Miten ihmeessä kukaan voi ajatella että lapsen vilkkaus/temperamenttisuus/uhmakkuus olisi aina vanhempien "vika"?

[juuh]

Meillä on äärettömän huonokäytöksinen, äärettömän uhmakas, äärettömän rasittava lapsi, äärettömän villi lapsi. Eilen hyökkäsi veljensä kimppuun, jonka seurauksena tuli tappelu. Pistin lapset jäähylle rauhoittumaan, niin arvatkaa mitä tekee tämä tuittupää. Siinä missä rauhallinen tapaus istuu miettimässä, kamala (meidän kasvatuksen epäonnistunut kolmas ja viimeinen kopio) juoksee yläkertaan, ottaa puisen hyllyn ja yrittää tulla kumauttamaan minua sillä päähän. Kyseinen hylly toimi autojen hyppyrinä, se lähti roskiin. Kohta lähden minäkin, alan olla todella väsynyt ja rikki tuon ihmisen kanssa. Se on ollut tällaista ihan pienestä asti. Kesti puoli tuntia saada lapsi raivoltaan kuuntelemaan ja rauhoittumaan, sitten se taas ihmettelee, kun kaikki menee pieleen. Kyllä, olen epäonnistunut kasvattaja.

 

[S. Sonjalle]

[QUOTE="a p";26000150]No, meillä on vilkas ja erittäin voimakastahtoinen ja uhmakas 3 v. poika, joka istuu lähes päivittäin jäähyllä, joskus useammankin kerran. :-D Kuria on todellakin, sitä ei puutu, ja tiedän että sitä on riittävästi. Silti meinaa joskus tulla uskonpuute tuon pojan kanssa, ja tulee huono äiti olo, kun lapsi saa päivän kolmannen uhmaraivarin, kun ei (taaskaan) saa tahtoaan läpi. Vaikka alusta asti ollaan opetettu että huutamisella EI AINAKAAN saa tahtoaan läpi. Mutta olisi kiva vaan joskus nähdä että siitä kurista ja rajojen asettamisesta olisi joskus jotain hyötyäkin nähtävissä....:-/

Päiväkodissa ei ole ongelmia,päinvastoin, lto sanoi hiljattain että poika on ryhmänsä tasapainoisimpia lapsia, ei juuri koskaan uhmaa tai kiukuttele, on vilkas mutta kiltti, iloinen ja reipas tms., eli ei mitään niistä jutuista mitä kotona...[/QUOTE]

Hitto, onkohan mä unissani käyny kirjoittamassa tän? Ihan kun meidän poika...
Ja todellakin pidetään kuria, joskus tuntuu että vähän turhankin tiukkaa, mut silti kohottaa menemään ihan ku ei olis ikinä säännöistä kuullut.

 

["a p"]

Hitto, onkohan mä unissani käyny kirjoittamassa tän? Ihan kun meidän poika...
Ja todellakin pidetään kuria, joskus tuntuu että vähän turhankin tiukkaa, mut silti kohottaa menemään ihan ku ei olis ikinä säännöistä kuullut.

Just näin. :-D

Tänään esim. alkoi heitellä lelulaatikosta leluja päälleni kun olin syömässä, yksi osui aika napakasti päähän, (jäähylle) ja myöhemmin ei suostunut pepun pesuun sotkuisen kakan jälkeen, huusi ja kumautti minua nyrkillä. (jäähylle) Muutenkin oli ihan koko ajan pahan teossa, mm. sai heitettyä aika tavalla kissanhiekkaa vessanpönttöön, kiusasi kissaa yms.

Tänään oli kyllä tosi hankala päivä, joskus on kyllä paljon parempiakin. Ehkä huomenna olisi paremman vuoro. :-D

 

["teelikamentten"]

[QUOTE="vieras";26000148]Ei ole totta. Mutta tällä verukkeellahan ne rajat on sitten olemattomat kun "se on niin vilkas ja uhmakas ettei siihen mitkään keinot tehoa"...

Trust me, jokaisen lapsen saa ruotuun jos vaan osaa. Ammatikseni sitä teen. Saa olla vilkas ja temperamenttinen, uhma on jokaisella lapsella isompi tai pienempi, mutta mikään niistä ei selitä huonoa käytöstä ja sen sallimista. Jos käyttäytyy huonosti, sille pistetään stoppi heti alkuunsa.[/QUOTE]

vilkkaan lapsen äitinä olen osittain samaa mieltä. vika vain on siinä, että aikuisilla on vähän erilaisia käsityksiä siitä, mikä on huonoa käytöstä. jotkut, usein etenkin erittäin rauhallisten lasten vanhemmat, ovat sitä mieltä, että vähän kovaäänisempi puhe, ja vilkas tai levoton käytös on huonoa käytöstä, vaikka siitä ei olisi kenellekään mtään haittaa. tällöin lapsi, joka omaa nämä piirteet, alkaa helposti ajatella että hän on jotenkin paha tai huono, kun häntä aina ojennetaan, vaikka ei tajuaisi tekevänsä mitään väärää (eikä oikeastaan teekään).

 

["a p"]

[QUOTE="teelikamentten";26000763]vilkkaan lapsen äitinä olen osittain samaa mieltä. vika vain on siinä, että aikuisilla on vähän erilaisia käsityksiä siitä, mikä on huonoa käytöstä. jotkut, usein etenkin erittäin rauhallisten lasten vanhemmat, ovat sitä mieltä, että vähän kovaäänisempi puhe, ja vilkas tai levoton käytös on huonoa käytöstä, vaikka siitä ei olisi kenellekään mtään haittaa. tällöin lapsi, joka omaa nämä piirteet, alkaa helposti ajatella että hän on jotenkin paha tai huono, kun häntä aina ojennetaan, vaikka ei tajuaisi tekevänsä mitään väärää (eikä oikeastaan teekään).[/QUOTE]

No tään olen minäkin huomannut, aika paljon tulee paheksuvia katseita...

 

[Anatolia]

[QUOTE="teelikamentten";26000763]vilkkaan lapsen äitinä olen osittain samaa mieltä. vika vain on siinä, että aikuisilla on vähän erilaisia käsityksiä siitä, mikä on huonoa käytöstä. jotkut, usein etenkin erittäin rauhallisten lasten vanhemmat, ovat sitä mieltä, että vähän kovaäänisempi puhe, ja vilkas tai levoton käytös on huonoa käytöstä, vaikka siitä ei olisi kenellekään mtään haittaa. tällöin lapsi, joka omaa nämä piirteet, alkaa helposti ajatella että hän on jotenkin paha tai huono, kun häntä aina ojennetaan, vaikka ei tajuaisi tekevänsä mitään väärää (eikä oikeastaan teekään).[/QUOTE]
Tuo on totta. Minä oon tehnyt lapsilleni selväksi, että ei ole väärin olla puhelias, eläväinen ja vikkelä. Kunhan osaa olla hiljaa kun on sen aika.

Myös hiljaisuus voidaan tulkita huonoksi käytökseksi: jos lapsi ei esim. sano kiitos kun ujostuttaa, ei vastaa tervehdykseen, jne.