Miten aloitan unikoulun 1-vuotiaalle? En raskisi huudattaa...

Olen ihan avuton. En millään raskisi huudattaa lasta. Yhtä huutoa, jos laitan pinnasänkyyn. Miten siis voin opettaa unikoulua, nukahtamaan itsekseen? Huutaa naama punaisena ja näyttää, ettei välillä saa henkeä. Nukahtaa siis vain viereen (onneksi myös isän viereen, etten minä ole aina sidottuna lapsen nukutukseen) ja siitä siirretään sänkyynsä. Ikää tosiaan jo 1v ja tuntuu, että olisi jo aika oppia nukahtamaan itsekseen... Mutta MITEN SE ONNISTUU!!?? Kokeillut olen, että alkuun istun pinnasängyn vieressä tai silitän poskea tms, mutta ei auta. Olen ihan neuvoton

 

Kyllä se ajan mittaan auttaa. Istut vaan vieressä ja kun meno yltyy otat hetkeksi syliin ja taas sänkyyn. Usko tai älä, vähitellen jää sänkyyn.
Älä silitä poskea vaan pidä kättä esim. pepun tai selän päällä. Älä myöskään puhu mitään ja aloita unille meno himmentämällä valot ja puhumalla omaan sänkyyn menemisestä.

 

Totta kai lapsi huutaa, kun on tottunut nukahtamaan viereen ja siitä siirrätte sänkyyn. Eli jälkiviisaana sanoisin muille ainakin, että pienestä pitäen nukuttakaa hereillä omaan sänkyyn, niin että vauva on hereillä ja siirretään silloin omaan sänkyyyn rauhoittumaan ja nukahtamaan.

Ja ap:lle pehmeä tassutus olisi teille sopiva, googlesta löytyy.

Ja ohjeeni eivät koske niitä, ketkä haluavat nukkua perhepedissä.

 

Kyllä se ajan mittaan auttaa. Istut vaan vieressä ja kun meno yltyy otat hetkeksi syliin ja taas sänkyyn. Usko tai älä, vähitellen jää sänkyyn.
Älä silitä poskea vaan pidä kättä esim. pepun tai selän päällä. Älä myöskään puhu mitään ja aloita unille meno himmentämällä valot ja puhumalla omaan sänkyyn menemisestä.

Unikoulutilanteessa ei suositella syliin ottamista, vaan silittelyä vain pinnojen läpi...

 

Ehdottaisin tassuhoitoa.Rauhoittaa jokin aika siinä menee ennen kun onnistuu mutta tehokas tapa saada lapsi rauhoittumaan omaan sänkyyn.Unikouluhan ei välttämättä ole huudattamista vaan juuri tassuhoitoa.

 

No ekakskin. Jos et raaski huudattaa, niin et voi vetää unikouluakaan. Jos haluat saada lapsen nukahtamaan itse, niin joudut sietämään huutoa jonkun aikaa.
Kannattaa lainata kirjoja aiheesta. Mutta periaattessa homma menee niin, että kehitä tutut ja aina samat nukkumaanmenorutiinit, jotka teet joka ilta samalla tavalla. Sitten jätät lapsen sänkyyn ja sanot "Hyvää yötä, nyt nukutaan". Lähdet pois ja vaikka huuto alkaa, et mene heti takaisin. Odota aluksi esim. 3 minuuttia, käy sitten lapsen luona, silitä vähän ja sano uudestaan "hyvää yötä, nyt nukutaan", sitten taas pois. Taas muutaman minuutin päästä sama juttu. Kyllä se sinne nukahtaa itkuunsa. Ja vähitellen pidennät sitä aikaa, jonka olet pois lapsen luota... jne.

Meillä meni 5 iltaa, ja poika jäi hiljaa sänkyyn ja nukahti lopulta itse

 

Meillä poika huusi ekana unikouluyönä reilu 3 tuntia lähes putkeen (sitten vissiin oli niin väsynyt, ettei kerta kaikkiaan jaksanut enää). Istuttiin vaan vieressä (ensin minä, sitten mies) ja silitettiin, ja kun rauhoittui, silittäminen lopetettiin ja lähdettiin pois huoneesta. Kun itku taas alkoi, tultiin takaisin viereen, mutta EI nostettu pois sängystä. Toisena yönä itkua kesti 20 min., kolmantena 5 min. ja sen jälkeen meillä on nukuttu kokonaisia öitä.

Hankalaa antaa neuvoja, muuta kuin sen, että unikoulussa on mun mielestä kaikkein tärkeintä vanhempien asenne. Kun päätös on tehty, sen on pidettävä. Isän sanotaan olevan usein "parempia" unikouluttajia, koska isän ja lapsen suhde on erilainen kuin äidin ja lapsen. Lapsen on kuulemma helpompi kestää ero isästä kuin äidistä, ja toisaalta isänkin puolelta tunneside lapseen on jotenkin rationaalisempi kuin äidin. Voisiko siis teilläkin mies hoitaa unikouluttamisen?

Hirmuisesti tsemppiä :hug:!

 

Ei voi antaa periksi, jos ei halua myöhemminkään antaa periksi. Johdonmukaisuus toimiin joko kerta.

http://vanhemmat.mll.fi/hoivaan_ja_kasvatan/uni/uni_tassu.php

 

Kyllä se sinne nukahtaa itkuunsa.

Kamalaa! Kuka haluaisi itkeä itsensä uneen???? Aikuisenakin kyll ehtii monet itkut itkeä yksin tyynyyn, ei lapsena tarvitse. Me tehtiin muuten kuten täällä on kirjoitettu mutta otettiin kyllä syliin jos oikein kovasti alkoi itkeä, ja niin teen vieläkin! Kun poika on sitten rauhoittunut, lasken sänkyynsä. Ja sinne nukahtaa, ilman sitä että nukahtaa itkuunsa.....(puistatuksia moisesta tavasta!!)

 

mä aloitin niin että siirsin pinnasängyn ihan oman sänkyni viereen (Tätähän jotkut kauheksuu) kun alkoi huutaa..menin omaan sänkyyn makaamaan ja silittelin ja paijailin pinnojen völistä..tätä meni joku 1-2kk kunnes aloin tehdä niin että iltapuurojen ja pesujen jälkeen halittelin silittelin ja pusuttelin sanoen hyvää yötä..kauniita unia..nostaen sänkyyn ja nykyään menen omaan sänkyyni makaamaan..mikä on lähellä muttei vieressä..tyttö kurkkii välillä että olenko paikalla..ja kun näkee että "nukun" rauhotuu ja nukahtaa pienene pyörinnän päätteeksi..näin meillä mennään edelleen..tyttö 1v1kk ja e mua mitenkään haittaa se ettei tyttö nukahda ilman minua ei todellakaan..

 

En kyllä ymmärrä, miksi pitäisi saada yksin nukahtamaan, jos noin sujuu hyvin ja muutkin kuin sinä kelpaa viereen. Ei kannata vaan siksi, että terkkari / oppaat tms sanoo, jos tuo teillä sujuu!! Ihan varmasti armeijaan / opiskelemaan lähdettyä ei sinua enää viereen kysele

 

Noilla ohjeilla mentiin tosi hyvin esikoisen kanssa omaan sänkyyn ja huoneeseen. http://yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm

 

mä aloitin niin että siirsin pinnasängyn ihan oman sänkyni viereen (Tätähän jotkut kauheksuu) kun alkoi huutaa..menin omaan sänkyyn makaamaan ja silittelin ja paijailin pinnojen völistä..tätä meni joku 1-2kk kunnes aloin tehdä niin että iltapuurojen ja pesujen jälkeen halittelin silittelin ja pusuttelin sanoen hyvää yötä..kauniita unia..nostaen sänkyyn ja nykyään menen omaan sänkyyni makaamaan..mikä on lähellä muttei vieressä..tyttö kurkkii välillä että olenko paikalla..ja kun näkee että "nukun" rauhotuu ja nukahtaa pienene pyörinnän päätteeksi..näin meillä mennään edelleen..tyttö 1v1kk ja e mua mitenkään haittaa se ettei tyttö nukahda ilman minua ei todellakaan..[/quote

Kuulostaa kivalta! Olin kerran työn takia erään psykoottisesti oireilevan, hyvin pelokkaan pojan kotona. Siellä kaksi nuorempaa sisarusta itki itsensä uneen, kun me juteltiin. Oli muuten kamala tilanne, enkä voinut olla ajattelematta, että noinko tääkin sairas poika on itkenyt pienenä..

 

Ei lainaus oikein onnistunut meni Unforgivenin ja omat ajatuksen samaan laatikkoon.. No kuitenkin!

 

Siis tarkoitukseni oli oikeasti kehua Unforgivenin tapaa, se kuullosti mukavalta ja voisin uskoa sen toimivan meilläkin kaikilla kolmella.

 

Kyllä se sinne nukahtaa itkuunsa.

Kamalaa! Kuka haluaisi itkeä itsensä uneen???? Aikuisenakin kyll ehtii monet itkut itkeä yksin tyynyyn, ei lapsena tarvitse. Me tehtiin muuten kuten täällä on kirjoitettu mutta otettiin kyllä syliin jos oikein kovasti alkoi itkeä, ja niin teen vieläkin! Kun poika on sitten rauhoittunut, lasken sänkyynsä. Ja sinne nukahtaa, ilman sitä että nukahtaa itkuunsa.....(puistatuksia moisesta tavasta!!)

Samaa mieltä. Ja samalla tavalla täälläkin hoidettiin unikoulu, eli tarvittaessa syliin. Julmalta tuntuis antaa lapsen nukahtaa itkuunsa

 

Totta kai lapsi huutaa, kun on tottunut nukahtamaan viereen ja siitä siirrätte sänkyyn. Eli jälkiviisaana sanoisin muille ainakin, että pienestä pitäen nukuttakaa hereillä omaan sänkyyn, niin että vauva on hereillä ja siirretään silloin omaan sänkyyyn rauhoittumaan ja nukahtamaan.

Ja ap:lle pehmeä tassutus olisi teille sopiva, googlesta löytyy.

Ja ohjeeni eivät koske niitä, ketkä haluavat nukkua perhepedissä.

Minun kokemukseni kertoo että sujui se lapsenkin tahtiin tuo omaan sänkyyn opetus. Ei tarvinnut pientä vauvaa huudattaa illasta toiseen ja enää ei nuku kainaloon/syliin. En kehota väkisin opettamaan jo pienenä jos se ei suju.

 

Syliin otin minäkin koulun aikana jos liian kovaksi yltyi itku, muuten istuin vieressä kunnes se sujui ja seuraavana vähitellen lähdin pois. En voisi toista itkettää kunnes nukkuu itkuunsa, ei kiva päätös päivälle.

 

Voiko se olla vieläkin eroahdistusta, ja siksi lapsi ei nukhada itsekseen?? Tämä nimittäin alkoi siinä puolen vuoden jälkeen, 7-8kk tienoilla. Sitä ennen nukahti omaan sänkyynsä, kun vähän aikaa oli vieressä. Nyt siis oma sänky on kauhistus, huudon paikka. Ja ei aina jaksaisi nostaa meidän sängystä omaansa, siihenkin saattaa herätä ja itku alkaa. Ja perhepedissä minä joudun ahtaalle ja joka paikka kipeänä aamulla

 

Mä nukutan lapsen viereeni, koska ei musta ole yks vuotiaan pakko osata nukahtaa itsekseen. Aikaa menee max. vartti, ja lapseni saa nukahtaa rauhassa äitin tai isin viereen. Kyllä ihan varmasti oppii vielä isompanakin nukahtamaan itsekseen!

 

Mä nukutan lapsen viereeni, koska ei musta ole yks vuotiaan pakko osata nukahtaa itsekseen. Aikaa menee max. vartti, ja lapseni saa nukahtaa rauhassa äitin tai isin viereen. Kyllä ihan varmasti oppii vielä isompanakin nukahtamaan itsekseen!

Niin ja jatkan vielä, meillä siirto pinnikseen ei tuota ongelmia, nukkuu sielä aamuun tai ainakin aamuyöhön asti.

 

lastenkasvatus ohjelmassa oli tälläinen vinkki; isä tai äiti istui samassa huoneessa missä lapsi meni nukkumaan. mitään ei saanut puhua,muuten lapsi villiintyi aivan täysin. joka ilta istumaan pikkuisen kauemmas ja vähitellen oven ulkopuolelle. hyvin onnistui.

 

Tutustu Tassuhoitoon :wave:

 

Meillä ainakin toi tassuhoito toimi tosi hyvin!! jo toisena iltana huomasin tuloksia ja alle viikossa oppi nukahtamaan itsekseen. Meillä siis ennen tassutteluun ryhtymistä vauva nukahti vaan tissille eikä juuri koskaan omassa sängyssä nukkunut. Oon kyllä enemmän kun tyytyväinen että tyttölle alettiin tota unikoulua pitää, omatkin unet parani huomattavasti!! Pitää vaan sitkeesti jaksaa ne muutamat vaikeet illat ja yöt

 

Muutama ajatus ja kysymys:
Niin, onkohan lasten kasvatuksessa ja huolenpidossa ruvettu pelkäämään, että lasta jotenkin traumatisoidaan tälläisellä nukuttamisella?
Eikö nämä kuuluu kumminkin niihin tuntemuksiin ja ajatuksiin joita koetaan hyväksi, että lapsi saa oikeanlaisia pettymyksen kokemuksia ja sitä kautta oppii?
Varmaan kohta tulee uusi laki joka tuomitsee lapsen vääränlaisen nukuttamisen...

Kun tälläistä kirjoitellaan ja mainitaan niin en ihmettele yhtään, että pelokkaita ja varauksellisempia vanhempia on, kun "ammattilainen" kirjoittaa näin:

LAINAUS:
"Kuulostaa kivalta! Olin kerran työn takia erään psykoottisesti oireilevan, hyvin pelokkaan pojan kotona. Siellä kaksi nuorempaa sisarusta itki itsensä uneen, kun me juteltiin. Oli muuten kamala tilanne, enkä voinut olla ajattelematta, että noinko tääkin sairas poika on itkenyt pienenä.. "

Kysyn vaan onko tämä aiheellista ja asiallista laittaa tälläiselle sivulle!!!! Ammattilainen kanavoi tälläiset vähän toisella tavalla...