Muksu nukahti aikanaan itsekseen iltaisin ilman tuttia unilelun kanssa. Päiväunille nukahti tutin kanssa itsekseen. Siirryimme pois tutista, jolloin hyssyttelin tytön uneen ja nopeasti tähän tottuikin. Nyt kuitenkin ei osaa enää nukahtaa itsekseen iltaisin (jos siis minä nukutan. Miehen antaa nukuttaa ilman, että hän jää huoneeseen) vaan nousee itkemään pinnasängyn reunaa vasten.
Olen tehnyt niin, että laitan tytön rauhallisesti takaisin nukkuma-asentoon ja odotan pinniksen vieressä, että rauhottuu ja lähden pois. Joskus alkaa heti itkemään, joskus menee minuutti-pari. Annan hetken itkeä ennen kuin menen taas laittamaan nukkuma-asentoon. Tätä jatkuu sitten 15-30min.
On vähän "huudatus-unikoulu" ja tekee vähän pahaa olla vastaamatta lapsen hätään. Opetanko näin lapsen todella, että hän pystyy ihan hyvin nukahtamaan itsekseen vai jääkö lapselle enemmänkin trauma koko nukkumaanmenosta, kun aina joutuu itkemään...?
Vai taivunko nukuttamaan lapsen niin, että olen vieressä? Sekin vaan on aikamoista säätöä, kun pikkuhiljaa sitten saa keventää silityksiä ym ja silti saattaakin havahtua, kun äiti ei olekaan vieressä enää.
Olisi vaan huomattavasti helpompaa, jos esikoinen osaisi nukahtaa itsekseen, koska seuraava olisi tulossa helmikuussa...
Syliä lapsi saa päivisin (laulellaan, lorutellaan, leikitään) kyllä, mutta nyt on joku pikku-uhma nostamassa päätään äidille... Ja flunssaakin on ollut.
Olen tehnyt niin, että laitan tytön rauhallisesti takaisin nukkuma-asentoon ja odotan pinniksen vieressä, että rauhottuu ja lähden pois. Joskus alkaa heti itkemään, joskus menee minuutti-pari. Annan hetken itkeä ennen kuin menen taas laittamaan nukkuma-asentoon. Tätä jatkuu sitten 15-30min.
On vähän "huudatus-unikoulu" ja tekee vähän pahaa olla vastaamatta lapsen hätään. Opetanko näin lapsen todella, että hän pystyy ihan hyvin nukahtamaan itsekseen vai jääkö lapselle enemmänkin trauma koko nukkumaanmenosta, kun aina joutuu itkemään...?
Vai taivunko nukuttamaan lapsen niin, että olen vieressä? Sekin vaan on aikamoista säätöä, kun pikkuhiljaa sitten saa keventää silityksiä ym ja silti saattaakin havahtua, kun äiti ei olekaan vieressä enää.
Olisi vaan huomattavasti helpompaa, jos esikoinen osaisi nukahtaa itsekseen, koska seuraava olisi tulossa helmikuussa...
Syliä lapsi saa päivisin (laulellaan, lorutellaan, leikitään) kyllä, mutta nyt on joku pikku-uhma nostamassa päätään äidille... Ja flunssaakin on ollut.