Miten hiljentää 2-vuotias yleisillä paikoilla?

[kasvatusvinkkejä kiitos!]

Alkaa nykyisin huutamaan kaupassa, kirjastossa tmv. Ei siis itke, huutaa vaan "AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!". Mitä hiljaisempi paikka, sitä aikaisemmin alkaa tuo huutaminen. Komennan nätisti, vähemmän nätisti, tosi tiukasti että nyt hiljaa. Uhkailen, että jää ilman herkkuja/ei saa mitään kivaa enää ikinä jos jatkaa huutamista.

En voi lähteä paikaltakaan, on asioita jotka on kuitenkin pakko hoitaa eikä olla noilla asioilla miehen kanssa ikinä yhdessä eli toinen vanhempi ei voi poistua paikalta lapsen kanssa. Miten ihmeessä lapsen saa hiljenemään heti??

Eilen oli se tilanne, että teki mieli antaa luunappi tai kiskaista hiuksista.. ensimmäistä kertaa. Olin virastossa ja asia oli vaan pakko hoitaa ja lapsi vaan huutaa enkä saanut hiljenemään millään (lopetti vasta sitten kun lähdettiin).

 

[herra ajuri]

läimäise suulle

 

[huomiohuokailija]

Mitä se haittaa että huutaa? Lapsi testaa sun reaktiota ja jos sä reagoit voimakkaasti, hän on onnistunut kokeilussaan.

Mun 10kk tyttö huutaa kaupassa täysiä "ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!" ja välillä hävettää, mut oon huomannut että ei siihen muut kiinnitä huomiota, korkeintaan hymyilevät.

 

[PoolopaitainenBensaletku]

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu . Anna huutaa, äläkä kiinnitä mitään huomiota.

 

["vieras"]

Huomaakohan lapsi, että paikka on sinulle jännä ja että jännität vielä enemmän, jos hän huutaa. Meillä lapsi nauraa aina kovaan ääneen jännittäessään tai kun mulla on hoidettavana sioita, joihin pitäisi keskittyä. Purkaa sillä jännitystä ja kieltäminen ei auta yhtään. Jos jossain paikassa on viimeksi mennyt nauramiseksi, sama alkaa heti kun sinne taas saavutaan.

Kokeile kiinnittää lapsen huomio ihan johonkin muuhun. Jonkun asian laskemiseen, värien etsimiseen tms.

 

[Minni:)]

Mitä se haittaa että huutaa? Lapsi testaa sun reaktiota ja jos sä reagoit voimakkaasti, hän on onnistunut kokeilussaan.

Mun 10kk tyttö huutaa kaupassa täysiä "ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!" ja välillä hävettää, mut oon huomannut että ei siihen muut kiinnitä huomiota, korkeintaan hymyilevät.

Ite en ole tollasta huomannut. Kärttysiä katseita tulee ja en itsekään ole mitenkään intona jos on pinna kireellä ja jossain virastossa/kirjastossa joku lapsi huutaa kurkku suorana. Tietty se on mun oma ongelma, mut kuitenkin, kaikki ei todellakaan vaan hymyile.

Toi on vaihe. Meilki oli aika jolloin ei paljoa kirjastoihin huvittanut mennä kun lapsi mekkaloi. Ei me sitten mentykään vähään aikaan ja nyt kun yli 3v. niin osaa olla kirjastoissa yms. nätisti.

Muoks. En huomannu et sun lapsi on vasta 10kk. Joo alle vuoden ikäsenä voi viel olla söpöä muistakin, mut loppuu kyl hymyt kun sellanen yli 2v. huutaa ja elämöi.

 

["Koivunkäpy"]

Ootas kun se alkaa huutaa kaupassa kärreissä: apuaaaaa auttakaaaa... Ja ojentelee käsiä kaikkia mummoja kohti.

 

[a.p.]

Ei kaikki kyllä hymyile. Osa hymyilee kyllä, mutta pääasiassa saan hävetä sitä huutamista. Moni tulee jututtamaan lasta ja silloin kyllä hiljenee, mutta minulle siitä tulee olo että en saa itse lastani hiljaiseksi ja muiden on se tehtävä.

Viimeksi kirjastossa nappasin itselleni kirjan ja kerroin että lapsi jää nyt sitten ilman kirjoja. Ei lopettanut huutamista vaikka selkeästi sitten harmittikin kun ei hänelle lainattu mitään. Eli uhkaukset ei näytä toimivan.

Jossain kirjostassa en kyllä kehtaa kokeilla tuota etten noteeraa mitenkään, mutta ehkä ruokakaupassa voin testata. Ehkä se toimii että en muka kuulekaan huutamista, juttelisin vaan niitä näitä lapselle ja osoittelisin asioita mitä näkyy

 

[a.p.]

[QUOTE="Koivunkäpy";26633118]Ootas kun se alkaa huutaa kaupassa kärreissä: apuaaaaa auttakaaaa... Ja ojentelee käsiä kaikkia mummoja kohti.[/QUOTE]

Voi ei

 

["vieras"]

"Viimeksi kirjastossa nappasin itselleni kirjan ja kerroin että lapsi jää nyt sitten ilman kirjoja. Ei lopettanut huutamista vaikka selkeästi sitten harmittikin kun ei hänelle lainattu mitään. Eli uhkaukset ei näytä toimivan."

Ei kun nyt vain jatkat tuolla linjalla. Jos lapsi huutaa kirjastossa, ei hänelle lainata kirjoja. Jos lapsi huutaa kaupassa, ei osteta mieliruokaa. Jne.

 

[Minni:)]

Ei kaikki kyllä hymyile. Osa hymyilee kyllä, mutta pääasiassa saan hävetä sitä huutamista. Moni tulee jututtamaan lasta ja silloin kyllä hiljenee, mutta minulle siitä tulee olo että en saa itse lastani hiljaiseksi ja muiden on se tehtävä.

Viimeksi kirjastossa nappasin itselleni kirjan ja kerroin että lapsi jää nyt sitten ilman kirjoja. Ei lopettanut huutamista vaikka selkeästi sitten harmittikin kun ei hänelle lainattu mitään. Eli uhkaukset ei näytä toimivan.

Jossain kirjostassa en kyllä kehtaa kokeilla tuota etten noteeraa mitenkään, mutta ehkä ruokakaupassa voin testata. Ehkä se toimii että en muka kuulekaan huutamista, juttelisin vaan niitä näitä lapselle ja osoittelisin asioita mitä näkyy

Mä olen kyllä sitä mieltä et lapselle täytyy sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. Tietty on sitä et yritetään hakea huomiota ja testataan rajoja, mut jos ei kiinnitä mitään huomiota niin eihän sillon aseta myöskään mitään rajoja. Kyllä se jossain vaiheessa menee lapselle jakeluun että äiti suuttuu tästä ja se ei ole kivaa ja voi joutua myös muutenkin kärsimään huonosta käytöksestä (ei saa kirjaa yms.). Mä pyrin selittämään lapselle, että ei saa huutaa, koska se on huonoa käytöstä, muutkaan ei käyttäydy niin, se ei ole kivaa, eikä äitikään saa huutaa jne. Ja nykyään lapsi osaa itsekin kirjastoissa yms. sanoa että täällä ei saa huutaa.

Kärsivällisyyttä! Kyllä se ohi menee onneks!

 

[Minni harmaana]

Miniä koki kauhun hetkiä kenkäkaupassa: Taapero tempas lenkkarit jalastaan ja alko mättämään kaikkia kenkiä telineistä alas. Osaa se kerkis sovitellakin, kun äitinsä hikipäässä laittoi niitä paikoilleen. Siis mitään ei kerinnyt tehdä ennen katastrofia.

 

[miunmau]

Odotas kun on huutava 2vee ja huutava, riehuva ja karkaileva 4vee.

Ei siinä auta muu kuin pitää molemmat ostoskärryssä ja hoitaa ne omat ostokset/ pankki- tms. asiat.

Kelalla jouduin kerran pitämään pitämään 4-vuotiasta väkisin kädestä kiinni, kun yritti karata tyhjentämään hyllyjä. Sanoin Kelan tätille, että hoidetaan nopeasti asiani alta pois ja koitetaan olla välittämättä huutavasta ja riehuvasta lapsesta. Kaikilla vaan ei ole niitä kilttejä ja rauhallisia lapia.

 

[Minni:)]

[QUOTE="vieras";26633156]"Viimeksi kirjastossa nappasin itselleni kirjan ja kerroin että lapsi jää nyt sitten ilman kirjoja. Ei lopettanut huutamista vaikka selkeästi sitten harmittikin kun ei hänelle lainattu mitään. Eli uhkaukset ei näytä toimivan."

Ei kun nyt vain jatkat tuolla linjalla. Jos lapsi huutaa kirjastossa, ei hänelle lainata kirjoja. Jos lapsi huutaa kaupassa, ei osteta mieliruokaa. Jne.[/QUOTE]

Peesi. Lapsi oppii että huonosta käytöksestä on on seuraukset mitkä ei ole mieluisia. Ei se heti mene jakeluun, mut ajan kanssa.

 

[Eedla]

Se vaan haluaa testata miltä sen oma ääni kuulostaa eri paikoissa
Ja mun kokemuksen mukaan mitä enemmän siitä saa vielä huomiota kaupan päälle niin sitä kivempaa se on.

 

["Vieras"]

Sanot kerran tai pari että kaupassa ei saa huutaamku muut ihmiset ei tykkää. Sitte et kiinnitä enää asiaan mitään huomiota vaan hoidat ostokset loppuun ja poistut paikalta.
Kannattaa vähän ennqkoida noita tilanteita, josmhuomaat että lapsi pitkästyy niin koita kiinnittää huomio johonkinnkivaan, päästä kävelemöön janpyydä auttamaan ostosten teossa tms. Sitte jos pääsee jo alottamaan huuteluun niin tuo on myöhäistä.

 

["vieras"]

Mä tulkitsisin, että lapsi hakee huomiota. Ja varmaan jännittääkin, joten tekee jännityksen purkamiseksi jotain hölmöä.

Itse kokeilisin olla kiinnittämättä mitään huomiota huutamiseen ja jutella lapselle ihan normaalisti ja yrittää samalla harhauttaa lasta muihin ajatuksiin. Meidän lapsella tuo toimi aika hyvin, ei se muistanut huutaa, kun tuli jotain riittävän mielenkiintoista eteen eikä siinä ollut mitään järkeä huutaakaan, kun kukaan ei "huomannut".

 

[Minni-hiiri]

Miniä koki kauhun hetkiä kenkäkaupassa: Taapero tempas lenkkarit jalastaan ja alko mättämään kaikkia kenkiä telineistä alas. Osaa se kerkis sovitellakin, kun äitinsä hikipäässä laittoi niitä paikoilleen. Siis mitään ei kerinnyt tehdä ennen katastrofia.

Tässä tuo kenkämyyjien kauhu

(Kuva eri tilanteesta)

 

[cxcxc]

Mä annan lapselle paketin rusinoita, jos pitää käydä tärkeässä paikassa. Istuu hiljaa rattaissa niitä syöden.

 

[miunmau]

Mä annan lapselle paketin rusinoita, jos pitää käydä tärkeässä paikassa. Istuu hiljaa rattaissa niitä syöden.

Toimi meillä kun nelivuotias oli pienempi, mutta nyt osaa jo samaan aikaan syödä rusinoita ja tehdä tuhojaan. Eikä ruokakauppaan oikein kehtaa ottaa omia eväitä mukaan

 

["Jeba"]

Meillä 2-vuotias neitokainen tykkää laulaa ja KOVAA oltiin sitten kaupassa tai ihan missä vaan, kaikuvat paikat on kaikkein parhaimpia tytön mielestä. Voitte kuvitella kuinka mulla hävetti kun oltiin hautajaisissa ja kun piti virsiä laulaa, no meidän pimu lauloi ja LUJAA, noh ei onneksi saatu paheksuvia katseita siellä, huumorilla osasivat muu väki ottaa vaikka itellä hävettikin.

 

[a.p.]

[QUOTE="Vieras";26633175]Sitte jos pääsee jo alottamaan huuteluun niin tuo on myöhäistä.[/QUOTE]

Tämä just on ihan totta..

Rusinoita olen miettinytkin, joskus annankin vaikka bussimatkan ajaksi, koska koen ne matkat tosi tukaliksi itselleni (ja muille) jos lapsi vaan huutaa ja ihmiset vilkuilee paheksuvasti. Mutta toisaalta en haluaisi opettaa tuohonkaan, koska aina välttämättä ei ole mukana syömistä ja toisekseen noita tilanteita nyt kuitenkin on sen verran usein milloin pitää osata olla hiljaa, että lapsi paisuu muodottomaksi jos joka kerta annan jotain syömistä

 

[a.p.]

Miniä koki kauhun hetkiä kenkäkaupassa: Taapero tempas lenkkarit jalastaan ja alko mättämään kaikkia kenkiä telineistä alas. Osaa se kerkis sovitellakin, kun äitinsä hikipäässä laittoi niitä paikoilleen. Siis mitään ei kerinnyt tehdä ennen katastrofia.

Tämä on ihan tuttua meilläkin, lapsi tyhjentää kaikki hyllyt tai juoksee kädet levällään hyllyjen välistä niin että tiputtaa mahdollisimman paljon tavaraa mahdollisimman lyhyessä ajassa. Luojan kiitos rattaissa on vyöt, jolla lapsen saa pysymään paikallaan

 

["vieras"]

[QUOTE="Koivunkäpy";26633118]Ootas kun se alkaa huutaa kaupassa kärreissä: apuaaaaa auttakaaaa... Ja ojentelee käsiä kaikkia mummoja kohti.[/QUOTE]

Meillä tuli kerran tilanne alle 3v:n kanssa kaupassa että riehui ja mekkaloi eikä uskonut yhtään mitään. Nappasin lapsen syliin ja sanoin miehelle että me mennään nyt autoon, hoida sä nä ostokset.Siinä kun rimpuilevaa lasta kannoin kaupasta parkkipaikan läpi autolle hän huusi kovaan ääneen "apua, apua, apua". Kyllä itseä hävetti kun ihmiset toljotti.

 

[RehuLeski]

[QUOTE="Jeba";26633225]Meillä 2-vuotias neitokainen tykkää laulaa ja KOVAA oltiin sitten kaupassa tai ihan missä vaan, kaikuvat paikat on kaikkein parhaimpia tytön mielestä. Voitte kuvitella kuinka mulla hävetti kun oltiin hautajaisissa ja kun piti virsiä laulaa, no meidän pimu lauloi ja LUJAA, noh ei onneksi saatu paheksuvia katseita siellä, huumorilla osasivat muu väki ottaa vaikka itellä hävettikin.[/QUOTE]

Meijän 3,5v kiipes kaupassa kassalla siihen pakkaushyllylle ja laulo kerhossa oppimansa jumalan kämmenellä kovaan ääneen. Siinä vaiheessa repes viimenenkin asiakas nauramaan kun kaikille tilaa riittää kohdan lauloi kaikille pillarii riittää. esityksen lopuks kajautti vielä "kiitos tästä kerhosta, heippa!" Kunnon aplodit tyttö sai ja hyvän mielenkin vielä.