Miten 1-vuotias taas nukahtamaan itsenäisesti?

Muksu nukahti aikanaan itsekseen iltaisin ilman tuttia unilelun kanssa. Päiväunille nukahti tutin kanssa itsekseen. Siirryimme pois tutista, jolloin hyssyttelin tytön uneen ja nopeasti tähän tottuikin. Nyt kuitenkin ei osaa enää nukahtaa itsekseen iltaisin (jos siis minä nukutan. Miehen antaa nukuttaa ilman, että hän jää huoneeseen) vaan nousee itkemään pinnasängyn reunaa vasten.

Olen tehnyt niin, että laitan tytön rauhallisesti takaisin nukkuma-asentoon ja odotan pinniksen vieressä, että rauhottuu ja lähden pois. Joskus alkaa heti itkemään, joskus menee minuutti-pari. Annan hetken itkeä ennen kuin menen taas laittamaan nukkuma-asentoon. Tätä jatkuu sitten 15-30min.

On vähän "huudatus-unikoulu" ja tekee vähän pahaa olla vastaamatta lapsen hätään. Opetanko näin lapsen todella, että hän pystyy ihan hyvin nukahtamaan itsekseen vai jääkö lapselle enemmänkin trauma koko nukkumaanmenosta, kun aina joutuu itkemään...?

Vai taivunko nukuttamaan lapsen niin, että olen vieressä? Sekin vaan on aikamoista säätöä, kun pikkuhiljaa sitten saa keventää silityksiä ym ja silti saattaakin havahtua, kun äiti ei olekaan vieressä enää.

Olisi vaan huomattavasti helpompaa, jos esikoinen osaisi nukahtaa itsekseen, koska seuraava olisi tulossa helmikuussa...

Syliä lapsi saa päivisin (laulellaan, lorutellaan, leikitään) kyllä, mutta nyt on joku pikku-uhma nostamassa päätään äidille... Ja flunssaakin on ollut.

 

Meillä valvottiin koko vuosi. Jouduttiin antamaan poika isovanhemmille unikouluun n.5 vrk, koska aloitin työt. Poika huusi pari yötä ja on nukkunut sen jälkeen melken 3 kk heräämättä. Eli anna vain huutaa. Ei mitään palveluita yöllä. Helpottaa se teidänkin nukkumista.

Meillä menee näin iltarutiinit.
Iltapala n. 20.45
yöpaidan vaihto ja vaipan
iltamaito n. 21.15-21.30 sen jälkeen hampaiden pesu
Sitten iltasatu ja sänkyyn.
Jos nousee sieltä ylös niin sitten juostaan vuorotellen laittamaan nukkumaasentoon ja tuttia suuhun. Poika nyt 1 v 2 kk

 

Minä ei kyllä huudattaisi. Ehkä siksi meidän 1v3kk nukahtaa aina syliin. Haluankin hänen siihen nukahtavan. Jos joskus toisen vauvan saamme niin isilläkin on syli . Minulla on itsellä ihania lapsuusmuistoja siitä ,kun sai äidin tai isin turvalliseen syliin nukahtaa.

Onhan sitä niitä pehmeitä unikouluja vaikka kuinka. Kuka muistaa sen kirjan ,joka oli joku "pehmeä tie höyhensaarille" ??

 

Minä kyllä kannatan unikoulua, ei se varmasti traumauta. Kaikille on helpompaa, että nukkumaanmenoon/yölliseen heräämiseen tulee selkeä rutiini. Tunnustan, että minä en antanut lapsen huudella edes sitä 30 minuuttia, vaan kävin katsomassa jo aikaisemmin. Unikoulun ohjeet olivat enemmän koulutusta vanhemmille, jotta me ymmärrämme, että ei sille lapselle käy mitenkään pahasti vaikka hän opettelee nukahtamaan itsekseen. Lapset osaavat vedättää vanhempiansa todella pienestä pitäen...

Mutta poika on oppinut hienosti rauhoittumaan lelujen kanssa sängyssä ja nukahtaa itsekseen. Eli nuo lelut ovat meillä avainasemassa. Poika saa ottaa kirjan/pallon/auton sänkyyn ja niillä leikitään hetken ennen nukahtamista. Vanhemmat käyvät pyynnöstä moikkaamassa, mutta jos huutelua joskus tulee enemmän, niin silloin muistutetaan, että nyt pitäisi jo nukkua.

 

Mun mielestä noin pienen ei välttämättä vielä tarvitsekaan osata nukahtaa itekseen ja yksin. syli on pienelle paras paikka. Meillä molemmat lapset nukahtaneet tuon ikäisenä vielä syliin ja tissille. Nyt ovat vanhempia ja nukahtavat itekseen. Aika ja ikä teki tehtävänsä eikä koskaan tarvinnut huudattaa.

 

Mutta poika on oppinut hienosti rauhoittumaan lelujen kanssa sängyssä ja nukahtaa itsekseen. Eli nuo lelut ovat meillä avainasemassa. Poika saa ottaa kirjan/pallon/auton sänkyyn ja niillä leikitään hetken ennen nukahtamista. Vanhemmat käyvät pyynnöstä moikkaamassa, mutta jos huutelua joskus tulee enemmän, niin silloin muistutetaan, että nyt pitäisi jo nukkua.

Itse en antaisi leluja sänkyyn. Sillä sänky on vain nukkumista varten. Miten pieni osaa käsittää, kun hetken saa leikkiä jolloin energiaa on ja vireystilakin eri, kun vanhemmat sanovatkin , että nyt kuuluu nukkua!

 

Mutta poika on oppinut hienosti rauhoittumaan lelujen kanssa sängyssä ja nukahtaa itsekseen. Eli nuo lelut ovat meillä avainasemassa. Poika saa ottaa kirjan/pallon/auton sänkyyn ja niillä leikitään hetken ennen nukahtamista. Vanhemmat käyvät pyynnöstä moikkaamassa, mutta jos huutelua joskus tulee enemmän, niin silloin muistutetaan, että nyt pitäisi jo nukkua.

Itse en antaisi leluja sänkyyn. Sillä sänky on vain nukkumista varten. Miten pieni osaa käsittää, kun hetken saa leikkiä jolloin energiaa on ja vireystilakin eri, kun vanhemmat sanovatkin , että nyt kuuluu nukkua!

Meillä nimenomaan vanhempien läsnäolo on lapselle merkki siitä, että nyt voi remuta ja seurustella. Eli meillä tuli todella aikaisin selväksi, että nukkumista ei tule mitään, jos huoneessa on aikuisia. Siinä ei silittelyllä tai pepun taputtelulla ole mitään vaikutusta. Sängystä on tullut pojalle ns. rauhoitumisen paikka, joka myös tuntuu turvalliselta. Mutta lapsiahan on erilaisia, se mikä sopii toiselle ei ehkä sovi toiselle. Meillä ei muulloin suostuta olemaan yksin, kuin juuri iltaisin sängyssä. Sylissä poika ei viihdy muulloin kuin kirjaa lukiessa. Toki sinne pitää päästä aina tarvittaessa, mutta siellä ei viihdytä kovinkaan kauaa.

Sitten niistä leluista. Meillä esim kiva katselukirja toimii pehmeänä siirtona illan leikeistä rauhoittumiseen. Kun nukkumaanmenoaika tulee, niin kivat leikit jäävät kesken. Poika menee sovinnolla kuitenkin sänkyyn, koska hän saa vielä hetken katsella kirjaa peiton alla. Sittenhän sinne usein pian nukahdetaan ja vanhemmat korjaavat kirjan pois. Vireystilalla tietty on vaikutusta, virkeä lapsi innostuu leluista ja keskittyy niihin eikä rauhoittumiseen. Eli nukkumaan pitäisi mennä sopivasti väsyneenä - ei liian virkeänä eikä liian väsyneenä. Siinä sitten onkin haastetta kaikille vanhemmille...

 

Sitten niistä leluista. Meillä esim kiva katselukirja toimii pehmeänä siirtona illan leikeistä rauhoittumiseen. Kun nukkumaanmenoaika tulee, niin kivat leikit jäävät kesken. Poika menee sovinnolla kuitenkin sänkyyn, koska hän saa vielä hetken katsella kirjaa peiton alla. Sittenhän sinne usein pian nukahdetaan ja vanhemmat korjaavat kirjan pois.

Käsitinkö oikein, että vanhemmat eivät lue satua, katsele kuvia vaan 1v "lukee" iltasadun itse ??

 

Sitten niistä leluista. Meillä esim kiva katselukirja toimii pehmeänä siirtona illan leikeistä rauhoittumiseen. Kun nukkumaanmenoaika tulee, niin kivat leikit jäävät kesken. Poika menee sovinnolla kuitenkin sänkyyn, koska hän saa vielä hetken katsella kirjaa peiton alla. Sittenhän sinne usein pian nukahdetaan ja vanhemmat korjaavat kirjan pois.

Käsitinkö oikein, että vanhemmat eivät lue satua, katsele kuvia vaan 1v "lukee" iltasadun itse ??

Joo, kyllä vanhemmat lukevat paljon kirjoja lapsen kanssa läpi yhdessä, mutta meillä haluttiin "lukea" eli tutkia kirjoja ihan itsekin. Kirjat ovat kiinnostaneet 8kk alkaen ja nyt 1.5v haluaa itse "selittää" asioita ja valita kirjansa itse. Meillä ei poika jaksanut keskittyä oikeaan iltasatuun 1v ikäisena, enemmän tutkittiin mitä erilaisissa kuvissa on ja tapahtuu,. Niin itse kuin vanhempien kanssa.

Mutta meillä ei poika ole kiinnostunut uniräteistä ja pehmoista, mikä on monelle lapselle se rakas ja tärkeä asia (ja mikä otetaan sänkyyn mukaan). Meillä se on pallo ja kirja. Pallo kainalossa, peppu pystyssä meillä nukutaan. Eikö teillä ole edes nallea sängyssä, onhan sekin lelu?

 

meidän lastenlääkäri neuvoi, että antaa huutaa 5 min. sen jälkeen syliin ja takaisin sänkyyn. Olemme ottaneet omaan meidän sänkyyn viime aikoina, kun emme viitsineet huudattaa lasta. Lekuri sanoi, että jos se on meille ok niin tehkää niin, mutta voi olla, että lapsi nukkuu sitten jatkossakin meidän sängyssä muutaman vuoden. Hänen mukaansa lapset oppivat uusia asioita ja vanhempien tehtävä on opettaa. Me kokeillaan nyt sitten tätä 5 min.taktiiikkaa.