääkään enempää :ashamed:

Ei sitä aina jaksakaan, motivaation tarvitsee.
Mulla oli vaan sellainen tilanne että tarvitsin kahdessa kuukaudessa kuutisen tonnia ylimääräistä ja mietin sitten että helpompi painaa duunia kuin ryöstää kiska.
Välillä oli niin poikki jo heti aamusta että kellon soidessa tuli itku mutta piti vain ajatella että jossain päin maailmaa lapset painaa kellon ympäri duunia joka päivä että ehkä minäkin nyt tilapäisesti jaksan.

 

Mulla kanssa 25vkoa vuodessa töitä näin:
7-15.39 (tai 8-16.09) päivällä ja illalla 18-20.30 (palkkaa illalla 3 tai 4h mukaan kuitenkin) + matkakorvaukset illalla. Iltatyö VAIN 2päivää + viikonloppuna 3h la.

Sunnuntai ainut vapaa, jolloin aamulla lasten uimakoulu...
IKINÄ ei saa nukkua pitkään! =D

 

Täytyy nostaa hattua teille! Kotihoidon tuella olen ja työtäkin teen (yrittäjä), mutta lähinnä lapsen päiväunien ajan ja iltaisin. Rankat työajat, en haluaisi enää painaa töitä noin paljon.

 

Mun miehen 'paras' tuntimäärä oli marraskuussa reilu 300tuntia :O

 

Ei tuo kovin vaativaakaan oo, jos lopettaa nukkumisen

Mä meen aina kouluun klo 8.15. Kotiin on pakko lähteä päivästä riippumatta 13.30. Haen muksut, mennään kotiin.

18.30 lähen töihin. Pääsen sieltä 00.15. ajan kotiin.

Nukun n. 3h ja menen siivoomaan yhen liikkeen 04.00.

Ja sieltä jatkan kouluun.

Nyt on onneks kesäloma, voin olla huoletta töissä ja säästää talveksi. Nyt teen joka toinen viikko pelkkää yövuoroo ja joka toinen ihgan tavallista päivävuoroo.

Mä olen yksinhuoltaja, sossuun menijäks musta ei ole ja lainaa en aio nostaa. Onneks tällästä on enää ens syksy. Niin se ihminen kestää jatottuu kun pakko on

 

se on jos käy välillä 30min kotona niin aika rankaa. tulee ees taas ajoa.

 

Ei tuo kovin vaativaakaan oo, jos lopettaa nukkumisen

Mä meen aina kouluun klo 8.15. Kotiin on pakko lähteä päivästä riippumatta 13.30. Haen muksut, mennään kotiin.

18.30 lähen töihin. Pääsen sieltä 00.15. ajan kotiin.

Nukun n. 3h ja menen siivoomaan yhen liikkeen 04.00.

Ja sieltä jatkan kouluun.

Nyt on onneks kesäloma, voin olla huoletta töissä ja säästää talveksi. Nyt teen joka toinen viikko pelkkää yövuoroo ja joka toinen ihgan tavallista päivävuoroo.

Mä olen yksinhuoltaja, sossuun menijäks musta ei ole ja lainaa en aio nostaa. Onneks tällästä on enää ens syksy. Niin se ihminen kestää jatottuu kun pakko on

Nostaisin hattua, jos sellainen olisi.

 

mä en kans tajua... just sanoin töissä viiden työpäivän jälkeen että mä en kyllä ikinä jaksais tehdä täyttä työaikaa, huh... ja onneksi ei oo pakkokaan. Nyt mulla on 106,5h/6vkoa ja se on ihan tarpeeksi. Se tekee 15 työpäivää (aamu/iltavuoroa) tuon kuuden viikon aikana. Jos haluan ja jaksan, ylimääräisiä vuoroja on koko ajan tyrkyllä. Mutta että ois PAKKO raahautua töihin joka aamu, ei kiitos...

 

Kun olin yrittäjä tein 10-14 (joskus jopa 18h päiviä) tuntisia päiviä 6-7 päivänä viikossa. Parhaillaan kuukausia putkeen. Lomista ei tietoakaan, vaikka työntekijöitäkin oli. En jaksanut kuin 5 vuotta ja onnekseni pääsin sitten äitiyslomalle. Ja lomalta tämä tuntuukin!

Mutta en valittanut silloin vaikka lopussa aloin olla aika naatti ja meinasin hajota fyysisesti. Ja varsikaan tilipäivinä ei harmittanut
Silloin ei siis ollut lapsia...

Mies jatkaa samaa tahtia edelleen..

 

Mä en ainakaa kehuskelis noilla työmäärillä. Eihän tuossa ehdi olla omaa elämää ollenkaan. Mä olen ihan normi työajalla töissä (joskin jo kolmivuorotyö tuntuu liialta) ja silti tuntuu etten ehdi nähdä lapsia ikinä enkä mitään muutakaan tehdä.

 

Just mietin, etten enää ikinä jaksais sellasta mitä pahimmillaan opiskeluaikoina. Ensin kouluun klo 8-9, siellä 6-9 tuntia, sitten töihin, kotiin joskus klo 21-22. Sitten vielä ruuan laitot, tiskaukset, koulutehtävät ja parisuhdettakin olisi jotenkin pitänyt hoitaa ja jotain liikuntaa harrastaa... Ja kaiken lisäksi tuolloin ei ollut juuri lainkaan ylimääräistä rahaa, ja kun jotakin tienasit, niin sitten paukku tulorajat ja sait maksella itku kurkussa opintotukia takaisin...

 

Palkkatöissä ma-pe periaatteessa 8-16 (käytännössä 06-18 välillä miten sattuu, päivien pituudet vaihtelee) ja siihen illalla oman yrityksen jutut päälle 2-4 tuntia, la-su oman yrityksen työt 4-12 tuntia per päivä.

Kaikki ylimääräinen pois, liikunta = hyötyliikunta ja kavereiden kanssa yhteydenpito puhelimella (samalla kun tekee jotain muuta) + satunnaiset tapaamiset. Omakotitalossa paljon helppohoitoisia ratkaisuja =)

Jaksaa kun tietää että sen takia laskut saa maksettua, kampaajalla käytyä ja ei tarvi laskea kaupassa ostanko jauhelihaa vai kokolihaa. Ei rikastu mutta pärjää ihan ok.

 

Kun olin yrittäjä tein 10-14 (joskus jopa 18h päiviä) tuntisia päiviä 6-7 päivänä viikossa. Parhaillaan kuukausia putkeen. Lomista ei tietoakaan, vaikka työntekijöitäkin oli. En jaksanut kuin 5 vuotta ja onnekseni pääsin sitten äitiyslomalle. Ja lomalta tämä tuntuukin!

Mutta en valittanut silloin vaikka lopussa aloin olla aika naatti ja meinasin hajota fyysisesti. Ja varsikaan tilipäivinä ei harmittanut
Silloin ei siis ollut lapsia...

Mies jatkaa samaa tahtia edelleen..

Lapsetkin varmasti on tilipäivinä onnessaan, että isi on aina töissä...

Nimimerkillä yrittäjän lapsi... Eikä todellakaan ollut hienoa tai upeaa, että vanhemmat oli aina töissä. Mutta jokainen tekee tavallaan, toiset tykkää enemmän työstä ja rahasta kuin lapsistaan.

 

Mä en ainakaa kehuskelis noilla työmäärillä. Eihän tuossa ehdi olla omaa elämää ollenkaan. Mä olen ihan normi työajalla töissä (joskin jo kolmivuorotyö tuntuu liialta) ja silti tuntuu etten ehdi nähdä lapsia ikinä enkä mitään muutakaan tehdä.

aamullahan on aikaa vaikka kuinka. Aikuinen pärjää 7 tunnin yöunilla, eikä hän JOKA päivä tuota työtä tee.
Mua ärsyttäis eniten tuossa työajassa se että vasta "keskellä päivää" pitää mnnä töihin. olen aamuihminen. Hyvin tuossa ehtii tekemään aamusiivoukset ja jopa lounaan perheelle valmiiksi, enne lähtöä.
Vaikka mulla ei nhytkän oo mikään pakko herätä niin aina herään VIMEISTÄÄN klo7, en vaan osaa nukkua pidempään. en vaikka menisin nukkumaan vasta kahdelta yöllä

 

Kyllä on välillä jaksaminen aika tiukalla, opiskelen työn ohessa (osoittautui enemmänkin täyspäiväseksi se työmäärä), olen yrittäjä ja teen vielä työkeikkoja. Niin eikä vähäisimpänä tule perhe. ajoittain en tiedä olenko tulossa vai menossa. Nyt onkin takki ihan tyhjä ja yritän vain räpiköidä vielä pari viikkoa josko sitten saisin hellittää hetkeksi...