Mitäs sanotte tällaisesta parisuhteesta?

["mie"]

Olen ollut mieheni kanssa 16v ,meillä 3 lasta ja asuntovelkaa=))
Meidän yhteiset asiat on asuntolaina ja lapset.
Seksi on erinomaista.
Mikään muu ei sitten olekkaan.
Emme tuskin puhu toisillemme, emme ole kiinnostuneet toistemme asioista ja kuljemme omia teitä milloin missäkin,kun lasten menoilta ehtii.
Emme petä toisiamme.
Minä ostan mitä haluan ja mies mitä haluaa, emme keskustele ostoistamme.
Lomat menee niin, että kumpi tilaa/päättää jotain mennään sinne ja se maksaa joka tilasi/päätti.
Emme ole rakastuneita, saatikka elä ihanassa lumossa.
Elämme yhdessä koska se on järkevää.
Ajoittain haaveilen rakkaudesta, ihailun tunteesta jne ja mietin mahtaako jossakin olla prinssini?
Yhdessä olomme perustuu järkeen.

Miltäs kuullostaa??

 

["..."]

Tyypillisen kuulloista tuossa suhteen vaiheessa.Tosin moni eroaa.

 

[Anatolia]

Muuten kuulostaa ihan hyvältä, tai siis toimivalta arjelta ja tutulta turvalliselta pitkältä suhteelta, mutta mun korvaan särähtää se, että hädintuskin puhutte toisillenne, ettekä ole kiinnostuneita toistenne menoista/asioista.

 

[Huuma]

Siis teillä vielä seksi toimii? Kumpikin saa riittävästi mennä omissa menoissaan? Kuulostaa ihan hyvältä, sillä kaipaamaasi ensihuuman tunnetta ei kauan kestä.

 

["..."]

Muuten kuulostaa ihan hyvältä, tai siis toimivalta arjelta ja tutulta turvalliselta pitkältä suhteelta, mutta mun korvaan särähtää se, että hädintuskin puhutte toisillenne, ettekä ole kiinnostuneita toistenne menoista/asioista.

Mitäs sitä puhua jos ei ole mitään asiaa?
Eikä mitään mitä jakaa toisen kanssa.
Tuossahana tavallaan vaan odotellaan parempaa huomista tai parisuhdetta.

 

[PoolopaitainenBensaletku]

Kuulostaa arjelta.

 

[Anatolia]

[QUOTE="...";26784394]Mitäs sitä puhua jos ei ole mitään asiaa?
Eikä mitään mitä jakaa toisen kanssa.
Tuossahana tavallaan vaan odotellaan parempaa huomista tai parisuhdetta.[/QUOTE]
Juuri se on mun mielestä ikävää, ettei ole mitään asiaa. Ei mitään puhuttavaa puolisonsa kanssa, ei halua jakaa mitään hänen kanssaan.

Ei kuulosta parisuhteelta, vaan joltain...en tiedä miltä, järjestelyltä?

 

["mie"]

Siis teillä vielä seksi toimii? Kumpikin saa riittävästi mennä omissa menoissaan? Kuulostaa ihan hyvältä, sillä kaipaamaasi ensihuuman tunnetta ei kauan kestä.

Seksi on suorastaan mahtavaa ,kokeilevaa ja innostavaa. Sitä jopa odottaa ja saa lähes joka toinen yö ja ties missä ihme paikoissa (viimekis kylpylän savusaunassa=)

 

["mie"]

Juuri se on mun mielestä ikävää, ettei ole mitään asiaa. Ei mitään puhuttavaa puolisonsa kanssa, ei halua jakaa mitään hänen kanssaan.

Ei kuulosta parisuhteelta, vaan joltain...en tiedä miltä, järjestelyltä?

Ehkäpä 16v aikana on ehtinyt puhua riitävästi ja molemmat jollain tavalla muuttua.
Molemmat kuitenkin rakastetaan lapsiamme ja teemme heidän hyväksi kaikkemme.
Toistemme hyväksi emme juuri mitään, ellei seksiä lueta siihen.
Seksi on vain parantunut ajan myötä ja kaikki muu hävinnyt.hassua eikö?

 

["Senni"]

Moni pitkän parisuhteen omaava haaveilee extra hyvästä seksistä ja sen vuoksi jopa käy vieraissa. Kumpi sitten on parempaa se että puhuu vieraille miehille enemmän kuin omalle vai että jakaa alapäänsä vieraille miehille?

 

[nikittä]

Kuulostaa minun parisuhteelta.. paitsi meillä ei ole enää sitä seksiäkään.

 

["vieras"]

Veikkaan, että "paska" suhde ylläpitää seksielämää. Kun toinen tuntuu vieraalta, niin jännite säilyy.

 

[joo-o]

MInun on vaikea uskoa, että noinkin seksikeskeisessä liitossa kumpikaan ei harrasta seksiä myös avioliiton ulkopuolella. Mutta jos anot, että niin se on, niin sitten se on niin. Sanon vain, että vaikea uskoa.

Minulla särähti korvaan nimenomaan tämä seksipainotteisuus. Teistä se on varmaankin hyvä juttu, ja on toki hyvä, että seksi toimii, mutta tuntuu, että se korvaa puhumisen ja muun kommunikoinnin. Ei kuulosta hyvältä, jos toisen asiat eivät kiinnosta. Kyllä niistä pitäisi jollain tasolla kiinnostua, koska kuitenkin yhteistä elämää eletään.

Olen tosin ollut puolisoni kanssa "vain" 8 vuotta, vielä kiinnostaa jutella jne. Varmaankin sama työ pitää meidän kohdalla kommunikointia aktiivisena - koko ajan on ainakin siitä puhuttavaa.

Sen sijaan en pidä tuota matkustustyyliä mitenkään omituisena. Voi olla hyväkin systeemi - eipä ainakaan tule riitoja (?).

 

[ihme mies]

Moni ei varmaan uskaltaisi sanoa tai myöntää millään tapaa ääneen samaa. Niinkuin ei aloittajakaan.

 

[..]

Kukin taaplaa tyylillään, jos tuo on teille toimiva konsepti niin silloinhan asiat on hyvin. Meillä on takana 27 vuotta, 2 jo aikuista lasta. Seksi on edelleen tyydyttävää, meillä jutellaan asioista mutta meillä ei juurikaan ole yhteisiä ystäviä tai harrastuksia. Lomat menee niin, että pari viikkoa lomaillaan yhtä aikaa ja pari viikkoa on omaa lomaa. Homma toimii meillä.

 

[Pinki]

En tiedä muista, mutta minusta ap:n suhde kuulostaa ihan kamalalta. Onko se edes suhde enää? :O

 

["vieras"]

Aika tuttua, meillä tosin asioita jotka voimakkaasti ajaneet meitä henkisesti erillemme. Seksi on rankasti arvioiden ainoa läheisyytemme, lievemmin arvioiden ei ihan niin pahasti asiat.

 

["mia"]

[QUOTE="vieras";26784504]Veikkaan, että "paska" suhde ylläpitää seksielämää. Kun toinen tuntuu vieraalta, niin jännite säilyy.[/QUOTE]

Kuullostaa meidän perheelle.Minulla on paljon mies puolisia kavereita,joiden kanssa "parannan maailmaa",puhun syvällisiä jne.Mutta seksiä harrastan vain mieheni kanssa.Järkiliitto siis.Eikä muta tarvita,tässä vaiheessa enää.

 

["mummo"]

En tiedä muista, mutta minusta ap:n suhde kuulostaa ihan kamalalta. Onko se edes suhde enää? :O

Kunhan olet saman miehen kanssa elänyt 20v ala-ja ylämäkineen, saatat havaita olevasi samassa pisteessa.Suhde muuttuu vuosien myötä.Suhteen tarpeet mös muuttuu.

 

["Cia"]

Kukin taaplaa tyylillään, jos tuo on teille toimiva konsepti niin silloinhan asiat on hyvin. Meillä on takana 27 vuotta, 2 jo aikuista lasta. Seksi on edelleen tyydyttävää, meillä jutellaan asioista mutta meillä ei juurikaan ole yhteisiä ystäviä tai harrastuksia. Lomat menee niin, että pari viikkoa lomaillaan yhtä aikaa ja pari viikkoa on omaa lomaa. Homma toimii meillä.

Mitä yhteistä teilä on lasten lisäksi?Kun ei ole yhteisiä harrastuksia ,saatikka ystäviä?Miksi te olette yhdessä edelleen?

 

[astrolabe]

Mie en jaksais suhdetta ilman keskusteluja. Rakastan höpötystä radioamatöörien yrityksistä saada radio Marsiin, fiktiivisistä nimistä meitin vauvoille, kvarkeista pehmoleluina, oppimisvaikeuksista, räjähteiden valmistuksesta kotioloissa, lautapeleistä, musiikista, politiikasta, kehitysavusta, sodista... Miksi keskustelisin useammin muiden kuin mieheni kanssa?

 

[Pinki]

[QUOTE="mummo";26786443]Kunhan olet saman miehen kanssa elänyt 20v ala-ja ylämäkineen, saatat havaita olevasi samassa pisteessa.Suhde muuttuu vuosien myötä.Suhteen tarpeet mös muuttuu.[/QUOTE]

Niinhän se taitaa olla. Ikävä kyllä... täytyy tehdä kaikkensa, ettei uusi suhteeni muutu tuollaiseksi mökötykseksi.

 

["mie"]

MInun on vaikea uskoa, että noinkin seksikeskeisessä liitossa kumpikaan ei harrasta seksiä myös avioliiton ulkopuolella. Mutta jos anot, että niin se on, niin sitten se on niin. Sanon vain, että vaikea uskoa.

Minulla särähti korvaan nimenomaan tämä seksipainotteisuus. Teistä se on varmaankin hyvä juttu, ja on toki hyvä, että seksi toimii, mutta tuntuu, että se korvaa puhumisen ja muun kommunikoinnin. Ei kuulosta hyvältä, jos toisen asiat eivät kiinnosta. Kyllä niistä pitäisi jollain tasolla kiinnostua, koska kuitenkin yhteistä elämää eletään.

Olen tosin ollut puolisoni kanssa "vain" 8 vuotta, vielä kiinnostaa jutella jne. Varmaankin sama työ pitää meidän kohdalla kommunikointia aktiivisena - koko ajan on ainakin siitä puhuttavaa.

Sen sijaan en pidä tuota matkustustyyliä mitenkään omituisena. Voi olla hyväkin systeemi - eipä ainakaan tule riitoja (?).

Tällaiseksi tämä homma mennyt vasta 2v sitten.Silloin pohdittiin eroakin,mutta kun ero alkoi tulla todelliskei,rupesi seksi luistamaan.Ennen seksi oli tavanomaista, ei siis nykyisen kaltaista.
Olemme suhteen 7ekaa vuotta olleet umpi rakastuneita,sitten seuraavat 7v meni opetelessa vanhemmuutta kaikkine kriiseine ja arvo keskusteluineen. sitten alkoi arki....ja nuo 14v meillä puhuttiin ja paljon,sitten ei enää jaksettu,kun mielipiteet joko jo tiesi kysymättäkin tai ei ollut oleellista toisen mielipiteellä...en tiedä mikä on seuraava vaihe.

 

["mummo"]

Mie en jaksais suhdetta ilman keskusteluja. Rakastan höpötystä radioamatöörien yrityksistä saada radio Marsiin, fiktiivisistä nimistä meitin vauvoille, kvarkeista pehmoleluina, oppimisvaikeuksista, räjähteiden valmistuksesta kotioloissa, lautapeleistä, musiikista, politiikasta, kehitysavusta, sodista... Miksi keskustelisin useammin muiden kuin mieheni kanssa?

Kunhan olet höpötellyt kaikista maailman asioista saman miehen kanssa sen 20v, ymmärrät miksi et mahdollisesti jaksa enää.Se on kuin "koettu ja nähty"/"ennalta arvattavissa".

Joskushan suhteissa puhutaan paljon vielä 30v jälkeenkin,mutta uskokaa tai älkää usein taustalla joko se, että suhteen toinen osapuoli vain puhuu tai ettei toinen edes koskaan oikeasti kuuntele.

 

[Pinki]

En kyllä suostu uskomaan, että joka parisuhde sen 15-20v jälkeen olisi tuollaista. Mun äiti ja isä oli naimisissa 36v, ennenkuin isä kuoli ja kyllä he jaksoivat keskustella asioista yhdessä ja tehdä asioista yhdessä. EI koskaan lomailtu erikseen jne...