Mitäs ootte mieltä?

[catlady]

Siis tää kottarainenhan oli mun ns paras kaveri tooosi pitkään. selkäänpuukottamisella on seuraukset eli pistin välit poikki siihen. mutta ei tarviis poikaa sotkee näihin asioihin.

No voi itku, näitä taitaa riittää :hug: Korppikotka olis parempi nimitys!!!!

Samaa mieltä!
:hug: Ap:lle.

 

[vieras2]

tää nyt on kyllä tosi kurja sanoa, mutta en minäkään halua mieheni lapsia meidän juttuihin yleensä mukaan. jonkunverran kohteliaisuudesta kutsun, no pikkusiskon ristiäisiin kyllä pidin itsestäänselvyytenä että osallistuvat. ja lähinnä vaan siksi kun en jaksa sitä niitten ainasta kitinää joka asiasta kuunnella. nytkin olen suunnitellu kesäloman niin ettei nuo lapset mukaan tule ja hyvin se näyttää isällekkin passaavan. tarjosin miehelleni sitäkin mahdollisuutta että menisi keskenään lasten kanssa jonnekkin käymään mutta eipä tuota kiinnosta. mä olen monesti todennutkin että äidin- ja isänrakkaus on kaksi ihan eri asiaa. tai sitten persoonakysymys.
mun mies kyllä tykkää noista edellisen elämänsä lapsistaan mutta joskus kyllä näyttää että on vaan ilonen kun saa palauttaa ne sunnuntaina äidilleen. meillä siis lapset joka toinen vkonloppu vaan, onneksi.

Siinä näet aitoa mallia miten hän teidänkin lapsiin suhtautuu eron tullessa.

 

[ai]

tää nyt on kyllä tosi kurja sanoa, mutta en minäkään halua mieheni lapsia meidän juttuihin yleensä mukaan. jonkunverran kohteliaisuudesta kutsun, no pikkusiskon ristiäisiin kyllä pidin itsestäänselvyytenä että osallistuvat. ja lähinnä vaan siksi kun en jaksa sitä niitten ainasta kitinää joka asiasta kuunnella. nytkin olen suunnitellu kesäloman niin ettei nuo lapset mukaan tule ja hyvin se näyttää isällekkin passaavan. tarjosin miehelleni sitäkin mahdollisuutta että menisi keskenään lasten kanssa jonnekkin käymään mutta eipä tuota kiinnosta. mä olen monesti todennutkin että äidin- ja isänrakkaus on kaksi ihan eri asiaa. tai sitten persoonakysymys.
mun mies kyllä tykkää noista edellisen elämänsä lapsistaan mutta joskus kyllä näyttää että on vaan ilonen kun saa palauttaa ne sunnuntaina äidilleen. meillä siis lapset joka toinen vkonloppu vaan, onneksi.

Entä jos teille tulisi ero, niin olisitko yhtä onnellinen kun miestäsi ei enää "entiset" (=teidän) lapset nappaisikaan uusien tupsahtaessa? Lapsiparat. Tai ei välttämättä, jos isiäkään ei kiinnosta. Mun mielestä vaan on outoa jos lapsensa pystyy "unohtamaan" ja jättämään entiseksi elämäksi.

 

[vieras]

Järjetön?!!!! Voi mikä luupää sinäkin olet :headwall: Ja tässähän tämä ex kusipäisyytensä todistanut, ettei oma poika kelpaa uuden nyytin ristiäisiin!

Mikä sä oot mua nimittelemään?

Oikeasti, tuohan syö naista ihan hulluna, että tollanen katkeuuden määrä kalvaa koko ajan! En takoita että pitäisi olla onnellinen että mies jätti tms. mutta tapahunut mikä tapahtunut ja jossai vaiheessa pitäisi jo "päästää irti" ja keskittyä oman elämän hyviin asioihin, ihan oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden takia -se kun väistämättä heijastuu ympäristöön, lähimpiin ihmisiin, siihen omaan lapseenkin.

 

[joo]

tää nyt on kyllä tosi kurja sanoa, mutta en minäkään halua mieheni lapsia meidän juttuihin yleensä mukaan. jonkunverran kohteliaisuudesta kutsun, no pikkusiskon ristiäisiin kyllä pidin itsestäänselvyytenä että osallistuvat. ja lähinnä vaan siksi kun en jaksa sitä niitten ainasta kitinää joka asiasta kuunnella. nytkin olen suunnitellu kesäloman niin ettei nuo lapset mukaan tule ja hyvin se näyttää isällekkin passaavan. tarjosin miehelleni sitäkin mahdollisuutta että menisi keskenään lasten kanssa jonnekkin käymään mutta eipä tuota kiinnosta. mä olen monesti todennutkin että äidin- ja isänrakkaus on kaksi ihan eri asiaa. tai sitten persoonakysymys.
mun mies kyllä tykkää noista edellisen elämänsä lapsistaan mutta joskus kyllä näyttää että on vaan ilonen kun saa palauttaa ne sunnuntaina äidilleen. meillä siis lapset joka toinen vkonloppu vaan, onneksi.

Siinä näet aitoa mallia miten hän teidänkin lapsiin suhtautuu eron tullessa.

Tiedostan kyllä tämän, olen realisti. olen asiaa monesti ajatellutkin, mutta tarkemmin mietin sitten jos/kun asia tulee ajankohtaiseksi.

ei kai mielestäsi jotenkin minun kuuluisi vaalia isän suhdetta lapsiinsa? eikö se ole hänen asiansa? ja mun tuskin kuuluu mitenkään näitä toisten lapsia erityisesti rakastaa?

 

[joo]

tää nyt on kyllä tosi kurja sanoa, mutta en minäkään halua mieheni lapsia meidän juttuihin yleensä mukaan. jonkunverran kohteliaisuudesta kutsun, no pikkusiskon ristiäisiin kyllä pidin itsestäänselvyytenä että osallistuvat. ja lähinnä vaan siksi kun en jaksa sitä niitten ainasta kitinää joka asiasta kuunnella. nytkin olen suunnitellu kesäloman niin ettei nuo lapset mukaan tule ja hyvin se näyttää isällekkin passaavan. tarjosin miehelleni sitäkin mahdollisuutta että menisi keskenään lasten kanssa jonnekkin käymään mutta eipä tuota kiinnosta. mä olen monesti todennutkin että äidin- ja isänrakkaus on kaksi ihan eri asiaa. tai sitten persoonakysymys.
mun mies kyllä tykkää noista edellisen elämänsä lapsistaan mutta joskus kyllä näyttää että on vaan ilonen kun saa palauttaa ne sunnuntaina äidilleen. meillä siis lapset joka toinen vkonloppu vaan, onneksi.

Entä jos teille tulisi ero, niin olisitko yhtä onnellinen kun miestäsi ei enää "entiset" (=teidän) lapset nappaisikaan uusien tupsahtaessa? Lapsiparat. Tai ei välttämättä, jos isiäkään ei kiinnosta. Mun mielestä vaan on outoa jos lapsensa pystyy "unohtamaan" ja jättämään entiseksi elämäksi.

Taitaa mieheltä onnistua helpommin kuin äidiltä. tai on mulla kyllä yksi sukulaisnainen joka hylkäsi lapset isälleen aikanaan ja perusti uuden perheen elämänsä rakkauden ja hänen lastensa kanssa. mun mielestä ihan käsittämätöntä.
meidän tapauksessa isä päättää itse millon ja miten vähän lapsiaan tapaa, mä en ota asiaan kantaa. tätä meidän yhteistä mies kyllä palvoo yli kaiken.

 

[:o]

Järjetön?!!!! Voi mikä luupää sinäkin olet :headwall: Ja tässähän tämä ex kusipäisyytensä todistanut, ettei oma poika kelpaa uuden nyytin ristiäisiin!

Mikä sä oot mua nimittelemään?

Oikeasti, tuohan syö naista ihan hulluna, että tollanen katkeuuden määrä kalvaa koko ajan! En takoita että pitäisi olla onnellinen että mies jätti tms. mutta tapahunut mikä tapahtunut ja jossai vaiheessa pitäisi jo "päästää irti" ja keskittyä oman elämän hyviin asioihin, ihan oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden takia -se kun väistämättä heijastuu ympäristöön, lähimpiin ihmisiin, siihen omaan lapseenkin.

Siis sä olet sitä mieltä, että jos äitiä haitta se, että lapsen isä ei tunnu välittävän OMASTA LAPSESTAAN, hän on katkera...???

Ei tässä ole kyse mistään äidin jutusta, äidin tekemisistä, äidin asioista, äidin elämästä... Vaa pienen, 9-v lapsen elämästä ja isänsä suhtautumisesta tähän.

Yhdyn poppaliinaan. Sä olet LUUPÄÄ.

 

[vieras]

Järjetön?!!!! Voi mikä luupää sinäkin olet :headwall: Ja tässähän tämä ex kusipäisyytensä todistanut, ettei oma poika kelpaa uuden nyytin ristiäisiin!

Mikä sä oot mua nimittelemään?

Oikeasti, tuohan syö naista ihan hulluna, että tollanen katkeuuden määrä kalvaa koko ajan! En takoita että pitäisi olla onnellinen että mies jätti tms. mutta tapahunut mikä tapahtunut ja jossai vaiheessa pitäisi jo "päästää irti" ja keskittyä oman elämän hyviin asioihin, ihan oman hyvinvoinnin ja mielenterveyden takia -se kun väistämättä heijastuu ympäristöön, lähimpiin ihmisiin, siihen omaan lapseenkin.

Siis sä olet sitä mieltä, että jos äitiä haitta se, että lapsen isä ei tunnu välittävän OMASTA LAPSESTAAN, hän on katkera...???

Ei tässä ole kyse mistään äidin jutusta, äidin tekemisistä, äidin asioista, äidin elämästä... Vaa pienen, 9-v lapsen elämästä ja isänsä suhtautumisesta tähän.

Yhdyn poppaliinaan. Sä olet LUUPÄÄ.

No onhan tässä nimen omaan kysymys noista ticoticon kottaraiseksi nimittelemisistä, miehen aina ja iäti pjaskaksi haukkumisita yms. kyse, ei pelkästään lapsesta. Enemmänhän tu tuntuu keskittyvän kottarasen ja exän haukkumiseen kuin lapseen, eihän tuo ole lapseltaan edes vastausta asiaan saanut.

Ja edelleen, mikä aapeetä itteensä vaivaa kun menee tekemään lapsen täsidiootin ukon kanssa? Mitä hän odotti että mies yhtäkkiä muuttuu kun lapsi putkahtaa maailmaan?

 

[vieras]

Vaikka olkoon, omapa on ticotion elämä ja mielenterveys. Voin vaan kuvitella miten exän nyxä hykertelee melessään kun näkee että tcotico on ihan raivona -hänhän on siten saanut ticoticon elämästä aikamoisen vallan

 

[:o]

No onhan tässä nimen omaan kysymys noista ticoticon kottaraiseksi nimittelemisistä, miehen aina ja iäti pjaskaksi haukkumisita yms. kyse, ei pelkästään lapsesta. Enemmänhän tu tuntuu keskittyvän kottarasen ja exän haukkumiseen kuin lapseen, eihän tuo ole lapseltaan edes vastausta asiaan saanut.

Ja edelleen, mikä aapeetä itteensä vaivaa kun menee tekemään lapsen täsidiootin ukon kanssa? Mitä hän odotti että mies yhtäkkiä muuttuu kun lapsi putkahtaa maailmaan?

TÄSSÄ aloituksessa on ollut kyse lapsesta. Koska vika lienee lapsen isässä eikä lapsessa ei ole palstalaisilla ollut tarvetta jauhaa lapsesta, vaa siitä, miten isä olisi voinut toimia erilailla ja miten isän kanssa ehkä voisi jutella.

Lapselta ei ole kysyttäessä saanu vastausta. Mielestäni ei ole lapselle hyväksi istua vieressä ja tivata kerta ei halua vastata.

 

[poppaliina]

Vaikka olkoon, omapa on ticotion elämä ja mielenterveys. Voin vaan kuvitella miten exän nyxä hykertelee melessään kun näkee että tcotico on ihan raivona -hänhän on siten saanut ticoticon elämästä aikamoisen vallan

Taidat itse kuulua noihin kottaraisiin kun niin henkilökohtaisesti otat. Onko sillä jotain merkitystä millä nimellä ticotico kutsuu exänsä nyxää?! Vaikka olis itsensä kullannuppu, niin törkeää oli sekä lapsen jättäminen pois ristiäisistä. Piste.