Miten erosta selviää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Kertokaa miten erosta selviää?

Mies ilmoitti yllättäen, että nyt tuli ero. Miehellä valmiina suunnitelmat jatkosta, asunnosta ja lasten asumisesta. Pitkän pitkä liitto takana ja miehellä pitkä pohtiminen asian tiimoilta. Itse tiennyt nyt kaksi viikoa. En pysy perässä. Miehellä selkeästi uusi säätö kuvioissa ja ei voi tunnustaa tätä vaikka ikävä kyllä tiedän jo.

Epärehelisyys repii hajalle ja tulevaisuus pelottaa. Oksettaa ja raivostuttaa. Miehellä selkeä "menojalka" vie vaihe menossa. Kuin uudelleen nuoruutta lähtisi elämään.

Nopeasti mies poisti päätöksen kerrottuaan sosiaalisesta mediasta viittaukset minuun ja tämäkin sattui niin vietävästi.

Itse jään elämään perhe arkea lasten kanssa. Töitä, lapsia, heidän harrastuksiaan, kuuluisia ruuhkavuosia.

Valehtelu sattuu eniten, koska tuntuu etten ansaitse edes totuutta asiasta.

Miten eteenpäin? Mistä pitää sopia? Lapset jäävät kanssani elämään ja vastaan lasten arjesta. Isä sovitti nopeasti itsellensä kiva isi roolin jolloin näkevät silloin tällöin. Tämä itselle ainakin nyt hyvin sopii, koska lasten arki ja elämä on tähän asti minun vastuulla ollutkin.

Kaikki vinkit selviytymiseen otetaan vastaan.
 
Kertokaa miten erosta selviää?

Mies ilmoitti yllättäen, että nyt tuli ero. Miehellä valmiina suunnitelmat jatkosta, asunnosta ja lasten asumisesta. Pitkän pitkä liitto takana ja miehellä pitkä pohtiminen asian tiimoilta. Itse tiennyt nyt kaksi viikoa. En pysy perässä. Miehellä selkeästi uusi säätö kuvioissa ja ei voi tunnustaa tätä vaikka ikävä kyllä tiedän jo.

Epärehelisyys repii hajalle ja tulevaisuus pelottaa. Oksettaa ja raivostuttaa. Miehellä selkeä "menojalka" vie vaihe menossa. Kuin uudelleen nuoruutta lähtisi elämään.

Nopeasti mies poisti päätöksen kerrottuaan sosiaalisesta mediasta viittaukset minuun ja tämäkin sattui niin vietävästi.

Itse jään elämään perhe arkea lasten kanssa. Töitä, lapsia, heidän harrastuksiaan, kuuluisia ruuhkavuosia.

Valehtelu sattuu eniten, koska tuntuu etten ansaitse edes totuutta asiasta.

Miten eteenpäin? Mistä pitää sopia? Lapset jäävät kanssani elämään ja vastaan lasten arjesta. Isä sovitti nopeasti itsellensä kiva isi roolin jolloin näkevät silloin tällöin. Tämä itselle ainakin nyt hyvin sopii, koska lasten arki ja elämä on tähän asti minun vastuulla ollutkin.

Kaikki vinkit selviytymiseen otetaan vastaan.

Hei

En nyt osaa antaa vinkkiä mutta itse olen mies ja kävi juuri samalla tavalla. Vaimolla kaikki valmiina kun infosi minua...

Sydän vuotaa
 
Hei!
Minulla erosta kolme vuotta, ja vaikka omalla päätökselläni erottiin, ei se helppoa ole koskaan ja vie aikaa. Ja minulla ei ollut uutta miestä kuvioissa.
Lastenvalvojalle aika varaukseen, voi mennä hetki, ennen kuin sen saa. Siellä allekirjoitetaan paperit siitä, missä lasten osoite on, tapaamisopimukset ja elatusmaksusopimukset.
Jos on yhteinen talo/asunto, sitä kannattaa miettiä myös. Meillä siirrettiin talo minun nimiin, ja otin siitä velat itselleni.
Mutta muista, mitään ei tarvitse hoitaa heti! Anna aikaa itsellesi, älä vaadi liikoja. Normiarjen pyörittäminen oli tuossa vaiheessa itselleni ainakin jo ihan tarpeeksi. Paitsi muuten, lapsilisään kannattaa hakea Kelasta yksinhuoltajakorotus, se on kuitenkin muistaakseni aika hyvä lasta kohti. Saa silloin, kun vanhemmat asuvat eri osoitteissa, vaikkakin olisi yhteishuoltajuus.

Paljon voimia sinulle, kyllä se elämä sieltä voittaa, vaikka nyt ei siltä tunnukaan. ❤️
 
Ikinä ei pääse yli jos valmiina jo taustalla toinen odottamassa.Valittevaa mutta niin se menee.Vaikka löytäisit uuden suhteen niin aina mietit että tekeekö niinkuin edellinen.
 
Ajattele positiivisesti. Pääsit petturimiehestä eroon. Nyt on sinun tilaisuutesi rakentaa itsellesi omanlaisesi hyvä elämä. Jos lapset ovat jatkossa viikko-viikko systeemillä, niin sinulla on ruhtinaallisesti joka toinen viikko aikaa itsellesi. Saan levätä, kuntoilla, tavata ystäviäsi, matkustella ja mitä ikinä haluatkaan. Laita itsesi hyvään kuntoon, älä jää roikkumaan petturimieheen kiinni, äläkä katkeruuteesi, vaikka nyt tuntuisikin siltä, ettet pääse asiasta yli.

Siinä vaiheessa, kun sinä olet jatkanut eteenpäin ja olet elämäsi kunnossa ja mies uikuttaa takaisin kotiinpääsyä, niin on sinun vuorosi nauraa.
 
Ajattele asia näin: Ensinnäkin sinä olet ihan varmasti sen arvoinen että toisen pitäis olla mies tarpeeksi ja kertoa totuus...se ettei hän uskalla ja kykene tai on pelkästään munaton raukkis, ei todellakaan ole missään nimessä sinun syytäsi.
En toki tiedä millainen ihminen olet häntä kohtaan ollut, mutta siltikin hänen pitäis olla mies ja kasvattaa itselleen munat ja kertoa missä mennään, eikä leikkiä mitään parikymppistä nuorta miestä joka voi pestä kätensä kaikesta ja olla välittämättä toisen tunteista.

Tuossa jo joku sanoikin hyvin, että siinä vaiheessa kun sä olet jatkanut eteenpäin ja olet kunnossa, hän mitä luultavammin on taas yksin ja muistaa sinut...muista hymyillä ääneen ja lujaa sillä hetkellä.
 
Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta aika parantaa haavat.
Olin samanlaisessa tilanteessa joskus aikoinaan. Muija heitti pihalle, keräsin henk.koht. tavarani ja muutin ensimmäisiksi öiksi työpaikkani pannuhuoneelle. Muutama yö meni siinä, kunnes vuokrasin jalasmökin ja aloin keräillä elämäni sirpaleita uudelleen kokoon.
Köyhänä niitä vaihtoehtoja ei paljonkaan ollut, mutta kun aikaa kului, aloin huomata että olemalla yhdessä sen naisen kanssa niinkin kauan, olin hukannut elämästäni 14 vuotta aivan hukkaan.
Uusi klisee: kun yksi ovi sulkeutuu, avautuu kymmeniä uusia ja on vain sinusta kiinni alatko availemaan niitä ja katsot mitä uudet vaihtoehdot tuovat tullessaan.
Aikaa siinä kului, lukuisia lyhyitä suhteita, täydellinen romahdus ja työkyvyttömyyseläke (vakava masennus+syöpädiagnoosi), uskoon tulo ja uudenlaisen elämän aloittaminen.
Näistä ajoista on nyt kulunut yli kymmenen vuotta ja olen onnellisesti naimisissa naisen kanssa jota rakastan ja kaikki viittaa siihen että hän myös rakastaa minua.
Ilman eroani en olisi koskaan päätynyt tilanteeseen jossa nyt olen.
Ota ero mahdollisuutena löytää elämällesi uusi suunta.
Älä ainakaan katkeroidu ja menetä kykyäsi rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan.
 
Nyt pääsin vasta lukemaan vastaukset ja kiitokset kaikille vastanneille.

Yritän keskittyä selviämiseen ja samalla hoitaa asioita kuntoon. Toivon että mies lähtee pian yhteisestä kodista, koska toisen näkeminen lisää entisestään tätä tuskaa.

Ajatusta siitä, että pääsimpä petturi miehestä yritän itselleni muistuttaa tuon tuosta, jotta tämä tuska olisi edes vähän helpompaa kantaa.

Hyvä olen suhteen ajan ollut. Jopa liian. Sekin ottaa päähän. Kai kaikista ärsyttävin katkeruus nostaa päätään, mutta sitä en halua missään nimessä olla. Ärsyttää suunnattomasti kiitos yhteisistä vuosista ja tämä toisen uuden ja yllätävän onnellisuuden sivusta seuraaminen.

Huh kylläpäs tuli sekavaa tekstiä. Ja elämän pelastus tämmöset keskustelu palstat ja ajatus siitä, että joku "kuuntelee" , sekä antaa näkökulmaa.

Lasten kiukku ja reagointi jää myös omalle vastuulle ja pitää vaan kerätä itseänsä jaksamaan ottaa vastaan se.
 

Yhteistyössä