B
boho
Vieras
Serkkuni, ennen niin elämäniloinen nuori nainen ja paras kaverini on mennyt todella huonoon kuntoon ja on nykyisin vain varjo itsestään, jos sitäkään.
Elämä tapahtui hänelle ja muutava vuosi sitten joutui hoitoon, mielenterveyslaitokseen asumaan. Oli kuullut paljon hyvää talosta, ja toden totta päällisin puolin paikka näyttää hyvinkin kodikkaalta ja hyvältä paikalta asua. Todellisuudessa paikka on kuitenkin hirveä. Ennen kyseiseen paikkaan muuttamista serkullani oli tyypillisiä mielenterveysongelmia (masennusta, paniikkihäiriö) sekä lievä touretten syndrooma. Nyt muutamassa vuodessa hänelle on kehittynyt toinen toistaan kauhempia mielenterveysongelmia, tourette on holtittoman paha, pakkotoiminnot vievät suuren osan päivästä, keho täynnä raapaleita (pakko-oireista johtuvia), ja pelkotilat jotka antavat rauhaa vain silloin kun saa muuta ajateltavaa.
Tässä talossa hoitajat ovat erittäin epäpäteviä, yksi oli käskenyt lopettamaan pakkoliikkeet koska oli sitä mieltä että ne ovat täysin itseaiheutettuja. Paikassa ei ole mitään muuta tekemistä kuin tuijottaa kattoon päivät pitkät, mitään porkkanaa potilaille ei anneta, keittiöhommia yms. pitäisi kyllä jaksaa tehdä. Serkkuni 24 v syö lähes kahtakymmentä pilleriä päivittäin, kuutta eri. Ja nämä lääkkeet on määrännyt yleislääkäri joka ei edes keskustele potilaan kanssa. Terapiaa ei anneta missään muodossa. Tilanne on todella surkea.
Olen miettinyt pääni puhki tätä tilannetta, onko mitään mitä asialle voisi tehdä? Mielestäni serkkuni pitäisi päästä psykoterapiaan, joka olisi täydellinen hoitomuoto hänelle, lisäksi lääkemäärä pitäisi vähentää korkeintaan pariin päivässä, enemmän on turhaa. Näiden kuuden harkitsemattomasti määrätyn lääkkeen yhteisvaikutus on nähtävästi karmaiseva. Siinä hienossa hoitopaikassa ketään ei kuuntele, hoitaja lähinnä kiusaavat potilaita ja potilasta ei kuunnella millään tavalla, serkku haluaisi itsekin laittaa lääkkeet minimiin ja päästä puhumaan, mutta hoitaja oli kuulemma naureskellut psykoterapia-ajatukselle.
kamala olo toisen puolesta
Elämä tapahtui hänelle ja muutava vuosi sitten joutui hoitoon, mielenterveyslaitokseen asumaan. Oli kuullut paljon hyvää talosta, ja toden totta päällisin puolin paikka näyttää hyvinkin kodikkaalta ja hyvältä paikalta asua. Todellisuudessa paikka on kuitenkin hirveä. Ennen kyseiseen paikkaan muuttamista serkullani oli tyypillisiä mielenterveysongelmia (masennusta, paniikkihäiriö) sekä lievä touretten syndrooma. Nyt muutamassa vuodessa hänelle on kehittynyt toinen toistaan kauhempia mielenterveysongelmia, tourette on holtittoman paha, pakkotoiminnot vievät suuren osan päivästä, keho täynnä raapaleita (pakko-oireista johtuvia), ja pelkotilat jotka antavat rauhaa vain silloin kun saa muuta ajateltavaa.
Tässä talossa hoitajat ovat erittäin epäpäteviä, yksi oli käskenyt lopettamaan pakkoliikkeet koska oli sitä mieltä että ne ovat täysin itseaiheutettuja. Paikassa ei ole mitään muuta tekemistä kuin tuijottaa kattoon päivät pitkät, mitään porkkanaa potilaille ei anneta, keittiöhommia yms. pitäisi kyllä jaksaa tehdä. Serkkuni 24 v syö lähes kahtakymmentä pilleriä päivittäin, kuutta eri. Ja nämä lääkkeet on määrännyt yleislääkäri joka ei edes keskustele potilaan kanssa. Terapiaa ei anneta missään muodossa. Tilanne on todella surkea.
Olen miettinyt pääni puhki tätä tilannetta, onko mitään mitä asialle voisi tehdä? Mielestäni serkkuni pitäisi päästä psykoterapiaan, joka olisi täydellinen hoitomuoto hänelle, lisäksi lääkemäärä pitäisi vähentää korkeintaan pariin päivässä, enemmän on turhaa. Näiden kuuden harkitsemattomasti määrätyn lääkkeen yhteisvaikutus on nähtävästi karmaiseva. Siinä hienossa hoitopaikassa ketään ei kuuntele, hoitaja lähinnä kiusaavat potilaita ja potilasta ei kuunnella millään tavalla, serkku haluaisi itsekin laittaa lääkkeet minimiin ja päästä puhumaan, mutta hoitaja oli kuulemma naureskellut psykoterapia-ajatukselle.
kamala olo toisen puolesta
