Välillä todella tuntuu, ettei selviä uhmaikäsen kanssa. Jos joskus on pakko lähteä asioille lasten kanssa, voisin jo lähtiessä ottaa särkylääkkeen tulevaan päänsärkyyn... Elämä kun ei aina mene niin, että saisi itse levättyä ja otettua omaa aikaa, että taas jaksaisi paremmin lasten kanssa. Mutta sen olen kokenut hyväksi keinoksi, että pois on välillä päästävä ihanien lasten luota, että taas jaksaa suhtautua niiden kiukutteluihin. Useinhan lapsen käyttäytyminen kuuluu normaaliin kehitykseen ja lapsi kysyy teoillaan "voinko näin tehdä?" ja "mitäs tästä sanot?". Tosin tämä selittely ei auta, kun hermot menee... Voimia!
