Miten ero voi olla niin vaikeaa vieläkin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tiina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tiina

Vieras
aikaa 1 vuosi 2 kk. Mies alkoi tekemään temppuja ja itse hänet ulos laitoin.

Yhtäkkiä aamulla taas tuli aivan hirveä ikävän puuska. Itketti kovasti. Ajattelin kaikkia kotiin liittyviä asoita ja olisi niin ihanaa vain soittaa hänelle ja puhua niistä. Kaikki olisi ollut vain pahaa unta.

Tiedän, että jos hän olisi kuollut, selviäisin paremmin. Nyt on ilmassa niin poaljon kipeitä kysymyksiä, joihin en milloinkaan saa vastausta.
Milloin voi kestää ajatuksen ettei ex kuulu minun elämääni enää niin kuin on kaikki vuodet kuulunut, osana minua.

Miksi tämä tuska aina palaa, ajoittain?

 
Kuule, kyl se pitkään vie.
Itellä erosta jo 2,5 vuotta, mut silti tässä yks päivä mietin ja kaiholla muistelin exää..
Jos miltei 8v yhdes oltiin ja kaikenlaista koettiin niin ei siitä noin vain päästä yli.
Mut muista, et päivä päivältä oot koko ajan mennyt parempaa kohti siitä mikä oli lähtötilanne :)
tsemppiä sulle:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eronnut mies:
Kuule, kyl se pitkään vie.
Itellä erosta jo 2,5 vuotta, mut silti tässä yks päivä mietin ja kaiholla muistelin exää..
Jos miltei 8v yhdes oltiin ja kaikenlaista koettiin niin ei siitä noin vain päästä yli.
Mut muista, et päivä päivältä oot koko ajan mennyt parempaa kohti siitä mikä oli lähtötilanne :)
tsemppiä sulle:)

Ehkä hänkin sitten ajattelee minusta edes joskus jotain hyvää. Harmi kun näistä tunteista ei pysty kaiken riitelyn jälkeen enää puhumaan. Enkä tiedä mistä tämä järjetön ikävä pongahti esiin yhtäkkiä. Niin se kai aina nostaa päätään, vuosien jälkeenkin.

Mikään tosin ei ole meillä/minulla mennyt parempaan eron jälkeen. Rahavaikeudet, asunnon etsintä, lapsensa tapaamattomuus exän puolelta, minun uupuminen tässä kaikessa jne. Ehkä siksi se kaipuu entiseen on niin suuri. Ja siihen mitä toivoi olevan, mikä ei varmaankaan olisi koskaan todellisuutta.
 

Yhteistyössä