Miten ihmeessä te muut äidit joilla enemmän kuin yksi pieni lapsi jaksatte!!!

Meillä 1,5v tyttö ja 2kk poika. Tää 2kk ku poika synty, arki on ollu ihan mahdotonta! Päivät menee juostessa kun kummatki vaan kitisee, tytöstä on tullu ihan mahdoton vauvan synnyttyä, vaikka oon yrittäny antaa olla mukana ja hoitaa vauvaa, on todella, todella mustis vauvasta.
Sitte ku tyttö huutaa, alkaa poikaki huutaa, ja poika huutaa muutenki varmaan mahavaivoja ja kokoajan roikkuu tissillä.
Mä oon niiiiiin väsynyt!!! Nytki haluaisin vaan nukkumaan mut ei, poika roikkuu tässä tissillä ja välillä kitisee tai muutenvaan hereillä.

Tässä taas herätään koko yö ja aamulla 6-7 aikaan sit tytön kans ylös.

Mä en kestä
tää ei varmaan helpota vuosiin....

antakaa jotain lohdutuksen sanoja ees, pliis!

 

nimimerkin piti olla ap....
Ja miehestä ei paljon mtn apua, aika menee oman yrityksen parissa aika pitkälti.

 

nimimerkin piti olla ap....
Ja miehestä ei paljon mtn apua, aika menee oman yrityksen parissa aika pitkälti.

eihän ap voi olla nimimerkki. ku nimmerkki maija ja sitte kun vastaat lisää niin tulee ap.

 

nimimerkin piti olla ap....
Ja miehestä ei paljon mtn apua, aika menee oman yrityksen parissa aika pitkälti.

eihän ap voi olla nimimerkki. ku nimmerkki maija ja sitte kun vastaat lisää niin tulee ap.

No kuule aivan yks lysti. se ei nyt mun ongelma ole...

 

nimimerkin piti olla ap....
Ja miehestä ei paljon mtn apua, aika menee oman yrityksen parissa aika pitkälti.

eihän ap voi olla nimimerkki. ku nimmerkki maija ja sitte kun vastaat lisää niin tulee ap.

ja miksei voi olla ap? jos joku tykkää vaikka niistä kirjaimista

 

No en mä ole kokenut koskaan asiaa noin,tosin ovat olleet ns.helppoja lapsia :/

 

meillä on 4v. 1,5v ja vauva.. ja yksi koululainen. kyllähän se välillä on raskasta.

 

kyllä se helpottaa!!! Halit! Laske rima niin matalalle kuin vain voit! Kohta ne leikkii jo keskenään, edes joskus. Voimia oikeasti

 

Mee vauvan kanssa sänkyyn pötkölleen, jos se siitä kohta nukahtaisi =)

 

Siirrä sen isomman päivärytmiä vähän myöhäisemmäksi, niin saat aamusta levättyä enemmän? Myöhäiset aamut oli jotenkin pelastus tossa vaiheessa, ihanaa kun sai olla vauvankin kanssa rauhassa siinä 9-10 ennen kuin isompi heräsi.

 

Voi surku sua! Jos yhtään helpottaa, niin ne mahavaivat kyllä yleensä loppuu jossain vaiheessa. Että se kitinä kyllä sit joskus loppuu. Ja isosiskokin huomaa, et pikkuveljestä alkaa olla jo vähän seuraakin, niin varmasti sekin mustasukkaisuus alkaa helpottaan.
Mutta on varmasti rankkaa, ja jos vielä oot yksin lasten kanssa. Olisiko MLL:n hoitajasta mitään apua? Jos saisit edes pari tuntia omaa aikaa, et voisit vaikka nukkua?

 

meillä on 4v. 1,5v ja vauva.. ja yksi koululainen. kyllähän se välillä on raskasta.

Niin on meilläkin kohta, lukuunottamatta koululaista mukaan

 

Helpompaa on ollu kolmen kun kahden kanssa ku alkujärkytyksestä toipu. Siinä missä kahden kanssa isompi vaati koko ajan huomioo kun hoidin vauvaa, nyt kaks vanhempaa on leikkineet yhdessä ja oon saanu paljon enemmän keskittyä vauvaan.
Mun mies on kyllä aina ollu se, joka on valvonu noitten kanssa siinä mahavaiva-vaiheessa. Eli kun vauvat on alkaneet illalla itkee mahan purujen takia, mä oon menny nukkuun ja mies pitäny vauvoja. Muuten sit kyllä yöheräämiset on olleet mun heiniä, kuten muukin lastenhoito. Meillä kans mies tekee freelance töitä eli on "koko ajan" töissä.

 

Ihan hyvin jaksan. Mutta meidän muksut (6v., 3,5v., 2v. ja 1kk) on helppoja, mustasukkaisuutta ei ole ollut juuri ollenkaan, ja mies on tosi paljon apuna.

Ehdin ja jaksan ihan hyvin hoitaa noiden neljän lisäksi vielä 19 päisen eläinlaumani, harrastaakin. Ja sivubisneksenä pyörittää omaa pikkufirmaa.

Mutta, lapset on tosiaan erilaisia, ja mulla on se mies paljon apuna ja osallistumassa.

Mitään kliseistä "kyllä se siitä kun ne kasvaa" tms. en viitsi alkaa jauhaa, mutta iiiiso :hug: silti.

 

meillä on 4v. 1,5v ja vauva.. ja yksi koululainen. kyllähän se välillä on raskasta.

lisään vielä että paljon ennemmän on valvottu kuin nukuttu, mutta kaikkeen sitä tottuu ja aikansa kutaki.

 

helpottaa se , ihan varmasti. meillä nyt 5 ja 7v lapset ja pitkään ollu jo paljon helpompaa. vuosikin tekee jo ihmeitä.

 

Kyllä se helpottaa kun ne kotoa muuttavat Näin minä heikkona hetkenä ajattelen. Koita levätä kaikki hetket kun lapsetkin lepäävät.Jätä kotityöt toiselle sijalle,mieskin voi niitä tehdä vaikka onkin oma yritys.Eiköhän ne lapset ole miehellekin se tärkein "yritys". Joo mutta oikeesti se helpottaa. Koita ottaa tyttöä vielä enemmän mukaan vauvan kanssa puuhailun jos mahdollista.Ja koita itse jaksaa viettää tytön kanssa kahdenkeskeistä aikaa(vaikka 5minsaa) tekemällä mitä tyttö tykkää.Voimia sinulle!

 

Meillä vuoden ikäerolla ja kyllähän se aikamoista juoksemista on ollu. Varsinkin nyt kun ne molemmat juoksee karkuun ja vielä eri suuntiin Pitää osata ottaa rennosti. Ei haittaa vaikkei teillä ole ohjelmaa päivisin, ei sul tarvi olla siisti koti (tosin mä en tähän oo pystyny) eikä teil tarvi välttämättä olla päivävaatteet puettuina päikkäriaikaan

Kyllä se alkaa helpottaa, trust me =) Mä kyllä hattua nostan sulle jos yksin pyörität. Meillä mies on ollu ihailtavasti mukana, ottanu ohjat käsiin töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Pitäny huolta mun jaksamisesta. Pääsen iltasin aina johoki tuulettumaan jos on tarvis ja viikonloppuriennoillekin. Äiti välillä käykin nollaamassa vähän tilanteita

 

Onhan se minulki usein kyl ihan h**ttii. Mun ongelma on se, kun ei ole sitä omaa aikaa. Lapset on aika helpot, mutta omaa aikaa on niin vähän, että en tykkää tästä mun elämästä välillä ollenkaan. En siis välillä yhtään! Varsinkin illat on ikäviä, kun aina joutuu toteamaan, että taas meni tääkin päivä niin, ettei ollut mahdollista tehdä sitä tai tätä. Tiedän, itsekästä, mutta totuus minusta. Huokaus

 

Enemmän tai vähäemmän rankkaa se varmasti on kaikilla, mutta kyllä lapsissakin on eroa. Mitä olen kaveriporukkaa seuraillut, niin voin vannoa, että joidenkin kaksi lasta vaatii vähemmän hommaa kuin toisilla pelkästään yksi. Lapsien vaativuudessa voi olla oikeasti aika hurjat erot. Eikä tämä ole pelkästään, jos ollenkaan, äidin taitoakaan vaan lapsien tempperamenttieroja sekä joillakin lapset sairastelevat paljon, on koliikkia jne, ja toisilla ei oikein mitään.

Varsinkin, jos sulle on sattunut paljon itkeskelevä vaativa vauva ja hyvin vilkas esikoinen, niin kyllä siinä voi olla tosissaan tekemistä. Jaksamista.

 

jaksaa kun on pakko.
Mulla on kolme alle vuoden ikäistä lasta, joista nuorin on vuoden.
Joudun olosuhteiden pakosta tekemään töissä pitkää päivää, työ on erittäin väsyttävää.
Töistä tullessa alan samantien laittamaan ruokaa, ja pesemään pyykkiä ja järjestelen paikkoja hieman.
Lasten kanssa menee ilta ja kun hetken hengähtää ennen nukkumaan menoa, on kello helposti 23-24 ennen kuin pääsee nukkumaan, ja kello soi aamulla 05,45, joskus tuntia aiemmin.
Kotityöt kärsii tästä aika paljon, onneksi lastenhoitaja tekee jonkinverran kotitöitä.

Väsynyt olen, mutta on vaan jaksettava.

 

Aika rankkaa oli kun olivat pieniä. Tiesin heti kun oli 2, että tähän jää lapsiluku. En jaksa enempää. Muuhun ei jää aikaa kun lapsiin kun on 2 alle kouluikäistä. siis tukiverkottomana.

 

Mulla jo vähän isommat nuo lapset - 3vee ja 1vee ja tuntuu että tää on ihan kamalaa. Mies kanssa tekee pitkää päivää ja paljon työmatkoilla. Molemmat muksut sairastanu koko talven korvatulehduksia yms.,lisäks molemmat allergisia,isommalla todettu astma ja pienemmälläkin sensuuntasia oireita. Kumpikin heräilee pitkin yötä ihon kutinoihin ym. vaikka kuin hoitais ja rasvais. Pienempi muutenkin itkuinen,huonosti syövä,isompi mustasukkainen mun huomiosta ,tönii ja nipistelee pienempää. Oon välillä niin loppu että itken vaan illalla kun saan muksut unille. Suvut ja isovanhemmat on kaukana. Ja miehen mielestä minä oon vaan kotona ja saattaa ihmetellä reissusta tuluaan kun koti on välillä sikinsokin.Töihin paluutakaan en kuitenkaan vielä harkitse ennenkuin nuo sairastelut vähän vähenis.Rankinta on viime talvena ollu aikuisten seuran puute kun jatkuvasti jompikumpi kipeenä ettei ole paljon kylille eikä kerhoonkaan päästy.

 

Kolme alle 2,5v ja jaksan hyvin, mutta meidän vauva onkin supernukkuja.

Mun vinkit jaksamiseen on nämä:
Rima matalalle. Nyt voi ikkunat olla pesemättä, siivoat kun jaksat ja kaupasta saa ihan kelvollista valmisruokaa sekä puolivalmisteita.

Päikkärit aina kun vaan mahdollista. Päiväuniaikaan olis kiva tehdä kaikenlaista ja notkua netissä, mutta päivänokoset helpottavat loppupäivän jaksamista.

Jos et käytä kantoliinaa, niin hommaa sellainen heti paikalla. Vauva rauhoittuu liinassa ja pystyt huomioimaan esikoista samalla.

 

Voimia ap:lle ja muillekki! Muistan kuinka rankka tuo vaihe oli...nyt skidit jo 5 ja 7 ja jo vuosikin sitten oli paljon helpompaa kun leikkivät enimmäkseen keskenään. Koeta saada apua jostain, jossei lähipiiristä löydy niin vaikka jostain sossun kautta, vaikkei kai niillä oo ku perhetyöntekijät, meilläki kävi niitä alkuvuosina...mutten tykänny