V
vierailija
Vieras
Joo, sama tilanne täällä päin.. Ja se haittaa mua. Koska olin vielä pari vuotta sitten erittäin sosiaalinen, paljon kavereita, oma porukka jonka kanssa nähtiin joka viikonloppu. Oli hauskaa ja mukavaa!
Mutta työt rupesivat painaa ja porukassa tuli riitelyä.. Ja nyt asun mieheni kanssa ja mulla ei ole ketään kun hän ja perheeni.. Ja joku ihme voimattomuus iski jolloin en vaa voi enään soittaa vanhoille kavereille..
Suhteeni niihin katkeili jo vuosi sitten.. Kun olin kutsunut heidät moneen otteeseen meille tai muutenkin ulos ja heillä oli aina jotain muuta.. Tunsin itseni hylätyksi ja sit se vaa loppu.. En jaksanu enään vaivautua soittamaan joka viikonloppu että "mitä tänään?". Luovutin itse. Oma moka. Mutta nytkään ei jaksa ja en vaa osaa tutustua uusiin ihmisiin.. (Ennen onnistu heti lennosta)
Olin eilenkin yksin yökerhossa.. Vaa koska halusin päästä "ulos".. Noh oli huono idea.. Istuin yksin koko illan ja katsoin muita.. Heillä jolla on niitä ystäviä.. Vedin perseet ja menin takas kotiin nukkumaan..
Itken päivittäin.
Mutta työt rupesivat painaa ja porukassa tuli riitelyä.. Ja nyt asun mieheni kanssa ja mulla ei ole ketään kun hän ja perheeni.. Ja joku ihme voimattomuus iski jolloin en vaa voi enään soittaa vanhoille kavereille..
Suhteeni niihin katkeili jo vuosi sitten.. Kun olin kutsunut heidät moneen otteeseen meille tai muutenkin ulos ja heillä oli aina jotain muuta.. Tunsin itseni hylätyksi ja sit se vaa loppu.. En jaksanu enään vaivautua soittamaan joka viikonloppu että "mitä tänään?". Luovutin itse. Oma moka. Mutta nytkään ei jaksa ja en vaa osaa tutustua uusiin ihmisiin.. (Ennen onnistu heti lennosta)
Olin eilenkin yksin yökerhossa.. Vaa koska halusin päästä "ulos".. Noh oli huono idea.. Istuin yksin koko illan ja katsoin muita.. Heillä jolla on niitä ystäviä.. Vedin perseet ja menin takas kotiin nukkumaan..
Itken päivittäin.