Miten hillitä suuttumusta?

[apua kaipaileva]

Suutuin äsken silmittömästi 3-vuotiaalleni. On paha mieli, että huusin niin paljon ja retuutin huoneeseen.

Meillä on pieni vauva, joka ei ole nyt viikkoon nukkunut hyvin ja yritin sitä nukuttaa. Esikoinen tekee kaikkensa, jotta vauva ei nukahtaisi. Huutaa, pissaa sohvalle, heittelee tavaroita,raapii mua, rikkoo kaukosäätimen jne. Aloin itsekin huutaa ja retuutin hänet omaan huoneeseen jäähylle. Siitähän huuto vaan yltyi ja hän alkoi itkeä ja vauva ei tietty nukahtanut. Sain nyt vihdoin parin tunnin taistelun jälkeen kummatkin nukkumaan. Esikoisen kanssa halittiin ja sovittiin riita.

Tuntuu vain, että pinna on ihan liian kireällä. Oma univelka ja ärtymys omaa aviomiestä kohtaan, koska hän jälleen kerran jätti minut illaksi yksin, kun piti lähteä jo klo 19 katsomaan jalkapalloa keskustaan kavereiden kanssa. Tiesin, ettei esikoinen nukahda omaan sänkyyn itse. Vauvan syntymän jälkeen on hänkin halunnut, että hänen vieressään ollaan iltasadun lukemisen jälkeen vähän aikaa. Usein tarkoittaa sitä, että siellä ollaan niin kauan kuin hän nukahtaa.

Miten te muut hillitsette käytöstänne?Siis pystytte olemaan huutamatta, vaikka mieli tekisi?Siis olemaan aikuisia.

Tiedän, ettei hermojaan saisi menettää ja sen takia pyydänkin nyt apua, ettei tällainen käytös toistu ja tee lapsestani samanlaista. Onhan hänkin vasta tosi pieni 3v ja pahin uhmaikä päällä ja tietty mustis vauvasta.
Omat voimat on poissa

 

[Kippuravarvas]

No ihan ekana sun miehen pitäs alkaa tekemään osansa. Ja tokana, mä hengitän syvään ja lasken kymmeneen...ainakin yritän :snotty:
Koita antaa esikoisella paljon aikaa päivällä ja ennen nukkumaanmenoa, jos mies vaikka hoitaisi vauvaa sen aikaa.

:hug:

 

[sama täällä]

mä en osaa vastata sun kysymykseen. mun kohdalla sanonta siitä, että lapset kasvattaa kärsivällisyyttä on surullista mietittävää. meillä syntyi kolme lasta lyhyellä aikaa, esikko ja kaksoset -mä maailman pitkäpinnaisin oon tosi lyhyellä sytytyslangalla nykyään..

 

[vastuunkantoa isältä]

Isä esikoista nukuttamaan ja muutenkin hoitamaan niin häntä kuin kotitöitä kun sinä keskityt vauvaan... Näin sen on oltava. Sun ei tarvtse yksin selvitä. Selvät pelisäännöt. Sanot, että sä et pärjää yksin nukutuksien kanssa ja se on hänen todella ymmärrettävä.

 

[Hankey]

:ashamed: minäkin suutuin tänä iltana lapsille ja pyysin anteeksikin. Pienin nukahti ehkä hetki sitten, minä olisin mielelläni mennyt aikaisemminkin nukkumaan.

 

[vieras]

Jep, me puhuttiin asiat läpi jo raskausaikana. Myös se että ekat viikot en tee kotona MITÄÄN vaan keskityn vauvaan, nukkumiseen ja imetyksen harjoittamiseen. Se on selvää että vanhemmista kumpikin on "töissä kotona" niin kauan kun lapsi/lapset on hereillä.

 

[IHan sama meillä]

Olen ollut aina huono hillitsemään suuttumusta, ja vuosi toisen jälkeen paha mieli kun hermot menee helposti. Välillä ajattelen, että miksi minä olen edes äiti, kun en osaa olla rauhallinen. Se on kuin lumivyöry, hermostun enkä kykene rauhoittumaan. Taas sain pyytää pojalta anteeksi käytöstä, ja juttutuokio hänenkin käytöksestään pidettiin. Poika sanonut ettei äiti saa huutaa, ja kyllä ottaa sydämestä, kunpa oppisi tosiaan hillitsemään itsensä

 

[Hankey]

:ashamed: minäkin suutuin tänä iltana lapsille ja pyysin anteeksikin. Pienin nukahti ehkä hetki sitten, minä olisin mielelläni mennyt aikaisemminkin nukkumaan.

eikä nukahtanut. :headwall:

 

[vieras]

Yritä sopia miehen kanssa, että hän katsoisi jatkossa enemmän lapsia esim. menisi lasten kanssa kävelylle/ulkoilemaan ja sinä saisit omaa aikaa. Säännöllinen oma aika joko kotona tai ulos lenkille lähtö auttaa myös jaksamaan. Itse en olisi jaksanut, jos mies ei hoitaisi lasta paljon vapaa-aikanaan.

 

[ap]

meillä mies on aivan ihana isä kummallekin lapselle aina silloin, kun on kotona. Hän ei jotenkin ole tajunnut sitä (vaikka asiasta ollaan useasti puhuttu), että elämän täytyy muuttua lasten myötä. Hän pitää kiinni tiukasti tietyistä asioista, jotka kuuluivat hänen elämäänsä ennen lapsia. Hän käy 3 kertaa viikossa salilla, käy katsomassa jalkapallopelejä kavereiden kanssa (kuten tänään mestareiden liiga), katsoo telkkaria myöhään, joten viikonloppuisinkin on väsynyt ja nukkuu pitkään (ihan niin kuin minä en olisi)

Onhan se monesti pyörinyt mielessä, että oiskohan parempi erota, mutta ei musta yksinhuoltajaksikaan olisi. Jotenkin tuntuu, että meillä kummallakin on pinna kireellä ja mistään ei voida enää puhua riitelemättä....ja seksiäkään ei ole ollut aikoihin.

Mulla on vain suurin huoli tuosta 3-vuotiaasta, joka ikäänkuin joutuu sijaiskärsijäksi tässä kaikessa. Yritän antaa hänelle paljon kahdenkeskistä aikaa ja isä laittaa hänet yleensä nukkumaan. Sen tähden tämä ilta oli ihan katastrofi ja kaikki ne muut illat, jolloin isä ei ole kotona.

Tiedän, ettei mulla ole omaa aikaa ja sitä pitäisi osata ottaa, jotta jaksaa.

 

[mulla sama]

Meillä on vanhempi 2-vuotias, ja aivan hirveen temperamenttinen ja mustis pikkuveljestään. Välillä tuntuu, että pää räjähtää, kun tyttö aloittaa kiukuttelun ja yrittää lyödä/purra/raapia vauvaa, niin kyllä tunnustan, että on mullakin kerran jos toisenkin äänenvoimakkuus noussu korkeelle. Mutta olen kyllä huomannu, että helpommin tilanteesta selviää, kun itse pysyy rauhallisena ja vie tuhmia tekevän uhmaikäisen suoraan omaan huoneeseen rauhoittumaan, ennenkuin homma karkaa käsistä. Ja tilanteen rauhoituttua sovitaan, että miten saa ja ei saa tehdä.

Mulla on kans monesti vain lisännyt suuttumusta, kun lapsi kiukuttelee ja mies tulee ja menee kuin tahtoo.

Yritän itse aina ennen kuin tuntuu, että oma kiukku purkaantuu huutona, purra hammasta ja puhua lapselle napakalla äänensävyllä korottamatta ääntä ja tosiaan lapsi jäähylle hyvissä ajoin jos sanat ei tepsi.

Nämä ajat on niitä raskaimpia ja ehkä mitkään sanat ei helpota fiilistä,mutta yritä nauttia hyvistä hetkistä ja pistä miehesi tekemään oman osansa lasten nukuttamisessa. Meillä mies nukkuu päivät ja on töissä yöt, niin pakostakin saa kaikki illat yksin hoitaa, mutta toivo paremmista ajoista auttaa jaksamaan!

En tiiä oliko apua, mutta ainakin tiedät ettet ole ainut Jaksamisia!

 

[ap]

Kiitos kannustavista sanoista!