Mitäs sanotte

[ni kerta]

Nelisen vuotta sitten päätin hakea opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Olin tuolloin neljän alle kouluikäisen juuri eronnut äiti. Epäilijöitä riitti; ei tule onnistumaan, et ikinä pärjää, ei tule mitään.

Lähdin silti. Hain pääsykokeisiin ja läpäisin.

Ja tänään tilanne on se, että koulu on suoritettu loistavin arvosanoin, pääasiassa h4 ja k5. Olen edelleen yh, mutta tein sen silti! Pysyin koko opintojen ajan ryhmän mukana, kuten oli tarkoitustkin.

Mitä tästä opimme?

MIKÄÄN ei ole mahdotonta, niin kauan kun itse haluaa jotain!



(Siitäs saitte, epäilijät )

 

[vieras]

Onnea kovasti!

Mikä ala?

 

[Pessi]

:flower:
oma äitini opiskeli myös kokonaan uuden ammatin 3 pienen lapsen yh:na.

 

[Sitruunapippuri]

Onnea, ap! :flower:
Hieno suoritus!!

Itse kamppailen opintojen parissa, vauva 10 kk, ei tää tosiaan herkkua ole.... :headwall:

 

[Cassyput]

Hienoa! :flower:

 

[mimi]

Onnea! Hyvä että pidit pääs, etkä lannistunu epäilijöitten kommenteista!

 

[ni kerta]

Hoitoalaa opiskelin

 

[vieras]

Onpa outoja tuttuja sulla, kyllä sitä nyt on työnkin ohessa opiskeltu ja valmistuttu jopa korkeakoulusta, eiköhän ne lapsetkin siinä mene. Onnea vaa! Saitpa epäilijät kuriin.