Kuinka oikeen pärjään kun tää vauveli syntyy? Miten saan ton tytön nukkuun tai syötettyä kun on se vauva? Niillä kuitenkin ihan eri rytmi alussa. Mietin nyt varmaan tyhmiä, mut mietinpä kuiteski. Miten te ootte saanu arjen pyöriin kahden tai enemmä lapsen kanssa joilla ihan eri rytmi?
Mitäs sit kun tää vauva syntyy?
- Viestiketjun aloittaja keiju84
- Ensimmäinen viesti
N
naapurin täti
Vieras
N
naapurin täti
Vieras
Kyllä se siitä lähtee. Eka on sellaista hakemista ja opettelua se arki kahden tai useamman lapsen ja vauvan kanssa, kokemusta.... Alkaa suttaantua siitä.
Tuntuu vaan et on yhtä avuton olo ku sillo ku venasin ekaa. Ajattelin et kyllä se menee nyt vanhalla "rutiinilla", mut nyt asiaa pohdiskeltua tajusin et ihan eri asia ku on kaks. Mut jos se siitä sit menee, tai kyselen teiltä mammoilta sit neuvoja kun ongelmaa ilmenee. =)
V
vieras
Vieras
Hei, mutta oletpas fiksu kun pohdit tuollaisia etukäteen. En minä vain tajunnut pohtia, ja olen kuitenkin "vanha akka." Jos tajuat pohtia etukäteen, varmasti selviät.
Onhan se usein vaikeaa, ainakin minulle. Yhden lapsen kanssa kaikki on vielä helppoa, mutta kaksi on jo työtä.
Ja näin jälkikäteen ajatellen, en olisi varmasti tuota esikoistakaan vauvana vienyt perhepäivähoitajalle, jos olisi ollut kokemusta kahdesta eri ikäisestä lapsesta.
On varmasti saanut itsekseen vauvana nukahtaa, kun 3 leikki-ikäistä (joista yksi osa-aikainen), yksi taapero meidän vauvan lisäksi. Mitenhän sekin on mennyt.
Mutta en yhden lapsen äitinä tajunnut ollenkaan, että on aivan eri asia hoitaa yhtä lasta kuin vaikka kahta.
Vie mehut aivan eri tavalla, koska lepoa ei ole.
Onhan se usein vaikeaa, ainakin minulle. Yhden lapsen kanssa kaikki on vielä helppoa, mutta kaksi on jo työtä.
Ja näin jälkikäteen ajatellen, en olisi varmasti tuota esikoistakaan vauvana vienyt perhepäivähoitajalle, jos olisi ollut kokemusta kahdesta eri ikäisestä lapsesta.
On varmasti saanut itsekseen vauvana nukahtaa, kun 3 leikki-ikäistä (joista yksi osa-aikainen), yksi taapero meidän vauvan lisäksi. Mitenhän sekin on mennyt.
Mutta en yhden lapsen äitinä tajunnut ollenkaan, että on aivan eri asia hoitaa yhtä lasta kuin vaikka kahta.
Vie mehut aivan eri tavalla, koska lepoa ei ole.
Juu, ja mielestäni kakkosen kanssa on helpompaa kun sen kolmosen kanssa vauvana. Paremmin jaksaa antaa huomiota kummallekin lapselle kun sitten kun niitä on 3 niin joku jää väliin...
Alkuperäinen kirjoittaja whatever:Alkuperäinen kirjoittaja keiju84:
itse asiassa sen kakkosen kanssa kaikki on huomattavasti helpompaa ku ykkösen kanssa, sitä vaan jotenki osaa keskittyä olelliseen eikä tee joka asiasta numeroa, turha häslääminen siis jää pois
Tähän on helppo yhtyä.
Itse kanssa kakkosen loppumetreillä panikoin että miten ihmeessä sitä osaa kahden kanssa olla kun pitäisi kuitenkin molemmille löytyä aikaa ja rytmit on erilaiset sun muuta. Mutta jotenkin se vaan lähti heti alusta asti ihan omalla painollaan menemään.
Toi sun aloitus ois voinut olla mun suusta reilu vuosi sitten! Ennen kuopuksen syntymää mietin ihan samoja asioita ja todellakin murehdin niistä. Meillä esikoinen (nyt 3v) oli siihen aikaan herkkä nukkuja ja heräsi usein öisin kaikenmoisiin ääniin ja pahoihin uniin. Niinpä sitten monesti ittekseni murehdin, että miten mä syötän vauvaa yöllä, ettei esikoinen herää sen itkuihin tai mikron kilahdukseen. Kun kuopus sitten oli maailmassa, niin kaikki sujuikin tosi hyvin. Esikoinen nukkui yönsä mainiosti, ei herännyt vauvan itkuun tai muihin ääniin. Olin kyllä tosi helpottunut, kun alustavasti olin ajatellut, että se tulee varmaan olemaan täyttä kaaosta =)
Meillä on kolmannen laskettu aika vuoden vaihteessa ja olettaisin, että se vauva-aika sujuu melko lailla samantapaisesti...toivon ainakin =)
Niin ja mun huolet siis olivät pääosin yöllisiä...en niinkään murehtinut sitä päivärytmiä.
Ennen kuopuksen syntymää mietin ihan samoja asioita ja todellakin murehdin niistä. Meillä esikoinen (nyt 3v) oli siihen aikaan herkkä nukkuja ja heräsi usein öisin kaikenmoisiin ääniin ja pahoihin uniin. Niinpä sitten monesti ittekseni murehdin, että miten mä syötän vauvaa yöllä, ettei esikoinen herää sen itkuihin tai mikron kilahdukseen. Kun kuopus sitten oli maailmassa, niin kaikki sujuikin tosi hyvin. Esikoinen nukkui yönsä mainiosti, ei herännyt vauvan itkuun tai muihin ääniin. Olin kyllä tosi helpottunut, kun alustavasti olin ajatellut, että se tulee varmaan olemaan täyttä kaaosta =)Meillä on kolmannen laskettu aika vuoden vaihteessa ja olettaisin, että se vauva-aika sujuu melko lailla samantapaisesti...toivon ainakin =)
Niin ja mun huolet siis olivät pääosin yöllisiä...en niinkään murehtinut sitä päivärytmiä.
