H
"huh"
Vieras
perintöjä ei pitäisi jakaa ollenkaa tai ei pitäisi olla mitään mitä jakaa tai ne pitäisi määrätä valtiolle kaikki. Tappelua niistä vain tulee.
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Niin edelleen jos jaettais niinku perintö niin ne A:n lapset sais 500/nuppi. Mutta nyt ne saa sit lisäksi toisen 500/nuppi. Joten millä tavalla se nyt on reilua?
Joo, ei tarvi vastata ja jakakoon tosiaan niinku tykkää. Mutta mikä siinä on niin kauheaa että B ja C ei suostu rahaa ottamaan?
Niin edelleen jos jaettais niinku perintö niin ne A:n lapset sais 500/nuppi. Mutta nyt ne saa sit lisäksi toisen 500/nuppi. Joten millä tavalla se nyt on reilua?
Joo, ei tarvi vastata ja jakakoon tosiaan niinku tykkää. Mutta mikä siinä on niin kauheaa että B ja C ei suostu rahaa ottamaan?
Joo, ei tarvi vastata ja jakakoon tosiaan niinku tykkää. Mutta mikä siinä on niin kauheaa että B ja C ei suostu rahaa ottamaan?
No en puhu kuule mitään. Mutta miksi ottaisi vastaan rahaa joka aiheuttaa vaan katkeruutta? Josta ei voi olla kiitollinen?
Mutta kun ei ole kyse perinnöstä! (ja jos olis niin jako menis silti väärin)
Kyse on siitä että mumma haluaa antaa lapsenlapsille rahaa, mutta vain osalle. Osa jää ilman. Ja ilman jääneet loukkaantuu.
Mitä väliä jos joku saa vähä enemmän teiän mielestä. Ne rahat on mummon lapsille eli sä saat 2000e niin mikä ongelma tossaki on? Turha enää valittaa täällä kertaakaa rahan vähyyttää, asennevamma sulla on.
Ap:lla on nuorempiakin lapsia, jotka jätti aloituksessa mainitsematta.
Mutta kun ei ole kyse perinnöstä! (ja jos olis niin jako menis silti väärin)
Kyse on siitä että mumma haluaa antaa lapsenlapsille rahaa, mutta vain osalle. Osa jää ilman. Ja ilman jääneet
Kerroppa miten se menee väärin JOS se olis jako?
Mutta he jäävät ilman rahaa vain siksi, että B ja C kieltäytyvät ottamasta rahaa vastaan. Olisi todellakin reilua edes kertoa niille lapsille, että älkää nyt sille mummalle olko vihaisia, ois se antanu teille rahaa, mutta mä en suostunut ottaa sitä vastaan, koska toiset sai enemmän.
Mä saan täälä valittaa mitä mä haluan, sä et sitä päätä.
Ja ihan varmasti on asennevamma ku on aina saanu kokea olevansa vähempiarvoinen ja nyt se sitte läväästään lastenki naamalle, että viimestään nyt tehdään niillekki selväksi mikä on marssijärjestys.
Mutta kun se mumma ei oo antamas niille rahaa. Vaan B:lle ja C:lle joista vielä B on tilanteessa että jos tilille tulee rahaa niin ei voi niitä lapsilleen antaa.
Mutta kun se mumma ei oo antamas niille rahaa. Vaan B:lle ja C:lle joista vielä B on tilanteessa että jos tilille tulee rahaa niin ei voi niitä lapsilleen antaa.
Mä saan täälä valittaa mitä mä haluan, sä et sitä päätä.
Ja ihan varmasti on asennevamma ku on aina saanu kokea olevansa vähempiarvoinen ja nyt se sitte läväästään lastenki naamalle, että viimestään nyt tehdään niillekki selväksi mikä on marssijärjestys.
Mutta kun ei ole kyse perinnöstä! (ja jos olis niin jako menis silti väärin)
Kyse on siitä että mumma haluaa antaa lapsenlapsille rahaa, mutta vain osalle. Osa jää ilman. Ja ilman jääneet loukkaantuu.
Mutta kun se mumma ei oo antamas niille rahaa. Vaan B:lle ja C:lle joista vielä B on tilanteessa että jos tilille tulee rahaa niin ei voi niitä lapsilleen antaa.
Mutta he jäävät ilman rahaa vain siksi, että B ja C kieltäytyvät ottamasta rahaa vastaan. Olisi todellakin reilua edes kertoa niille lapsille, että älkää nyt sille mummalle olko vihaisia, ois se antanu teille rahaa, mutta mä en suostunut ottaa sitä vastaan, koska toiset sai enemmän.
Ap:n ois ihan hyvä joskus miettiä yhtä positiivisen psykologian periaatetta eli onko tärkeämpää olla oikeassa vai onnellinen. Ehkä mumma on tehnyt väärin. Ehkä rahat olisi voinut jakaa järkevämmin ja ehkä hän on menneisyydessäkin toiminut epäoikeudenmukaisesti. Mutta onko se oikeasti niin tärkeää keskittyä juuri siihen? Vai voisiko niiden asioiden vain antaa olla ja keskittyä sen sijaan siihen hyvään asiaan eli ilmaiseen rahaan, jonka voi itse jakaa omille lapsilleen oikeudenmukaisemmin?