K
Kimppa
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja m:Alkuperäinen kirjoittaja Kimppa:Se että uskon evoluutioteoriaan on osoitus siitä, että uskon tieteellisiin tutkimuksiin. Tosin tutkimuksiakin on laidasta laitaan, mutta en usko, että Jumala loi kaiken juuri niin kuin se raamatussa kuvataan. Ennemminkin uskon alkuräjähdykseen sekä eläinten ja ihmisten kehittymiseen evoluutioteorian mukaisesti.
Järkevyydellä tarkoitin sitä, ettei tarvitse olla mikään uskonnollinen "hörhö", vaikka uskookin. Uskoa voi monella tavalla eikä se "äärimmäisyyksiin viety" uskominen ole se ainoa oikea tapa. Että siis uskoo raamatun sanaa kirjaimellisesti (nainen EI saa olla pappina esim), kokee herätyksen, veisaa virsiä, tuputtaa uskontoaan hurmoksessa kaikille, uskoo ihmeparantumisiin jne.
MINUN mielestäni usko on henkilökohtainen asia ja kukin uskokoot tavallaan. Minun ei tarvitsisi kuulua kirkkoon ja voisin silti uskoa Jumalaan ja vaikka rukoillakin joskus jos olisi hätä tai haluaisin osoittaa kiitollisuuttani.
tuo uskominen ihmeparanemiseen ei oo vaikeaa, kun omin silmin niitä näkee ja ihminen on terve. nuo tieteelliset tutkimukset suhteessa evoluutioteoriaan, selvennä??? en halua riidella, huom...
Ihmeparantumisista.. Otetaan esimerkki jonka kuulin. Lapsella oli ollut paha ihottuma. Ihottuma kuitenkin parani itsestään. Lapsen äiti tulkitsi sen niin, että hänen rukouksiinsa vastattiin ja kyseessä oli ihmeparantuminen. Minun tulkintani tilanteesta olisi se, että lapsen keho muodosti vastustuskyvyn allergeenia vastaan ja oireet hävisivät. Ei minulla tule siinä kohtaa ensimmäisenä mieleen Jumalan teot, vaan ihan silkka biologia.
Joku otti esiin kuoleman jälkeisen elämän. Siihenkään en usko. Tai siis en usko niin, että jossain "paratiisissa/ helvetissä" kirmataan sitten kaikki loppu viimein. Keho mädäntyy tai poltetaan kun kuolee. Mutta siihen uskon, että ihmisen sielu jää elämään hänen lapsissaan ja läheisissä ihmisissä. Jokainen ihminen vaikuttaa muihin elämänsä aikana ja sitä voi sanoa sieluksi. Hän on rakastanut ihmisiä, hän on opettanut asioita esim lapsilleen, hän on saanut ihmisiä nauramaan ja itkemään. Näistä jää jälki toisiin ihmisiin, häntä voidaan muistella kuoleman jälkeen ja hän tulee mieleen erilaisista tilanteista, joissa hänen jälkeensä elävät ihmiset elävät. Sillä tavoin uskon "kuoleman jälkeiseen elämään".
Helvettiin en myöskään usko minään "paikkana", johon pahat joutuvat kuolemansa jälkeen. Helvettinä pidän sitä, että jos ihminen on tehnyt elämänsä aikana pahuutta tai on asioita, joita hän katuu kuolinvuoteellaan, hänen vanhuudestaan (kun ihminen tekee elämänsä "tilinpäätöstä") ja kuolemastaan tulee rankka kokemus. Jos taas on elänyt hyvää elämää, voi viettää vanhuuden päiviään levollisin mielin ja lähteä rauhallisemmin ilman suuria pelkoja. On ikään kuin sujut itsensä ja elämänsä kanssa.