Miten ihmeessä voi saada töitä jos on kaikkiin paikkoihin joko liian koulutettu tai liian kokematon???

["vieras"]

No, täällä yksi vastavalmistunut, mutta se työkokemus puuttuu! Minun kohdalla taas kävi haastattelun jälkeen niin, että maisteri valittiin työhön jonka vaatimuksena oli ammattikoulu. itse taas amk:n käynyt. edes haastatteluihin on vaikea päästä, alallani hakemuksia tulee jopa sata yhtä avointa paikkaa kohden.

 

[niin se vain on]

Minusta sinä olet valinnut väärän alan tai väärän suuntautumisvaihtoehdon sillä alalla. Anteeksi vaan, mutta kasvatustieteiden maisteri kuulostaa minusta juuri sellaiselta koulutukselta, joka ei useinkaan johda oman ala töihin. Joku otti tuolla esimerkiksi sosiaalityöntekijät, se oli minusta erittäni huono esimerkki siinä mielessä, että heille on töitä tarjolla niin paljon kuin vain haluavat tehdä (ainakin suuremmissa kaupungeissa). Siinä on esimerkki työstä, johon on helppo työllistyä (vaikka opinnotkin olisivat vielä keskenkin) mutta jota moni ei halua tehdä.

Jos jokaista paikkaa kohti on 200 hakijaa, niin aika tarkkaan 100 % todennäköisyydellä löytyy aina joku, jolla on täsmälleen sopiva koulutus ja työkokemusta. Saisivat vaan jättää sen yli- tai alikoulutusselityksen pois, niin ei harmittaisi niin paljon. Elämä on. Itsekin teen aivan muuta työtä, kuin mihin minulla on maisterikoulutus. Sain pitkiä sijaisuuksia ilman työkokemusta ja koulutusta ja kouluttauduin työn ohessa tuohon ammattiin, minkä jälkeen minut vakinaistettiin. Hieno tutkintoni on jäänyt kokonaan käyttämättä ja palkka on suomalaista keskiansiota vastaava eli 2000 € tietämissä, mutta olen saanut sentään opintolainani maksettua, työ on ihan jees kun on kivat työkaverit, eikä tarvitse pelätä (pätkä)työttömyyttä.

 

[persvakoonasana]

Minusta sinä olet valinnut väärän alan tai väärän suuntautumisvaihtoehdon sillä alalla. Anteeksi vaan, mutta kasvatustieteiden maisteri kuulostaa minusta juuri sellaiselta koulutukselta, joka ei useinkaan johda oman ala töihin. Joku otti tuolla esimerkiksi sosiaalityöntekijät, se oli minusta erittäni huono esimerkki siinä mielessä, että heille on töitä tarjolla niin paljon kuin vain haluavat tehdä (ainakin suuremmissa kaupungeissa). Siinä on esimerkki työstä, johon on helppo työllistyä (vaikka opinnotkin olisivat vielä keskenkin) mutta jota moni ei halua tehdä.

Jos jokaista paikkaa kohti on 200 hakijaa, niin aika tarkkaan 100 % todennäköisyydellä löytyy aina joku, jolla on täsmälleen sopiva koulutus ja työkokemusta. Saisivat vaan jättää sen yli- tai alikoulutusselityksen pois, niin ei harmittaisi niin paljon. Elämä on. Itsekin teen aivan muuta työtä, kuin mihin minulla on maisterikoulutus. Sain pitkiä sijaisuuksia ilman työkokemusta ja koulutusta ja kouluttauduin työn ohessa tuohon ammattiin, minkä jälkeen minut vakinaistettiin. Hieno tutkintoni on jäänyt kokonaan käyttämättä ja palkka on suomalaista keskiansiota vastaava eli 2000 € tietämissä, mutta olen saanut sentään opintolainani maksettua, työ on ihan jees kun on kivat työkaverit, eikä tarvitse pelätä (pätkä)työttömyyttä.

Ja tähän liittyen jatkan... Ap kertoi hakeneensa ohjaajan töitä lastensuojelusta, muttei tullut valituksi, koska niihin hommiin käy sosionomikin. Ap:lle sanoisin, että noihin töihin, joissa pätevyysvaatimus on nimenomaan sosionomi eikä ktm/vtm/ytm pätevyysvaatimuksella on ihan syynsä: niissä vaaditaan sosionomin osaamista, ei maisterin teoreettista tietoa. Jos siis kuvittelet olevasi pätevä kaikkiin alemman koulutuksen hommiin, niin voin kertoa, että et ole. Tsemppiä kuitenkin sinulle koulutusta vastaavien hommen etsimiseen!

 

[Tjaaa-a]

Iso kiitos teille kaikille jotka tähän viestiketjuun olette vastailleet ja kommentoineet!!! Tähän kirjoittaminen, toisten vastausten ja omien juttujen lukeminen nimittäin avasi eilen kunnolla silmäni. Huomasin sokeutuneeni omalle työnhakemiselle pahan kerran, oikeasti hain enää vain avoimina olevia paikkoja tai korkeintaan täytin nettisivuilta löytyviä avoimia hakemuksia. Pitkän turhan hakemisen aikana olin hukannut rohkeuteni, fiksuuteni ja aloitekykyni johonkin.

Nyt sitten (ihan oikeasti tämän keskustelun ravistelemana) päätin(!) että minähän SAAN jonkin oikeasti koulutukseeni soveltuvan palkattoman harjoittelupaikan tai projektin vaikka kivensilmästä. Monta tuntia istuin koneella ja googletin ja hain tietoja ja yhteystietoja erilaisista firmoista. Löysin lopulta montakin sellaista mielenkiintoisen oloista yritystä joista ei muista koskaan kuulleenikaan. Niistä päätin aloittaa. Sitten vaan puhelin käteen ja soittamaan.

Neljän(!!!!) puhelinkeskustelun jälkeen olin sopinut erään yrittäjän kanssa tapaamisen ensi viikolle (mitään isoa ja vakituista hänellä tuskin on luvassa mutta jonkinlaisesta osa-aikaisesta projektihommasta alustavasti puhui) ja saanut toiselta yrittäjän niin kiinnostuneeksi että pyysi heti lähettämään kattavan kuvauksen itsestäni sähköpostilla ja lupasi palata jo ensi viikolla asiaan. Listaan jäi vielä monta nimeä soittamatta mutta päätin jatkaa vasta kun nämä kaksi on selvitetty loppuun.

Hip hei ja hurraa. Tämähän vaikuttaa jo lupaavalta. Parasta oli, että kukaan ei moittinut koulutustani väärin valituksi tai epäonnistuneeksi vaan kuuntelivat hyvinkin kiinnostuneen oloisina kun kerroin mitä se on sisältänyt.

Arvatkaa vaan tuntuuko nyt hyvältä. Vaikken edes tiedä saanko lopulta töitä vaiko enkö.

 

[Keittiönoita]

Hienoa! Pienemmissä yrityksissä on usein se tilanne, että johonkin hommaan ehkä tarvittaisiin uusi työntekijä, mutta siihen rekrytointiprosessiin ei oikein olisi aikaa. Mollin sivuille jos laittaa ilmoituksen, niin pamahtaa ne parisataa hakemusta, joista ensin pitäisi ehtiä karsia pois ne, joilla ei ole edes pienintäkään halua ottaa ko työtä vastaan, mutta jotka hakevat vain siksi, että työkkäri niin määrää. Lopuista pitää sitten valita ne, joita voisi ehkä haastatella. Sitten sopia haastattelut ja tehdä lopulta päätös. Ja tämän siis tekee joku oman työnsä ohessa. Joten joskus on myös työnantajankin kannalta parempi, että jostain "putkahtaa" sopiva henkilö, järjestetään tapaaminen ja tehdään päätös.